Jospa täällä on paikkani

Yritin kuukauden. Onnistuin kuukauden. En pysty lopettamaan kokonaan. Pystyn kuukauden raittiuteen, mutta mikään ei saa mua motivoimaan itseäni olemaan ilman alkoholia kokonaan, lopullisesti. Ei mikään. Tää on niin usein nähty. Joten kun se täysraittius ei onnistu, yritetään sitten vähentämällä. Siitä olen sentään itseni kanssa samaa mieltä ihan missä vaiheessa juomista/raittiutta hyvänsä, että juomakertoja on vähennettävä. Joten yritän sinnitellä vähällä käytöllä, kun kokonaan lopettaminen ei onnistu :frowning:

Onnea yritykseesi. Vähentäminen ja oman alkoholinkäytön pohtiminen on positiivinen piirre ihmisessä.
Onhan se kokonaan lopettaminen todella haastava asia.

Kiitos lillemor. Ja kyllä, lopettaminen on vaikeaa.

Tarkistin juuri, että olen juonut tänä vuonna 20.1., 2. ja 3.2., 16.2. ja 17.3… Viime vuonna join joka viikko. Tänä vuonna on mennyt hienosti ja siksi ajattelinkin voivani lopettaa kokonaan. Mutta se tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, taas kerran. Siksi yritän nyt vähentämällä kulutusta saada juomiseni kuriin.
Eilinen retkahdus, jota ei pidätellyt edes puolison huolestunut katse, masentaa mieltäni nyt kovasti. Toisaalta olen niin kyllästynyt olemaan omissa silmissäni luuseri, se epäonnistuja, joka ei pystynytkään lopettamaan. Jos pystyisin vähentämään, voisin pitää itseäni onnistujana. Onpa taas selittelyä.

Mun mielestä sun vuosi 2023 näyttää hyvältä juomisen suhteen, kun vertaa sitä viime vuoteen. Nyt on viikko 11 ja olet juonut 5 kertaa. Viime vuonna joit joka viikko (vähintään siis 11 kertaa). Ollaan ehkä samassa veneessä. Mäkin join ennen joka viikko (viikonloppuisin ensin pe-la, sitten pe-su ja lopulta myös ma töiden jälkeen). Nyt juon aika samalla tavalla kuin sinä: voin olla kuukauden tai jopa kaksi juomatta, mutta en pysty (enkä edes oikein halua) lopettamaan. Juon 0-3 kertaa kuussa, jos en ole lomamatkalla. Siihen olen melko tyytyväinen. Pitäisi vielä saada kertamäärät pienemmiksi ja onnistua lomilla olemaan joka toinen päivä kiltisti. Sitten olisin tosi tyytyväinen. Älä sinäkään ole liian ankara itsellesi :smiley:

Hei Hippuli73. Mä tartuin tuohon sun “enkä edes oikein halua”. Se kiteyttä koko tämän mun ongelman. Aina jossain piilossa on se “haluanko oikeasti tätä?”-kysymys. Haluan haluta ja se onnistuukin aina muutamia viikkoja, mutta sitten on vaikea tai siis mahdotonta motivoida itseni jatkamaan. En ole koskaan yrittänyt vähentää ja hyväksynyt itseäni sille tielle, koska lopettaminen on ollut ainoa hyväksyttävä optio. Se lopettamisen lopullisuus on kuitenkin se, joka on aina ollut liikaa. Siksi yritän tätä vähentämisen tietä, ja hyväksyn sen, etten onnistukaan 100%:sti lopettamaan, vaan on tyydyttävä 80%:iin ja se voikin olla itselleni toimivampi malli. Kokeillaan!

Masentunut olo ollut lauantaista lähtien. Miten en onnistu tässä ikinä? Muistan, kun yritin tulla uskoon ja olin ihan epätoivoinen, kun en vain pystynyt uskomaan. Olisin halunnut, mutta koko homma ei kolahtanut, ei sitten ollenkaan. Ajattelin, että mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko jään sinne seurakuntaan ja feikkaan uskovaista tai olen rehellinen, luovutan ja lähden. Aika kauan feikkasin ja samalla todella yritinkin ottaa sanoman vastaan, mutta sitten oli pakko luovuttaa.
Tulee tällaista ajatusvirtaa ja mieleen tällainenkin muisto.
Yritin siis raitistua uskon avulla joskus kauan sitten.
No niin, feikki iloinen ilme naamalle ja töihin.