Olen peliriippuvainen!
Tuolta se sitten näyttää kirjoitettuna. Ääneen en ole sitä koskaan kenellekään sanonut. Lause jota olen toistellut viime päivinä vastaukseksi itselleni kun olen ihmetellyt ajatuksiani. Lopetin pelaamisen kokonaan viikko sitten. Sen jälkeen olen kärsinyt univaikeuksista ja eritasoisesta houkutuksesta mennä nettikasinoille. Uskomatonta minkälaista kuiskuttelua oma mieli tuottaa. En olisi koskaan uskonut, että pääni toimii näin.
Halusin tunnustaa riippuvuuteni jollekin. Vaikka netin nimettömälle yleisölle. Tiedän, että minun pitäisi puhua peliongelmasta vaimolleni, mutta tällä hetkellä hänellä on muita murheita, enkä halua kuormittaa lisää.
Pelaaminen ei ole aiheuttanut minulle valtavia sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia. Siinä mielessä olen ollut onnekas ja voisin väittää pelaamisen olevan hallinnassa. Ja niin olen tähän saakka väittänytkin. Totta se ei ole ollut. Sen olen tiennyt jo muutaman vuoden. Olen viimeisen vuoden aikana päättänyt lopettaa pelaamisen useasti, mutta laihoin tuloksin. Viime viikolla oivalsin, etten ole oikeasti lopettanut pelaamista vaan tiennyt jo lopettaessani palaavani taas kohta pelien pariin. Nyt kun päätin, etten enää palaisi pelaamaan, minulle on tullut kovin rauhaton olo ja mm. univaikeuksia.
Miksi pelaaminen sitten on ongelma? Olenhan pelannut erilaisia rahapelejä pikkupojasta asti ja nyt olen viisikymppinen ukko. Todelliset ongelmat alkoivat (tai tulivat esiin) vasta kun siirryin nettikasinoille pelaamaan kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen ajatellut pelaamista lähes jatkuvasti. Vaikka olen näennäisesti hallinnut pelaamistani, elämäni on alkanut rytmittyä pelaamismahdollisuuksien mukaan ja olen nähnyt usein unia voitoista. Pelaamisen syyksi on riittänyt hyvä mieli, paha mieli, pettymys, väsymys, tylsistyminen, hyvä fiilis tai mikä tunne hyvänsä. Aina on ollut syy pelata. Luulin, että olisin tämän vuoden osalta lähes voitolla muutamasta isommasta kotiutuksesta johtuen, mutta kun laskin vuoden alusta koko pelaamiseen liittyvän rahaliikenteen, huomasin olevani noin tonnin häviöllä. Yhtään kotiutusta en ole pystynyt tekemään kesän jälkeen vaikka olisin voittanut miten. Rahat on ollut pakko vaan pelata takaisin. Olen pelannut töissä ja pelännyt jääväni siitä kiinni. Välillä rulla on saattanut pyöriä lähes koko työpäivän ajan. Koska työskentelen itsenäisessä asiantuntijatehtävässä ja olen työssäni ihan hyvä, olen onnistunut kutakuinkin salaamaan pelaamiseni. Tosin tietynlainen pelaamiseen liittyvä maanisuus on tehnyt minusta koko ajan varomattomamman ja tiedän, että jos en lopeta, pelaan itseltäni kohta työpaikan alta.
Sosiaalisesti olen alkanut eristäytyä. En tarvitse ihmiskontakteja, koska pelit ovat parhaita kavereitani. Olen myös laittanut rahani mielummin peleihin kuin vaikka uusiin vaatteisiin tai ruokaan. Pelaaminen on ollut jo jonkin aikaa ykkönen. Ajatus tuntuu kyllä kipeältä. Parikymppiä lasten vaatteisiin kirpputorilla on tuntunut paljolta, mutta satanen lahjoitettuna maltalaiselle nettikasinolle on tuntunut vähältä.
Kirjoitan juuri nyt tälle palstalle, koska olen jäämässä loppuviikoksi ja viikonlopuksi yksin kotiin, muun perheen ollessa toisaalla. Viime aikoina tällainen tilanne olisi johtanut todennäköisesti maaniseen pelisessioon, jonka jälkeen olisin ahdistuneena ihmetellyt omaa käytöstäni. Käytän palstaa siis hyväkseni vahvistaakseni itseäni olemaan pelaamatta tulevana viikonloppuna.
Kuten totesin, taloudellisesti en vielä ole tehnyt suuria mokia. Tosin, minulla on ollut muutama niin maaninen pelisessio, että niiden aikana olisin voinut tehdä mitä tahansa tyhmää voidakseni jatkaa pelaamista. Onneksi panokset ovat pysyneet kohtuullisen pieninä. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut alkavani pelaamaan suurilla panoksilla, mutta onnekseni en ole sellaiseen ryhtynyt. Kun välillä voittaa 200 kertaisena rahansa takaisin, niin helposti sitä alkaa laskeskella, paljonko rahaa olisi tullut jos panos olisi ollut vaikka kymmenen kertaa isompi. Olen lueskellut tältä palstalta minkälaisia laskuja tulee kun pelit vievät todella lujaa ja samalla tajunnut kehityskulun vievän minua vääjäämättä sellaista tilannetta kohti.
En ole pitänyt pelaamista ennen oikeana ongelmana. Olen vaan ajatellut että tykkään pelien tuomasta jännityksestä. En ole koskaan keskustellut kenenkään kanssa pelaamisesta, mutta nyt kun olen lukenut täältä peliriippuvaisten kirjoituksia, niin kaikki tuntuu kovin, kovin tutulta.
Poltin joskus vuosikymmeniä tupakkaa, mutta siitä luopuminen tuntui jotenkin helpommalta. Huomaan myös etten saa mistään muusta sellaista euforiaa kuin pelaamisesta. Alkoholinkin olen jättänyt ja laittanut rahani mielummin peleihin.
Minkälaisia kokemuksia muilla on? Jääkö pelaaminen joskus pois ajatuksista, vai olenko tuomittu näkemään pelien kuvioita kaikkialla. En voi katsoa tällä hetkellä edes lastenohjelmia ilman, että lähes minkä tahansa piirretty hahmo laukaisee mielleyhtymän johonkin peliin.
Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille.
toivottavasti pelaamatonta, myös itselleni!
. Ja kiva mennä firman pikkujouluihinkin ensi viikolla kun on kerrankin rahaa tulla vaikka taksilla kotiin!
Yritin myös siirtyä casinopuolelle veikkauksen loton yhteyteen putkahtaneen mainoksen houkuttamana, mutta esto oli onneksi päällä. Veikkaus houkuttelee hitaiden pelien pelaajia tonne kasinolle näköjään.