Moi kaikki!
Olen uusi tyyppi täällä, vajaa nelikymppinen sinkkumies. Foorumia olen jonkin verran lukenut, mutten lainkaan aktiivisesti. Tästä tulee nyt aika pitkä vuodatus, mutta koettakaa kestää. Ja kaikkeahan ei ole pakko lukea 
Taisi tuossa viikonloppuna tulla stoppi meikäläisen juomiselle. Olen monta vuotta juonut alkoholia oikeastaan joka päivä, joskus paljon ja joskus hyvin paljon, mutta nyt kesällä määrät nousivat niin hurjiksi, että kroppakin viimein taisi alkaa sanomaan vastaan. Lisäksi rahatilanne on aika kehno.
Alun perin vähentämisen tai lopettamisen miettiminen tosiaan lähti niinkin hassusta asiasta kuin rahasta. Mutta sitten kun rupesin oikein katsomaan, että minkälaisia määriä juon, ja aloin huolestumaan terveydestäni, jolloin alkoi ajatus kypsymään päässä, että nyt pitää ihan oikeasti tehdä jotain. Sen jälkeen aika pitkänkin aikaa aina “ne seuraavat” olivat viimeiset. Eihän siitä noin tietenkään mitään tullut. Parisen viikkoa sitten kävin lääkärissä eri asiasta, ja silloin meinasin jo kertoa tästäkin, mutten jostain syystä tehnyt sitä. Paha moka.
Viimesten kännien veto alkoi lauantaina iltapäivästä ja loppui eilen sunnuntaina klo 12. Välissä oli muutamia sammumisia. Sitten aika piankin klo 12:n jälkeen olo alkoi mennä sellaista vauhtia alamäkeä, ettei mitään rajaa. Sitä omituista yleistä ahdistuksen ja pahan olon tunnetta vain jatkui ja jatkui, ja se paheni ja paheni. Siinä kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla se kammottava olo viimein väheni siedettäväksi. Jäljellä toki oli järjetön hikoilu ja tärinä. Sitten tuli mieleen, että mitähän yöstä tulee, tuleeko liskoja kylään. Panin maata kuitenkin. Nukkumisesta ei aluksi tahtonut kunnolla tulla mitään, koska hikeä pukkasi ja sydän hakkasi. Kun viimein nukahdin, alkoi todellakin (ainakin minulle) erittäin paha liskojen yö. Näin jatkuvasti painajaisia, joihin heräsin huutaen. Osa tosi ahdistavia, osa absurdeja. Oli myös sellaisia hetkiä, jolloin en ihan tiennyt, olinko unessa vai valveilla (ei siis ollut sitä todellisuuden todellista oloa, tietänette mitä tarkoitan). Näin siis kämpästäni unta (tai harhoja?), mm. ulkoa mukamas kuului jonkin häirikköporukan mölinää, tai rapusta kuului lasten temmellystä ja ovikellojen rämpyttelyä. Molemmista havahduin todellisuuteen kuitenkin aika nopeasti, osittain itse ravistaen itseni hereille. Joskus täytyi vähän rimpuilla, koska kroppa oli jotenkin lukossa. Aamuyöstä nämä alkoivat loppumaan ja sain loppuyön jotenkin torkahdeltua. Sänky oli aivan litimärkä hiestä aamulla.
Maanantai-aamulla sitten mietin, että mitenkähän työnteko tänään onnistuu, koska kädet vispasivat niin hirveästi, ettei esim. päätteellä kirjoittamisesta olisi tahtonut tulla mitään. Sain syötyä jonkinmoisen aamupalan, jolloin vispaus väheni sille tasolle, että katsoin pystyväni lähtemään töihin. Vaikka olo fyysisesti oli suhteellisen ok (poislukien vapina ja hikoilu), mieliala oli silti edelleen aika ahdistava ja masentunut. Päätin, että marssin suoraa päätä terveysasemalle ja tulla vihdoin kaapista tämän asian kanssa. Siellä sitten juteltiin asiasta ja sovittiin uusi tapaamisaika. Sain myös muutaman Diapamin mukaan ahdistusten ja vieroitusoireiden varalle seuraavaan tapaamiseen asti. Tapaamisen jälkeen olo oli oikeastaan hyvinkin helpottunut. Ensimmäinen askel oli vihdoin viimein otettu. Iltapäivästä otin yhden pamin, koska vapina, hikoilu ja ahdistus alkoivat taas pahentua. Absurdia kyllä, otin sen myös siksi, että töiden jälkeen alko olisi helpompi ohittaa, koska yhteiskäyttö lienee paha juttu (juu, ohitin sen, tottavieköön).
Nyt siis tavoitteena on olla toistaiseksi ottamatta. Kirjoitan nyt ainakin vielä tässä vaiheessa vähentäjien puolelle, koska… no tiedätte. Mutta siis, onko tämän täytynyt mennä näin pitkälle, että minun pitää vetää bentsoja, että pystyn jotenkin olemaan ilman viinaa?
Nyt huolettaa, että kuinka pahasti olen saanut sisuskaluni pilalle. Aion pyytää täydelliset kokeet seuraavassa tapaamisessa, niin sittenpähän tietää.
Tulipa tosiaan romaani. Kiitos ja anteeksi.
*edit: “hereillä vai valveilla” → “unessa vai valveilla”
juon noin jokatoinen päivä, joskus päivittäin, olen 4 lapsen yksinhuoltaja ja tarina on pitkä, vielä en sitä tähän kerro sillä huomena työpäivä ja löysin tämän sivun vasta tänään… mutta kysymys kuuluu: miten lopettaa juominen joka ei aiheuta krapulaa (noin 9-12 kaljaa helposti) lasten kanssa tulen toimee ja kaikki ok, itsellä on joku paska olo koko ajan, mistä haluun eroon. en pura sitä lapsiin ja juttelen niille avoimesti asioista, ovat jo isoja ja ymmärtävät, eikä heiltä puutu mitään. en niinkään humallu enää, saan vain aikani kulumaan juomisella mut haluun lopettaa tän! asun vieraassa kylässä, vakituinen työ, kaikki päällisin ok… voin vaa niin pahoin ja kaikki sydänystävät asuvat kaukana…
Tännehän voi hittolainen melko pian kutsua vieraitakin, mikä olisi vielä kuukausi sitten ollut täysi mahdottomuus.