Eilen soitin A-klinikalle ja tänään rekisteröidyin tänne katselemaan kohtalotovereiden kirjoituksia. Pelko epäonnistumisesta ja toivo raitistumisesta vuorottelevat…
Tervetuloa vaan, joukkoon mahtuu.
Onnistuminen on täysin mahdollista kuten varmasti huomaat kun tätäkin foorumia luet. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla tänään juomatta. Se miten se onnistuu onkin sitten vähän toinen juttu. Hyvä, että olet jo A-klinikkaan ollut yhteydessä. Harkitse myös antabusta, AA kerhoa, lue tätä foorumia… Ensimmäinen askel eli korkin kiinni laitto on onnistumisen edellytys. Tsemppiä matkaan 
Tervetuloa Mimmi joukkoon tummaan.
Pelko epäonnistumisesta kannattaa jättää taka-alalle, pääasia että päätit raitistua ja että sulla itsellä on siihen halu ja motiivi. Todellakin, juominen loppuu kun ei juo. Se miten se onnistuu, on tietty yksilöllistä ja vuosien fyysisestä ja psyykkisestä riippuvuudesta irtipyristeleminen ei ole ihan simppeliä mutta ei mitenkään mahdotontakaan.
Ei kannata kasata itselleen vuorta jonka ylittäminen näyttää jo etukäteen vaikealta, tai mahdottomalta. Kun itse aloin lueskelemaan palstaa kk sitten, ajattelin ensin että eihän tästä VOI tulla mitään, ihan mahdotonta. Kun etukäteen kerrotaan miten addiktoivaa alkoholi on, miten vaikeaa siitä on päästä eroon, että alkoholismi on jotenkin itsestään riippumaton sairaus niin jo lähtökohtaisesti sitä on asennoitunut epäonnistumaan.
Itse lopetin just noin, päättämällä että en enää juo. Nyt se on pitänyt kuukauden, mutta sitäkin tärkeämpää on että päätös on vain vahvistunut ajan myötä. Nyt vasta huomaa että ne syyt, jotka ajoivat juomaan, poistuivat samalla kun lopetti juomisen. En halua antaa kuvaa että vähättelisin kenenkään lopettamiskokemuksia, mutta paljon helpompaa on elää raittiina kuin elää humalassa päivästä toiseen. Raittius tekee elämästä helpompaa, ei vaikeampaa.
Eipä muuta kuin isosti tsemppiä ja kannustuksia päätökseesi. Kohta on kesä kukkeimmillaan, mieti miten hienoa se on ottaa vastaan selvinpäin ja aistit avoinna!
Tervetuloa Mimmi.
Lystipä on sinun itsesi esitellä. “Olen Mimmi, Puli Mimmi.”
Itse tulin tänne kuukausi sitten vähentäjien puolelta. Poukkoilen täällä mistään mitään ymmärtämättömänä kuin ylivirtalatingin saanut sähköjänis, kuten tulet huomaamaan.
Siitä se lähtee, aloitetaan heti näin, huonolla huumorilla.
Voisi ajatella vaikka niin, että olit Puli Mimmi ja nyt olet Pulu Mimmi. Erittäin ihanainen ja viinasta vapaa tytteli siis. Tervetuloa. 
Tervetulleeksi toivottelen minäkin! Ja hyvä että olet löytänyt tiesi tälle palstalle! Täältä on moni muukin lopettaja saanut tärkeää, ellei suorastaan jopa ratkaisevaa, (vertais)tukea päätökselleen.
Olisi kiva kuulla sinusta ja taustoistasi hiukan enemmän. Joka tapauksessa, pysy kuulolla ja tsemppiä yrityksellesi!
t.syystuuli
Hienoa! Siitä se parempi elämä lähtee liikkelle. Sovitteko mitä jatkon suhteen?
Seuraavaksi maanantaiksi sain ajan klinikalle, soittivat eilen takaisinpäin. Onhan tässä viimeiset kymmenen vuotta hurahtanut ihan huomaamatta juopotellen niin, että sen on kokenut ongelmaksi, muutamia irtautumisyrityksiä ollut mutta… Töissä olen käynyt kokoajan, mutta on niitä putkiakin ollut lomien yhteydessä. Kolme viikkoa vilahtaa dokatessa vinhaa vauhtia ja viikossa ei kerkiä siitä kunnolla ees toipua ja siinä sitten tuskaisena, ahdistuneena ja paniikissa töihin. Lapsuudessa äiti (haudassa jo) antoi “kunnon mallin” dokaamiselle ja olin vahvasti sitä mieltä, että moiseen litkuun en koske. No kokeilu alkoi 17v. Ja 18v. Vedettiin jo mutsin mallin mukaan. Nyt 37 vuotiaana ihmettelee, että josko voisi elää elämäänsä selvinpäin.
Tervetuloa mukaan, Puli Mimmi. Erittäin hyvä, että olet ryhtynyt konkreettisiin toimenpiteisiin.
Ai voiko päihteetöntä elämää viettää vielä 37-vuotiaanakin? Vakuutan, että voi! Ja vielä jopa 57-vuotiaanakin! 
Olisi ollut kivaa jos itse olisin tajunnut tilanteeni 20 vuotta sitten sinun ikäisenäsi. Olisi ollut parikymmentä laadullisempaa vuotta käytettävissäni. Silti: Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Ja vielä vähemmän liian aikaista! Tsemppiä.
Puli Mimmi kirjoitti:
37 vuotta on oman kokemukseni mukaan ihan oikea ikä raitistua. Sen ikäisenä nimittäin menin ekaan AA-palaveriini ja olen saanut olla siitä lähtien juomatta. Sitä edelsi vuosien mittaan monta yritystä jättää alkoholi, mutta ei onnistunut ilman toisten tukea.
Kyllä miekin näin neljäkymppisenä totean, ettei tämän oikeampaa ikää raitistumiseen olekaan!
Vielä on ehkä toinen mokoma katsottavana edessäpäin, ja typerintä on kattoo sitä pullon pohjan läpi. Kaikki vääristyy viinan toimesta! Minuus ja elämän surut ja nautinnot.
Alkakoon sinullakin uudenlainen oikealta tuntuva elämä, jossa oikeat maut vallitsevat, oikeat tuoksut, värit ja tunteet.
Ihan kertakaikkiaan hyvä että olet tänne tullut. Kerro lisää itsestäsi tai tilanteestasi jos haluat, se auttaa yleensä näkemään asioita uudessa valossa.
Teikkis.
Missä tunnelmissa Mimmi Pulunen olet nyt?
No tunnelmat on yhtä vuoristorataa. Duunipäivät menee robottina suorittaen ja omia asioita kelaillen. Tuleva viikonloppu ahdistaa kun arvailee sen olevan sellaista käsien päällä istumista hokien en juo, en juo No tuttu juttu kuuluu asiaan. Ukko heitti piruuttaan et vedetään nyt kunnon kännit viikonloppuna niin on klinikalla sit jotain kertomista, ei naurattanu. Tarinaa riittää kyllä muutenkin. No hermoröökille vielä ja duuniin iltavuoroon tekohymyilemään :mrgreen: