Hei taas
Taas täällä, huomattavasti iloisemmin mielin 
Nyt on huomattavasti parempi olo, työt alkaneet ja muutenkin elämä täyttyy normaalirutiineista. Tänään on selvä päivä nro 11, eli alkua mennään, mutta kuitenkin,. Olen itseeni erittäin tyytyväinen. Minkäänlaisia vaikeuksia ei ole ollut tähän asti, mutta tiedän kokemuksesta, että ne ajat ovat edessäpäin… No, päivä ja tunti kerrallaan eteenpäin ja tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville
Terveppä terve taas!!
Selvä päivä nro 23, ja peilistä katselee huomattavasti terveemmän ja paremminvoivan näköinen hemmo 
Yllättävän kivuttomasti on mennyt tähän asti, ja erittäin hyvältä tuntuu. Jos tällainen olotila ja motivaatio jatkuu, voi kohta sanoa, että tämähän oli sittenkin kaikessa vaikeudessaan hieno päätös. Välillä tietysti ajatikset karkailevat juomiseen, mutta yllättävän helposti olen ne saanut pysymään aisoissa. Olen oppinut nauttimaan selvistä aamuista, aikaisista nukkumaanmenoista, siitä mitä kaikkea ehtii tekemään kun ei tarvi aikaa kuluttaa baareissa ym. Työtkin ovat maistuneet ihmeen hyvältä, nyt kun niihin on saanut keskittyä täysillä, eikä ole tarvinnut miettiä edellisen (eikä tulevan) viikonlopun juomisia. Parisuhde on verrattain hyvällä mallilla, olen oppinut tekemään kotitöitä ja mielestäni ottamaan muita perheenjäseniä paremmin huomioon. Tiedä sitten onko se vain minun tämänhetkisen positiivisen ajatteluni luomaa harhaa…
Jos jotain negatiivista ja korjattavaa tilanteeseen hakee, olen havainnut itsessäni jonkinlaista yleistä rauhattomuutta, mikä on omalla tavallaan ahdistavaa. En osaa rauhoittua paikalleen, koko ajan pitää olla menossa johonkin tai tekemässä jotakin. Ovatkohan muut huomanneet vastaavaa? Muistaakseni joskus aiemmillla kerroilla asiasta oli puhetta a-klinikalla ja terapeutti mainitsi sitä olevan mahdollista taltuttaa lääkkeilläkin, en sitten tiedä muistanko oikein. Eräänlainen yleinen elämänrytmin jarruttaminen tuntuisi olevan paikallaan nyt.
Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä, ja jonkinlaisin pelonsekaisin tuntein odotan kauanko tätä jatkuu ja mikä on seuraava vaihe toipumisessani. Onko se takapakkia ja vaikeuksia vai turtumista ja tottumista päihteettömään elämään. Kaiken tulevan kuitenkin otan nöyränä vastaan
Tsemppiä kaikille muillekkin ja mukavaa toukokuun jatkoa :mrgreen:
Moi taas
Selvä päivä nro 27, ja edelleen pyyhkii hyvin. Jos mahdollista, ajatukset ovat edelleen selkiytyneet ja olo voimistunut, sekä motivaatio selvänä pysymiseen on edelleeen kova. Perhe-elämä sujuu, vaimo on tyytyväisempi kuin aikoihin. Myös työt sujuvat hyvin, jopa pelottavan energistä toimintaa, tuntuu ettei mikään riitä ja voisin tehdä yhdeltä istumalta kaikki maailman työt. Pakko vähän painaa jarrua, ettei uupumus yllätä.
En tiedä onko tämä energisyys, hyvä mieli, ja kaikki muu jotain harhaa ja euforiaa, mutta nautin siitä nyt kun on mahdollista. Tiedän sen kuitenkin varmasti, että hankaliakin aikoja ihan varmasti tulee. Päällimäisenä tunteena on se helpotus, ettei enää tarvitse juoda. Siitähän on paljon täällä puhuttukkin. Jotenkin vain tuntuu niin paljon varmemmalta ja luottavaisemmalta kuin edellisillä kerroilla. Pudottakkaa ihmeessä joku minut maanpinnalle jos tämä vuodatus ei kuulosta normaalilta.
Olen sittenkin alaknut epäilemään myös, että psyykeni on sittenkin kunnossa, toisin kuin aiemmin epäilin. Jotenkin vaan ajatukset ovat tällä hetkellä niin kristallinkirkkaita. No, ensi viikolla menen taas a-klinikalle keskusteluun, ja antabus jatkuu hamaan maailman tappiin asti. en voi täällä hetkellä kun nauttia olostani ilman alkoholia. Kertokaa joku, miksi muuta pitäisikään.
I’ll be back… 
ei halua palautella maan pinnalle.
oli alussa itselläkin huippuolot välillä,siitä ne sitten ovat tasoittuneet,
vaan ei se sitä meinaa että sinulla noin kävisi.kyllä niistä oloista kannattaa
nauttia,kestivätpä ne tai eivät.
hyviä jatkoja.
Nauti ihmeessä leijailemisesta ihan hyvällä omallatunnolla. Kyllä sekin menee ohi. Ja tulee takaisin. Ja menee ohi. Ja tulee takaisin. 
Tervehdys Jälleenkerran.
Liityin pari päivää sitten tänne, olen 30-mies.
Luin ton sinun ekan viestisi ja tuntui siltä, että olisin lukenut omaa elämänkertaa.
Meilläkin on kotona hyvä suhde, jota ei riivaa mikään muu kuin minun alkoholin käyttö.
Nyt viimeisen 3 päivän putken jälkeen suhde on totisesti katkolla. Mieleeni juolahti ajatus, että kun perhe lähtee
ja jään yksin homma lähtee täysin käsistä. siispä tätä yksineloa varten hankkiuduin aa-kerhon kokoukseen ja nyt on maanantaista asti raittiutta takana. Alkaa näyttää, että parisuhdekkin olisi vielä mahdollista pelastaa.
lueppa toi minun viestiketju “lopettaminen oman itsensä ja terveyden vuoksi”
Toivon sinulle tsemppiä valitsemallesi tiellä!
Moi! Mulla on vasta 17. selvä päivä menossa. Antabukset aloitin tasan 2 viikkoa sitten, ja täytyy sanoa, että ilman niitä tästä ei olis tullut mitään. Mielialat on menneet vuoristorataa, päällimmäisenä on kuitenkin helpotus. On helpottavaa, kun ei ole mahdollisuuttakaan juoda. Ja on helpottavaa, kun ei tarvitse salailla juomisiaan. Tosin noita antabuksia salailen vielä mieheltä, hän kun on joissain asioissa niin vanhakantainen. Tämä olisi hänen mielestään varmaan kauhea häpeä. Kerron hänelle kyllä aikanaan, mutta haluan ensin itse vahvistua henkisesti ja päästä näistä ajoittaisista ahdistuksista ja viinanhimointikohtauksista.
Toivon sulle kaikkea hyvää, nautitaan niistä euforisista olotiloista, silloin kun niitä kohdalle osuu.
Minullakin oli alussa “aa-humala”, kaikki raittiuden mukanaan tuomat asiat tuntuivat aivan ihmeellisiltä ja suurenmoisilta, krapulan häviäminen, työpaikan saaminen… Sitten vähitellen ne asiat rupesivat tuntumaan aivan tavanmukaisilta, mitä ne tietysti itse asiassa ovatkin. Vähän tuli ajatus “eikö raittius tämän ihmeempää olekaan!” Mutta eihän kyseessä olekaan, että elämä olisi kääntynyt huonompaan suuntaan, halusin vain aina jotakin suurenmoista ja ihmeellistä, ja nopeasti! Että tervetuloa vain “maanpinnalle”, kyllä täälläkin on ihan mukavaa ja ainakin mielenkiintoista. Rupeaa se yhtäjaksoinen taivaallisen autuas olotilakin vähitellen kyllästyttämään.
Moi
Tässä selvän lauantai-illan ajankuluksi muutama sananen…
Kiva huomata, että muillakin on vastaavia kokemuksia huvistäkin fiilareista. En sitä odotakkaan, että elämä selvänä olisi yhtä juhlaa. Arjen vastoinkäymiset seuraavat edelleen ja pitävät elämän mielenkiintoisena ja elämisen arvoisena. Sen verran selvänä pysyminen kuitenkin auttaa, ettei itse tietentahtoen alkoholinkäytöllä ja sen seurauksilla enää aiheuta lisää ongelmia(yleensä paljon hankalampia). Kaikkihan tuntevat vanhan sanonnan: ei niin huonosti asiat ole, etteikö niitä viinalla vielä pahemmaksi saa.
Tässä ajatuksia vielä selkiyttäessä ja selvistä hetkistä nauttiessa olen alkanut miettimään niin syviä syntyjä, etten olisi ikinä uskonutkaan. Tai ehkä se kuuluu taudin kuvaan, että aiheeseen liittyviin asioihin löytää täysin päinvastaisia ajatuksenkulkuja, kuin ennen. Humalaiset ihmiset kaupungilla säälittää, krapulaiset ihmiset ällöttää, juomista ihannoivat työkaverit alkaneet jo vituttaa. Olen ottanutkin sen linjan, etten vaivaudu enää edes kommentoimaan heidän baarikertomuksiaan ja vkl-suunitelmiaan. Jokainen hoitakoon omat leiviskänsä miten tahtoo. Minun energiani menee tällä hetkellä tämän omani hoitamiseen.
Minä jatkan tätä taaplaamista täällä päässä, niin tehkää te muut samoin sielläpäin. Jokaiselle kuitenkin tasapuolisesti mukavaa selvän viikonlopun jatkoa ja kiitos kaikille kommentoineille
Ps. Joku viisas joskus vertasi alkoholista raitistumista vaikeustasoltaan siihen, että yrität yhtäkkiä olla osaamatta ajaa polkupyörällä, vaikka olet sen jo lapsena oppinut. Siinäpä kaikille mietittävää…
Tuo on uusi ja tuore vertaus. Kiitos siitä.
Samaa vertausta olen joskus käyttänyt toisessa yhteydessä kysymällä, miten polkupyörän saa kääntymään risteyksessä oikealle. Vastaushan on kovin yksinkertainen. Kääntämällä ohjaustankoa vasemmalle - aivan alkeisfysiikkaa. Silti monellla on mennyt puolikin vuotta oivaltaa tämä yksinkertainen asia. Osaavat nimittäin sen polkupyöräilyn käytännön tasolla aivan liian hyvin. 
Näin se taitaa olla raitistumisenkin kanssa. Hyvin se sujuu, kun opettelee tekemään aivan kaiken toisinpäin kuin ennen.
