Monen monta kertaa olen täällä käynyt lukemassa (yllätys) häviöiden jälkeen ja ajatellut että nyt se loppuu… mutta ei se ole loppunut moneen vuoteen. En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Olen 34v naisen alku, tai ehkä parempi ilmaisu on loppu.
Pelaaminen alkoi nettikasinoilla joskus 2010 kesällä ja koukkuun jäin saman tien. Sen jälkeen ei pelitöntä viikkoa ole ollut. Tää 6v on mennyt kuin jossain unessa, ei sitä oikein edes hahmota. On ollut juu hyviä hetkiä kun muutama iso voitto tullut jolla velkoja kuitattu ja pari päivää eletty kun maailman omistajat ja sitten jatkuu jäätävä ahdistus taas monta kuukautta ennen kuin joku voitto tulee. Mutta kaiken kaikkiaan helvetilliset 6v takana. Mä en edes tajua kuinka olen pystynyt keplottelemaan mun asiat, kämpät on lähteny mutta aina olen saanut uuden, on oltu joskus ilman sähköjä muutama kuukausi.
Palkkapäivänä heti kaikki rahat vaan slotteihin ja itkua väännetään että mitenköhän selviäis seuraavaan palkkapäivään. Aina jostain pari kymppiä saanut, tai myynyt jotain krääsää että pärjää. Sit ostetaan uutta krääsää taas voitoilla tilalle mitä voi sitten taas myydä. Niin sairasta.
Yksinäisyys tässä on se kauhein asia. En ole menettänyt ystäviä pelivelkojen takia, vaan kun ei ole ikinä rahaa käydä missään. Sitä kun hoet ystäville muutaman vuoden ettei ole rahaa tehdä mitään ja keksit aina tekosyitä miks sulla ei ole rahaa, niin ei kukaan enää pyydä sua mihinkään…
Nyt on pari todella rankkaa vuotta takana, jotka ei pelkästään peliongelmasta johdu. Mä mietin että miten helvetissä mä olen vielä järjissäni edes… Mä olen aina ollut todella vahva ihminen, mutta muutaman viimeisen kuukauden aikana tuntunut vaan että nyt mä haluun luovuttaa. Mutta samaan aikaan on olo että nyt mä olen vahvempi kun koskaan.
Nyt vaan tuntuu että tämä on se käännekohta elämässä. Mutta osaanko mä enää elää normaalia elämää? miltä se tuntuu kun ei ole stressiä? Miltä tuntuu mennä kauppaan kun on rahaa ostaa muutakin kun makaronia? Mitä mä teen sillä kaikella ”ylimääräisellä” rahalla, eihän se voi vaan pankkitilillä levätä.
Tänään en ole pelannut, ne rahat meni jo alku kuusta. Jotenkin sitä taas on keploteltu ja vielä pitäis seuraavat pari viikkoa jaksaa. En valehtele etteikö taas käy mielessä jo rahapäivä ja slotit. ”Kun olen niin paljon nyt viimeaikoina hävinnyt niin varmasti voitan seuraavaksi”. Juupa juu…
Neuvoja otetaan vastaan miten tästä alkais rakentaa pelitöntä elämää?
Mulla on myös monen vuoden pelihistoria takana. Syksyllä karkas mopo lapasista oikein kunnolla, ja lyhyessä ajassa sain 20 tonnin velat. Nyt on kaks kuukautta mennyt ilman kasinoita. Mä nöyrryin ja kerroin vanhemmilleni ongelmastani. Se helpotti tosi paljon, ja on osaltaan pitänyt mun pelihimon kurissa. Jos oot lukenut täällä juttuja, tunnistat varmaan itsesi monen tarinan takaa. Kuten minäkin. Ja niin moni muu. Jos mahdollista, kerro jollekin läheiselle, tai mee juttelemaan A-klinikalle ammattilaisen kanssa. Keinoja kyllä löytyy, ja haluat selkeästi lopettaa. Se on eka askel, ja tärkeä sellainen. Tää on sitaatti, kiitos Tinjan: Meille pelureille ei oo loputtomasti mahdollisuuksia lopettaa. Teet kaikkesi, ettet enää pelaa. Jos mä oon näin pitkälle päässyt, uskon sunkin onnistuvan. Mä oon kuitenkin hyvin riippuvuusherkkä ihminen. Tsemppiä päätökselle, ja hyvä että avauduit!! Mä pidän peukkuja!
Onnea Make pelaamattomuudesta ja kiva kun vastailit. Mun muutama ystävä tästä jo tietää, on tietänyt muutaman vuoden. Vanhemmille en oikein voi kertoa, äiti nukkui pois viime kesänä vaikean sairauden jälkeen jä isä on niin ”old school” että se ei kyllä ymmärrä mitään. Meillä on valitettavasti suvussa tätä riippuvuutta, molemmin puolin. Tosin alkoholismia. Mulla ei onneksi muita riippuvuuksia ole ja jotenkin en ikinä pelaa kun olen ottanut. Pitäsköhän sitä olla sit kännissä kokoajan …
Tottakai lopettamispäätöksiä on ollut moneen kertaan, mutta sellaisia että nyt kerran kun mä voitan vähän isommin niin sit mä lopetan. Mutta sitä on tullut huomattua että ei taida semmoista summaa olla mikä sais lopettamaan, se päätös täytyy lähteä ihan jostain muusta. Mä en ole oikeastaan enää pitkään aikaan pelannut sen takia että mulla olis kivaa, vaan olen yrittänyt voittaa häviöitä takaisin, missä en tule ikinä onnistumaan. Mä en mun velkoja edes tiedä tällä hetkellä. Monta vuotta sitten menneet jo ulosottoon, mutta varmaan 20-30k puhutaan.
Se mitä mietin eniten tässä lopettamisessa ei ole menetetty raha, vaan mitä on elämässä pelaamisen jälkeen. Kun tää on hallinnut sun elämää 6v ja yhtäkkiä sitä ei enää olekaan. Miten sitä osaa olla…?
Moi!
Kysyit, osaatko edes elää ilman pelejä? Et varmaan. Joudut opettelemaan sen uudestaan. Elämä ilman pelejä tai muita riippuvuksia vaati aikamoisen remontin. Ota tämä isona muutosprosessina joka ei tapahtu päivässä tai viikossa. Se vaati paljon työtä ja usein myös epämielyttävien asioiten kohtamista.
Itse yritän nähdä tämän myöskin mahdollisuudena. Pelien aiheuttamien ongelmien takia minulla on syy pysähtyä ja miettiä mitä minä elämältä oikein haluan? Mikä siinä on vialla että joudun pakenemaan peleihin? Mitä voin tehdä jotta elämäni olisi elämisen arvoista? Jne.
Tämä ei ole helppoa. Olen varma että peluuri sinussa keksii miljoona syytä miksi sinun ei kannata lopettaa, mm se että ethän sinä edes osaa elää “normaalisti”. Mutta lopettaminen kannattaa aina. Nyt kun koet olevasi siinä pisteessä, on hyvä tarttua härkä sarvista ja aloittaa muutos. Lopettamalla pelit, sinä et menetä mitään. Voit vaan voittaa!
Helppoa tämän en odottanutkaan olevan. Tosiaan miljoonia syitä löytyy siihen miksi ei kannata lopettaa, mutta myös miljoonia syitä löytyy miksi kannattaa. Kai tätä nyt voisi sanoa hyvän ja pahan taisteluksi.
Tää ”normaali” elämä lähinnä pelottaa tällä hetkellä, vähän ehkä vaikea selittää mutta moni varmasti täällä tietää mitä tällä haen.
Mä olen ollut kyllä aina surkea rahan käytössä, mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Varmasti yksi askel olisi mennä talous- ja velkaneuvojan luokse. Toinen on mennä psykiatrin kanssa juttelemaan. Kuten sanoin vaikeat muutama vuosi takana ja en halua kenenkään joutua käymään läpi sitä mitä itse olen käynyt. Olen pitkän aikaa vakuutellut itselleni ja muille että olen ok. Vihdoin muutama kuukausi sitten annoin periksi ja tajusin että mun ei tarvitse olla ok. Olen aina ollut ihminen joka piristää muita ja ihmiset näkevät mut iloisena energia pakkauksena. Sitä olen edelleen muille, mutta voi kun ne tietäsi mitä taistelua mä käyn kokoajan.
Nyt on kyllä jännä tunne, ihan erilainen kun aiempien ”lopettamis” päätösten aikana. Mä en ajattele enää sitä mitä menetän kun lopetan pelaamisen, vaan sitä miten lähden rakentamaan pelaamatonta elämää.
Haluan kiittää jo etukäteen teitä jotka näitä mun kirjoituksia jaksatte lukea ja olla tukena.
…