Moi.
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Viime aikoina olen havahtunut, että miehen juomat alkoholimäärät alkavat olla aika isoja. Muutettuamme jokin aika sitten ensimmäiseen omaan asuntoomme hän on juonut käytännössä joka ikinen vapaailta - ja hän on työssä, jossa saattaa olla välillä viikkokin vapaata. Putkia hän ei silti juo, vaan aloittaa aina “vasta” illalla tai aikaisintaan iltapäivästä. Sitten saattaakin illan mittaan mennä puolikas pullo viiniä, muutama iso kalja sekä pari konjakkia. Tai kokonainen viinipullo. Jotenkin hätkähdin, kun hän äskettäin joi työpäivää edeltävänä iltana 6 pikkukaljaa. Toki hän meni vasta yövuoroon, mutta silti… 
Määriä enemmän minua ahdistaa miehen käytös humalassa. Mies ei aiemmin juonut yksin kuin ehkä yhden kaljan, mutta nuo edellämainitut määrät hän on juonut kotonamme niin, että minä olen ollut paikalla selvin päin. Nykyään hän juo suuria määriä myös yksin ollessaan. Kun mies juo kotona hän on itsekäs, kärkäs, syyttelevä, etenkin juotuaan teräviä. Meillä ei ole lapsia, joten tämä käytös kohdistuu onneksi vain minuun. Hän on humalassa muutamaan otteeseen todella rumin sanankääntein haukkunut minut maanrakoon, ja seuraavana päivänä ilman pahoitteluja, mökötettyään ensin itse aikansa, käyttäytynyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on myös muutaman kerran töninyt minua ja kerran, aivan alkuaikoinamme, ilmoittanut haluavansa lyödä minua niin lujaa, että veri lentää.
Seurassa juodessaan mies on äärimmäisen sosiaalinen ja paistattelee mielellään huomion keskipisteessä. Jonkinlaista seuramiehen imagoa on helppo ylläpitää, sillä monet tyypilliset juomarin ongelmat loistavat poissaolollaan: mies ei humalassa koskaan kaatuile tai telo itseään, ei haasta riitaa, ei lähentele vieraita naisia, ei sammu vaan suoriutuu aina kotiin tai sopimaansa majapaikkaan asti, ei hukkaa rahojaan tai tavaroitaan, ei riko paikkoja, ei oksentele kuin harvoin ja silloinkin on toistaiseksi ehtinyt vessaan. Yksin minä saan korjata ilonpidon ikävämmät hedelmät: aamun tunneilla kotiutuvan miehen, joka suuttuu jos en kesken unieni innolla kuuntele tarinoita baari-illan käänteistä (olen hyvin usein töissä viikonloput, minkä vuoksi jään useimmiten kotiin miehen baarireissuilta) tai jos en ilahdu, kun viinanhajuinen mies vihdoin kellahtaa viereen ja aloittaa kuorsauksen. Usein hän yrittää myös lähennellä kovakouraisesti, mistä en pidä alkuunkaan - ja tästä voi sitten taas loukkaantua verisesti. Mies on ollut krapulassa useamman syntymäpäiväni ja kummipoikani ristiäispäivän. Aamut venyvät miehellä pitkälle päivään myös niinä päivinä, kun ei ole varsinaista krapulaa, alkoholi kun ei yöunia ainakaan paranna… Alkuajoistamme asti olen myös oppinut olemaan odottamatta miestä kotiin, kun hän sanoo lähtevänsä “parille”. Hän ei poistu baarista ennen pilkkua.
En sylje itsekään lasiin, mutta viime vuosina olen huomannut, että toisinaan päätäni särkee seuraavana päivänä, vaikka olisin juonut vain lasillisen. Olen siis nähnyt parhaaksi vähentää omaa juomistani entisestään. Tämä ei elämääni haittaa millään tavalla, mutta nyt tuntuu, että minun ja mieheni välille repeää entistä syvempi railo, kun hänen juomamääränsä ja -kertansa vain lisääntyvät ja minun vähenevät. Perheen perustaminen on meillä ajankohtaista ja etenkin miehen harras toive, mutta minä en pysty luottamaan siihen, että meno tästä rauhoittuu.
Olen huolissani tilanteestamme. Parisuhteessamme olen ainakin ajoittain melko yksinäinen ja alan saada tarpeekseni. Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa alkoholismin alkuvaiheista, ja olen tämänkin palstan aloituksista tunnistanut tilanteita ja fiiliksiä. Onko tämä jo SITÄ?
, mutta vahvistivat onneksi sitä näkemystäni, että ongelmamme eivät johdu ainakaan yksinomaan siitä, että minä olen tylsä nalkuttava mulkkumuija. 
