Joko nyt…

Niin monesti sen päätöksen tehnyt. Ei enää koskaan. Tai ainakin vähemmän. Ja olenhan siinä onnistunutkin hieman. Joskus tuli otettua 2-3kertaa viikossa, kesälomina joka toinen päivä. Ja ne selvät päivät vain odotti, että koska voi taas juoda. Kaikki pyöri juomisen ympärillä.
Nyt pitkään mennyt että ehkä kerran viikossa juo, sekin mielestäni liikaa. Pisin juomaton jakso ollut kolme viikkoa. Kuukautta ei ole ollut sen jälkeen kun olen aloittanut juomisen 13vuotiaana.
Viimeisen vuoden aikana täysi lopettaminen ollut mielessä, melkein päivittäin. Ja nyt kun menneisyyden asioita käsitellyt rankasti, niin tuntuu että alkaa tuo lopettaminen lähestyä. Ja nyt taas, taas tämän kerran yritän parhaani. En lupaa itselleni mitään, sillä pelkään sitä pettymystä niin paljon. Lupaan vain yrittää parhaani. Lupaan että nyt mä yritän kaikkeni, jotta alan arvostamaan itseäni jotta voisin pitää itsestäni huolen. Niinkuin olisin lapsena toivonut että joku olisi pitänyt.

Hei!
Hienon päätöksen olet tehnyt ja varsin järkevällä asenteella kohti tavoitetta lähdet. Onnea matkaan!

Päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin. Kenenkään tilanne ei ole toivoton, vaikka retkahtelujen jälkeen usko välillä meinaakin loppua. Minäkin yritin ja yritin lopettaa oikeastaan vuosien ajan ja retkahtaminen johti aina tiheiden retkahdusten sarjaan, kunnes palikat jotenkin asettuivat kohdilleen ja juomattomia päiviä ja kuukausia alkoi kertyä.

Koskaan ei ole liian aikaista pohtia kriittisesti alkoholinkäyttöään (eikä ehkä liian myöhäistäkään). Kun alkaa tuntua, että suhtessa alkoholiin on vähän ongelmaa tai että se vie liikaa aikaa muolta asioilta, tuo huonoa oloa tai riitelyä, käytön voi yrittää lopettaa. Mikään pakko ei ole ojanpohjia koluta ennenkuin päättää tehdä jotain.

Tsemppiä!