Olen reilu kolmekymppinen mies, jonka päämääränä on ehjempi huominen pelaamattomalla tiellä. Vedonlyönti on ollut osa eläämäni nuoresta pojasta lähtien. Tällöin se oli vietonta ja mukavaa, jollaista sen tulisi olla. Ongelmat alkoivat 7-8 vuotta sitten, kun opiskelijana tuli voitettua isohko summa rahaa. Varmaan moni tätä lukeva sen aavistaakin, ettei mennyt kauaa kun voitot oli upotettuna takaisin. Siitä se kierre sitten lähtikin. Ikinä ollut kuullutkaan pikavipeistä tai varsinkaan niistä ketkä nyt niitä ottaisivat.
Ensimmäisellä ja toisella kerralla velkaa tuli tehtyä lähemmäs 20k . Kun eihän sitä kerralla oppinut vaan piti tehdä tyhmyydet heti uudestaan. Toisen kerran jälkeen muutto kotikonnuille, josta onneksi sain hyvän työpaikan. Rakkaat ja välittävät läheiset tulivat silloin rahallisesti apuun, jota sittemmin lyhensin heille kuukausittain.
Tämän jälkeen tuntui taas kaikki rullaavan. Lyhentelin velkaani, oli uusi parisuhde ja töitä. Olin jonkin aikaa kokonaan pelaamatta, mutta suurin ongelma oli etten ollut joutunut oikeasti kohtaamaan itseäni ja sitä mitä olen aiheuttanut lähimmäisille. Toisin sanoen tiedostin, mutta en tiedostanut. Kävin kyllä aina välillä tapaamisissa, mutta teinkö sen silloin vain muita varten enkä itseäni. Tästä tuli se kolmas kerta! Silloinen parisuhde, velat ulosottoon. Onneksi vanhempani ovat niin hienoja ja välittäviä, että ottivat siipiensä suojaan.
Eli Keväällä 2014 koin jonkun todellisen herätyksen. Kai se oli se kun käy tarpeeksi pohjalla ja on tarpeeksi huono olo kaikesta mitä on tehnyt, satuttanut ja pettänyt läheisiään. Ei siinä auttanut kuin päivä kerrallaan lähteä rakentamaan elämää ja luottamusta. Löysin onnekseni myös klinikalta erittäin osaavan henkilön, jonka kanssa oli helppo jutella ja jonka avulla oppi tarkastelemaan itseään. Ja samalla kävin Peli Poikki- ohjelman. Tässä vaiheessa hain takuu-säätiön lainaa, joka oli pitkä, mutta kannattava prosessi kannaltani.
Pelaamattomuutta kesti nyt 2,5 vuotta, tosin välissä oli muutama yksittäinen lappu kioskilla. Tuo tuntui niin väärältä, joten se jäi niihin. Olin löytänyt ihanan naisen ja puhuimme perheen perustamisesta. Kaikki oli niin hyvin kuin olla ja voi. Kuten arvata saattaa kun kirjoitan tänne, niin viimeiset pari kuukautta olen taas pelannut, valehdellut ja pettänyt lähimmäisteni luottamuksen ties monettako kertaa. Syytä miksi sorruin, en vain osaa sanoa. Välissä pelaamiseen ei ollut mitään himoja, enemmänkin vihaa. Ja muistin kyllä miten hirveä olo tulee kun tili menee, valehtelee ja tekee muitakin tyhmyyksiä kun ajattelee että kyllä minä vielä selviän.
Takuusäätiön lainaa on jäljellä enää puoli vuotta ja onnekseni olen aina pystynyt ja jaksanut hoitaa työni kunnialla. Rahallisesti tulen tästä kompuroinnista selviämään. Mutta pahempi ja suurempi asia on itselle tärkeiden ihmisten loukkaaminen. Heiltä on aina saanut apua ja tukea, joka on ollut äärimmisen tärkeää. Arvostan heitä todella suuresti!
Mitäs tästä eteenpäin? Kaikkihan lähtee itsestään ja minä olen syyllinen tähän kaikkeen edellä mainittuun. Siitä pitää kantaa vastuu ja aloittaa taas se elämä ilman vedonlyöntiä. Se elämä oli aika nannaa, kun ei tarvinnut salailla tai valehdella läheisille. Nyt olisi tarkoitus jatkaa tätä pelaamattomuutta tästä eteenpäin. Rakentaa luottamus ja kasvaa luottamuksen arvoiseksi ja vastuulliseksi mieheksi Tuo 2,5 vuotta on kuitenkin lyhyt aika ihmiselämässä, joten josko nyt viimein olisi aika käyttäytyä tästä ikuisuuteen.
Siinä muutama sananen ja oma tarinani noin pääpiirteittäin. En ole nyt käynyt muualla juttelemassa, kun on ollut semmoinen tunne etten saisi siitä mitään. Joten ajattelin kirjoitella tänne välillä ja pitää seurantaa tätä kautta.