johanna_70 tarinaa

Hei kaikille!
Olen alkoholista riippuvainen kahden teinin äiti.
Juomiseni alkoi teini-ikäisenä, 16-vuotiaana. Ensikokeilujen jälkeen aloin juomaan alkoholia lähes joka viikonloppu. Kavereitten kanssa juopoteltiin enemmän tai vähemmän ja aina oli hauskaa. meillä ei koskaan ollut mitään huonoa ja ikävää viikonloppua. Usein alkoa meni myös keskiviikkoisin, joskus jopa maanantaisin. Kävin kuitenkin kouluni lopppuun ja pääsin töihinkin. Tapasin tulevan mieheni 19-vuotiaana ja ravintolassa tietenkin. Hän oli samantyyppinen alkoholin kanssa, eli kaikki viikonloput meni “harratuksen” parissa.

Tulin raskaaksi 25 ja 28 vuotiaana ja silloin olin pitkän aikaa ilman alkoa, eikä tehnyt tiukkaakaan. Raskausaikana en halunnut ottaa mitään, ja imetysaikakin meni aika puhtoisesti, paitsi nuorimman lapsen kohdalla vähän lipsuin.
Join aina kaljaa ja viiniä, en viinaa, en väkeviä.

Vuodet vierivät, opiskelin lisää ja valmistuin vaativaan ammattiin. Oli lasten harrastuksia, yhteisiä reissuja ja juopottelu oli joka viikonloppuista. Sittemmin viikonloppu alkoi jo torstaina ja viimeiset kaljat juotiin sunnuntai-iltana. Meille tuli sitten ero, v.2016. Muutin pois ja alkon käyttö räjähti käsiini niin, että otin joka päivä. Kun ei ollut kukaan vahtimassa. Oli mikä olotila tahansa, niin pari kaljaa ja pari lasia viiniä meni ihan joka päivä.

Sitä on jatkunut nyt 1,5 vuotta, eikä montaa alkotonta päivää ole. Paino on noussut, väsyttää, mieli on välillä vähän maassa ja hävettää. Eniten varmaan vituttaa oma olematon tahdonvoima.

Mutta mä ajattelin vielä tästä selvitä! Se on vaikeaa. Kun on niin tottunut joka ilta ottamaan. Töissä käyn normaalisti, otan arkena niin vähän, että siitä ei ole muuta haittaa kuin huono omatunto. Tällä viikolla maanantai-tiistai olin raitis, tänään otin 3 lasia viiniä, yhden kaljan ja siiderin (0.33 molemmant) ja aamulla menen töihin.

Jatkan kertomustani vielä, nyt kutsuu nukkumatti :slight_smile:

Vertaistuella aion onnistua, on ollut todella tärkeää lukea teidän juttuja ja miten vähentäminen on onnistunut, kiitos teille!

Tervetuloa joukkoon Johanna!
Kovin on tuttu tarinasi. Paitsi minulla ei ole lapsia. Välillä mietinkin, että olisikohan aikanaan pitänyt tehdä lapsia, niin ehkä nyt en olisi tässä tilanteessa, mutta eipä sekään näytä olevan este juomiselle.

Tämä vertaistuki kyllä auttaa, mutta itse mietin onko oikeasti vähentäminen enää mahdollista kun on tähän jamaan päässyt. Varmaan jokaisella on kiinni siitä kuinka vahva riippuvuus on. Toivottavasti sinulla ei vielä liian voimakas ja onnistut. Tsemppiä!

Huomenta!
Vilma1966, kiitos kommentista! Eihän lapset ole este juomiselle. Sillon kuin ne oli pieniä, niin huolehdin niistä kyllä. En koskaan juonut itseäni suoranaiseen känniin, vaan se on ollut kokoajan tissuttelua. Lapsilla oli joka ilta tietyt rutiinit ja niistä pidettiin kiinni. Lapset on mulle maailman tärkeimmät ja nyt kun ne on jo isoja (16 ja 19), nekään ei tarvii mua enää niin paljoa. Jutellaan asioista, mutta varsinkin nuorimmainen (poika) on todella paljon kavereitten kanssa, mikä on hyvä. Kun hän on viikonloppuna luonani, niin tarkastan hänen kuntonsa, kun tulee kotiin eikä ole ollut juovuksissa vielä koskaan. Tyttöni ei ole ikinä alkoa maistanutkaan eikä käynyt kertaakaan baarissa. Fiksu tyttö.

Torstai-ilta meni niin, että hyvä ystäväni, joka asuu ulkomailla, tuli sovitusti käymään ja otimme muutaman kaljan ja viinin siinä illalla. Kymmeneltä hän lähti pois. Menin aamulla sitten töihin ja meillä oli yt-neuvottelupäivä. Nakki napsahti ja elokuusta alkaen on sitten 10 päivää/kk lomautusta. Se tietää kiristynyttä taloudellista tilannetta syksylle, ennenkuin korvaukset alkaa juoksemaan. Harmittaa!! Toisaalta vapaa tulee todellakin tarpeeseen, mutta niin tulisi rahakin. Illalla en mennyt poikkeuksellisesti miesystäväni luokse yöksi, vaan olin tyttöni kanssa kotona ja tissuttelin koko illan. Oli huono fiilis ja hyvä musiikkikaan ei auttanut. Tänään menen mieheni luokse yöksi ja kyllä mekin tissutellaan, mutta meillä on aikaraja, millon käydään nukkumaan. Ilta vaan menee uuden ihmisen kanssa niin nopeaan ja sitä mielellään ottaa lasin viiniä ja toisenkin, kun jutellaan kaikesta. Hän on ollut mulle niin suuri apu eron jälkeen, aivan ihana ihminen luonteeltaan.

Sunnuntaina otan taas pari kaljaa ja pari lasia viiniä, mutta sitten olen ma-ti ilman. Pikkuhiljaa otan kolmannen selvän päivän mukaan. Vaaravyöhykkeellä ollaan, kun on loma tulossa, 4 viikkoa pelkkää houkutusta.

Tänään nautitaan hienosta, lämpöisestä säästä!

t. johanna

moi Johanna
Sulle myös tervetuloa mukaan remmiin.
kirjoitin just toiselle uudelle (Tyräkille) niitä näitä mainostaen tämän Plinkin tehoa/tukea vähentämiseen.
kannattaa jatkaa täällä sitkeästi kirjoittamista ja lukemista, sillä itseni mukaan lukien monet ovat saaneet täältä lisämotiivia vähentämiseen taikka kokonaan lopettamiseen.
kiva kun tulee uusia jäseniä… pysyhän linjoilla! :smiley: lämpöisin terveisin Sylvia

Kiitos sylvia! Onhan tämä minulle jo edistystä, kun ennen en halunnut edes lukea näitä kirjoituksia, kun päihdeongelmaa googletin. Mutta luulen saavani täältä kuitenkin paljon vertaistukea ja apua tähän ongelmaani.

Tänään on maanantai ja suunnitelmieni mukaan minun selvä päivä. Tyttäreni lähti illaksi kaverilleen, telkkarista tuli hyvä ohjelma. Minä tein ruokaa, siivosin ja pesin pyykkiä. Ja ratkesin ottamaan. Käteni vaan otti lasin kaapista, kaatoi siihen viiniä ja hyvästi selvä päivä. Nyt olen ottanut 4 lasia viiniä (lantraan sen aina vissyllä, mutta ei se mikään puolustus ole tai lieventävä asianhaara) ja yhden 0.33 tölkin kaljaa. Muuta en ota, alan nukkumaan ihan kohta.

Tähän liittyy muutakin, mistä olen riippuvainen, herkut. Jäätelöä menee, karkkia ja suklaata. Viime viikolla jäsentelin asian mielessäni niin, että jos otan alkoa, en syö herkkuja sinä iltana. Tänään, kun tulin töistä, söin vain juusto-kinkku-kananmunavoileivän ja keitin kahvia. Samaan syssyyn meni kaksi palaa pullaa ja jäätelötuutti. Vähän myöhemmin meni toinen jäätelötuutti. Ja toinen voileipä. Kohta menee varmaan kolmas tuutti. Ruuan väliin jättäminen ei ole hyväksi, pitäisi aina syödä kunnolla.

En voi mitenkään olla itseeni tyytyväinen!
Mulla ei ole mitään itsekuria. Miten sitä voi saada lisää? Kuinka voin kuvitella vähentäväni alkon käyttöä, kun en hallitse edes herkkujen syöntiä??

Hei taas Johanna! Alku aina hankalaa. Mitäpä jos tekisit niin, että pitäisit huolen että kotona ei ole mitään alkoholitonta juomaa niinä päivänä kun se ei kuulu kuvioon? On aika vaikea luopua tottumuksesta jos siihen on mahdollisuus. Mutta ehkä et lähtisi illalla enää viiniä ostamaan ja juomaan jos sitä ei olisi kotona valmiiksi? Kokeilu ei mitään maksa.

Moi taas,
Vilma, tuota olen kokeillutkin, mistä vinkkasit. Ongelma on se, että asun ihan keskustassa ja aina on kauppa auki, että kaljaa saa ainakin. Mutta yritys on kova, että pääsisin alkon herraksi. Että se ei enää määrittelisi, millon otan, vaan minä itse määrittelisin sen.

Tänään ajattelin olla sitten selvänä. Tyttöni lähti illalla lenkille ja sillon ajattelin, että nyt on mennyttä tämä selvä ilta, nimittäin yksin ollessa on niin kiva ottaa! No, “onneksi” olin tänään syönyt ison palan pizzaa ja päälle suklaata, joten olo oli aika täysinäinen. Join vettä ja sitten ajattelin tehdä kahvakuulatreenin, jonka teinkin, hikoilin ja sitten menin suihkuun. Keitin teetä ja oikeasti nautin aika suunnattoman paljon olostani! Ei tehnyt mielikään enää mitään alkoa.

Joten tänään nollapäivä ja olen todella tyytyväinen! Miksiköhän sitten useimmiten häviän tämän taistelun iltaisin? Vaikka kuinka ajattelisin, että on sitten tosi kiva käydä nukkumaan, kun on selvä ilta, puhumattakaan että aamulla on kiva nousta töihin, on vähän reippaampi olo ja hyvä olo edellisestä illasta, niin läheskään aina se ei auta. Millä te muut onnistutte olemaan ottamatta, mitä keinoja teillä on? Musta tuntuu, ettei mulla ole mitään keinoa, mä vaan ajaudun ottamaan. Otan alkoholia, enkä ajattelen sen enempää.

Toivottavasti huominenkin on selvä päivä!!

Heih,

halusin vaan kommentoida, että mulla vähän sama, jotenkin vaan päässä napsahtaa ja kaikki järki karkaa jos ja kun alkaa ottaa. Oliskohan se sitten jotain ongelmaa toiminnanohjauksessa [näin mietin lyhyellä psykologialla].

Kai sitä pitäis jotenkin paremmin pysähtyä ajattelemaan asiaa tai sitten harhauttaa itsensä tekemään jotain muuta. Voi kun se viisastenkivi löytyis!

Kepeää keskiviikkoa kuitenkin!

Tuo vähentäminen silloin, kun alko on enemmän tai vähemmän pakkomielle ja varjostaa koko elämää! Eikö olisi helpompi panna korkki kokonaan kiinni ja lähteä selvää latua kuin kävellä koko ajan kuilun reunaa ja pelätä? No, minä en koskaan ollut parin kaljan mies, mutta vähentämisyrityksiä minulla oli monta. Ja jokainen epäonnistui. Kun juominen on lakannut olemasta nautinto ja muuttunut vastakohdakseen, käyttäjällä on edessään vain vaikeita vaihtoehtoja. Nykytilanne, juomisen jatkaminen, on vaikea ja huono, lopputulos saattaa olla vielä paljonkin huonompi. Lopettaminen on sekin vaikeaa, mutta lopputulos on hyvä.

Kiitos taas vastauksista!
Mä haluan vähentää, en lopettaa. En ole koskaan, ikinä, milloinkaan ottanut aamusta, en ole lieventänyt krapulaa alkolla. Ja nykyisin on todella harvoin krapulaa, niin paljon ei tule otettua. Toki valvominen ja tissuttelu väsyttää.

Nyt juuri ei tee mieli alkoa, juon vissyvettä. Siis mieli ei tee, mutta jokin sisällä sanoo, että ota nyt vaan. Että kyllä se kannattaa. Mistä se semmonen kumpuaa. Riippuvuutta se vissiin on…

En usko, että enää tänään otan, kun kello on jo puoli 9. Kyllä mä nyt pärjään.

Varmuuden vuoksi täytyy lukea tätä palstaa vielä.

Huomiseen murut!

Helou!
Keskiviikon olin ilman alkoa. Torstai oli sitten juu-ei -päivä, tahtojen taistelu ja alko voitti. Yksi 0,5l kalja ja 3 lasia viiniä. Ei paha, mutta kuitenkin… :unamused: Yöllä heräsin siihen, että oli kuuma, koko vartalo tuntui kuumalle, oli vaikeaa nukahtaa enää. Johtuiko kuumuudesta vaiko alkosta.

Perjantai ja lauantai meni ihan normisettiä. Ruuanlaiton yhteydessä lasi viiniä, ruuan kanssa pari lasia, sitten olutta ja lisää viiniä. Lauantaina kävin terassillakin yhden ison ottamassa.

Nyt on sunnuntai ja juuri avasin kaljan. Partsilla istun, aurinko paistaa ja mikäs tässä. Paitsi että huomenna töihin. Tavoitteena on Jeppe juomapäiväkirjassa, että en juo yli 30 annosta viikossa, tänään saan ottaa vielä 5, sitten on raja täynnä. Viime viikolla meni 35 annosta.

Viikko töitä, sitten kesäloma. Pahaa pelkään, että rajat paukkuu todellakin ja tuleeko selviä päiviä yhtään :confused: Tissutellen se menee ja “kivaa” on, ainakin olevinaan. Heikko on ihminen, mutta yritettävä on.

Kohti uusia pettymyksiä, mutta niistä opitaan ja pikkuhiljaa eteenpäin.

Heippa,
eilinen ilta meni tissutellessa parvekkeella, 5 annosta. Olisin voinut tehdä jotain muutakin! Miksi en mennyt pyöräilemään? Alkoholilla on kyllä aikamoinen voima.

Nyt taas ajatukset pyörii kaljassa ja viinissä. Tyttö lähti kaverilleen, joten olen yksin ja on se suurin mahdollisuus retkahtaa.

Katsotaan miten käy. Nyt otan pikkärit ja toivottavasti sen jälkeen lähden pyöräilemään!!

Iltoja,
vituiksi meni.
En ottanut päikkäreitä, vaan tein ruokaa ja sitten lähdin pyöräilemään, ja sitten suihkun jälkeen ajattelin olevani “turvassa”. No en tiedä, miksi, mutta seuraavassa hetkessä oli viinilasillinen nenän edessä Ja kohta toinen. Sitten viimeinen olut jääkaapista ja yksi viinilasi. Vaikeinta mun mielestä on se, että on yksin. Kukaan ei “vahdi”, pidä seuraa tai vie ajatuksia pois alkosta.

Jospa huominen olis parempi.

Hyvät yöt!

Hei Johanna!

Minulla kolmas selvä päivä. Kahteen vuoteen en ole pystynyt kuin max. viiteen selvään päivään ja sitten on ajautunut alkoon viinikaupoille.

Onko tämä fyysistä, vai henkistä? En tiedä mutta viiniä kuluu. Nyt yritän olla piiitkästä aikaa viikonlopunkin ilman alkoa.

Saas nähdä mutta yritys on kova.

Ja tsemppiä sinullekin. Minullakin on kaksi lasta. En juo päivittäin. Viikonloppuillat on pahimpia. Nyt vielä lomalla… huh.

Tsemppiä, johanna. Käyn täällä Plinkissä aika epäsäännöllisesti, mutta seuraan ketjuasi ja toivon, että vähentäminen onnistuu ja tästä tulee sinulle ihana kesä :slight_smile:

Kiitos vastauksista ja onhan se mahtavaa tietää, ettei ole yksin tämän asian kanssa. Vertaistuki on hieno juttu.

En ole hetkeen kirjotellut enkä käynytkään täällä, koska tämä viikko on mennyt ihan päin peetä. Eilen illalla otin ehkä 7 annosta ja tänään meni yhdet 0.5 ja 0.33 kaljat, ei viiniä. Ei yhtään selvää iltaa tällä viikolla, ellei sitten huominen olisi sellainen. Vaikea uskoa.

Mutta kyllä yritän olla huomisen ilman. Viikonloppuna ei todellakaan onnistu, sillon on lupa juoda, arki-iltaisin juomisesta tulee vain huono omatunto. Älytöntä selittelyä.

Närästääkö teitä? Mulla ei ole ikinä ennen ole ollut sitä ongelmaa, mutta nyt on. Mahakin kasvaa, voisin ylpeillä miten upea kaljamaha mulla on! Paljonkohan sitä laihtuisi, kun onnistuisi jättämään alkon viikolla kokonaan pois ja vielä niin, ettei korvaisi sitä millään herkuilla? Empä edes tiedä paljonko painan, en omista puntaria. Veikkaisin 80kg, todennäköisesti vielä reilusti sen yli ja se on paljon 165cm naiselle. Tuntuu että jalatkin on turvoksissa kokoajan, ei voi istuakaan enää sellaisissa asennoissa kuin ennen, esim. jalka toisen yli.

Eli pelkkää huonoa kuuluu, eikä parempaa ole näköpiirissä. Kalja ja viini pitää tiukasti otteessaan ja olen aivan avuton. Ihan täysin. Lomakin alkaa kohta.

Sen tietää, mitä tulee lomalla tehtyä :cry:

Moikka,
käyn juuri nukkumaan. Päivitän tämän illan tapahtumat vaan tässä vielä.

Eli 2 pientä tölkkiä kaljaa ja 2 lasia valkkaria.

Ja ihan luvan kanssa eli itse tein jo päivällä sopimuksen itseni kanssa, että saan ottaa. Joten en rikkonut mitään sopimusta? Ei pitäisi olla huono omatunto? Näinhän tämän pitikin olla.

En edes yrittänyt olla ottamatta.

Tällä viikolla annoksia on jo 16 kasassa. Vähentämisen sijaan mä ilmeisesti yritän peitota edellisen enimmäismäärän viikossa. Tuohon 16 kun lisää perjantain, n.8 ja lauantain n. 8 annosta sekä sunnuntain 5 annosta, niin kuralla on tämäkin viikko. Viime viikolla meni juuri rajalle, edellinen viikko ylitse.

Ensi viikolla ma ja ti vielä työpäiviä ja sitten lähtee, loma alkaa. Toivottavasti lomalla on edes muutama selvä päivä. Miten helkkarissa saisi ittensä uskomaan ja tajuamaan, että ilman alkoa on niin paljon parempaa?? Ja kivempi on sitten ottaakin, kun välillä on taukoa.

Kävin lukemassa lopettajien juttuja siellä huomasin yhden asian.
Seurustelen ihanan miehen kanssa, joka huomioi, rakastaa ja haluaa mua. Tämmösenä kun oon. Olen suht kaunis, mutta kaljamaha on tuohon ilmestynyt ja toki päivittäinen alkon käyttö jättää jälkensä muuallekin. On niin huono itsetunto ja mua hävettää ylipaino. Miten oon itteni päästänyt tämmöiseen tilaan? Nyt mulla olisi mahdollisuus harrastaa ja lenkkeillä ja pyöräillä ja nauttia ihanasta elämästä, ilman jatkuvaa jännittämistä ja epävarmuutta, mitä exän kanssa oli.

No ei, kun meikäläinen vaan tissuttelee ja paisuu.

Joskus mietin, että olisimpa ihan vapaa. Siis tissuttelu on siinä pisteessä, että oikeasti mietin sitä, että jos en seurustelisi, niin voisin viikonloputkin vetää alkoa ja olla miten tahdon. No, siinä kävisi niin, että olisin harva se ilta tuossa kulman takana baarissa, niitten juoppojen seurassa, nauramassa niiden idioottimaisille jutuilleen ihan yhtä tyhmän kuuloisena. Lopuksi toisin sieltä tietenkin kotiini vaikka minkälaista mursua ja aamulla olisi karsea fiilis, käsittämätön häpeä, varsinkin jos lapset olis kotona. Sitä häpeää en varmasti kestäisi selvin päin ja taas sama kuvio toistuisi. Näin luulen että kävisi. Loppujenlopuksi olisin kaupungin hyvin tunnettuja juoppoja ja lapset laittas välit poikki.

Taistelen sitä vastaan, että itse voisin päättää, millon otan. Todellakin haluan seurustella ihanan ja rakkaan mieheni kanssa ja elää ihan tavallista elämää ja olla ehdottomasti lasteni elämässä vahvasti mukana!

Viime viikon saldo oli reilusti yli 40 annosta. Tänään maanantaina meni 0,5l kalja, lasi viiniä ja 0,33 kalja. Huomenna alkaa loma ja saa nähdä mitä siitä tulee.

Mukavaa kesää ja lomaa keillä semmoinen on!

Ihailtavan rehellistä tekstiä johanna_70!

Ensimmäinen juttu on varmaankin myöntää itselleen alkoholin liiallinen käyttö ja senhän sinä oletkin tehnyt. Minä en ole mikään ketään analysoimaan, saatikka diagnosoimaan mutta se on hieno alku. Kunhan ei jää vellomaan siihen, että tällanen minä nyt olen ja sellanen minusta tulee. Siihen kun jää, niin varmaan siihen asiat johtaa. Näin minä uskon. Onhan näitä tutkittu ja hutkittu, kuinka ihmisen oma asenne ja ajattelu ohjaa kaikkea elämässä eteentulevaa.

Sinun pitäis (kai) ajatella, että sellanen minusta ei ainakaan tule ja siihen pisteeseen asiat eivät mene. Minä en ole se pubiruusu, jota ohikulkijat karttavat. En ole se äiti, jonka lapset hylkäävät. En ole se punakka, haiseva ja likainen juoppolallien patja. En ole!

Sinulla on asiat hyvin nyt ja tulevaisuudessakin. Voispa ojentaa sellasen kysymysmerkistä nousevan sienen, millä kasvaa kaks kertaa kokoisekseen. Mutta kun elämä ei loppujen lopuksi ole peli, ei edes se kuuluisa elämänpeli. Peleissä tuurilla pärjää ja taidolla on hyvin vähän tekemistä asian kanssa. Elämässä tien voi valita itse. Toisaalta jos siihen on voimat vähissä, niin kannattaa hakea apua. Sitä on.

Ja aina kannattaa muistaa. Fall seven times, stand up eight.