pääkoppa ei vielä hyväksy sitä, että juominen on ongelma. Rekisteröidyin tälle palstalle ja mietin sopivaa käyttäjätunnusta ja mieleeni tuli vuosikymmenten aikana käymäni “näytelmät” ja niihin liittyneet solmuun menneiden asioiden selvittämiset ja selittelyt. Näyttämömestari minusta on siis tullut ja epätoivoisesti koitan hallita elämääni ja arkeani, joiden sujuminen on koko ajan työläämpää ja hankalampaa vain ja ainoastaan juomiseni takia.
Minulla on hyvä duuni, korkeakouluopinnot ja puoliso (vielä). Mieheni vihaa juomistani…niin minäkin vihaan itseäni, kun en saa revittyä itseäni irti tästä koukusta. Juon kerran kuussa keskimäärin ja aina käytännössä täydet naulapää-kännit. Juomista seuraavaan morkkikseen kuluu viikko helposti ja itseinho on sitä luokkaa, että tekisi mieli tappaa itsensä.
Olen käynyt AA:ssa ja A-klinikalla, mutta koin, että minua ei otettu todesta jostain syystä ja puhuttiin kohtuukäytöstä. Minulle ei viina sovi yhtään!!
Help toverit!
.
kiitti-
kyllä kävin A-klinikalla aika pitkään viikottain,mutta kyllä siellä jotenkin pohdittiin juomiseni tyyliä eli kun juon harvakseltaan. Asian vakavuus onkin juuri siinä,mitä juomiseni aiheuttaa. Pahaa mieltä, alakuloa ja parisuhteeseen hirveää mykkäkoulu/mökötys jakoa juomiseni jälkeen. Mieheni eristää suutuksissaan minut eikä ota lähelle, torjuu siis henkisesti ja fyysisesti.
Kun olen juomatta pidempään,elämä on parempaa, mutta silloinkaan en koe olevani juurikaan onnellinen.
Tervetuloa raitistumaan Näyttämömestari. Meidän juomistapamme on kovin erilainen. Itse olen ollut sellainen tasaiseen tahtiin tissuttelija, joka alkuun todellakin vältti kovaa humalaa ja harvoin oli sellaisessa. Niin vaan toistuvalla harjoittelulla on tullut kyllä humalaankin koettua, mutta sinusta poiketen juomiseni on ollut monta kertaa viikossa toistuvaa. Minulle tämä juomattomuus on suuri muutos sekä arkeen että juhlaan, kun olen juonut lähes tulkoon joka tilanteessa. Aina on ollut syytä lasin kohotteluun. Ihme ja kumma, että en ole terveyttäni (mitä nyt nukkumisen ja mielialan) työtäni ja perhettäni vielä menettänyt, joten nyt on aika kääntää suunta. Ja sekin on niin turhauttavaa, kun juomisesta on tullut pakkomielle. Nautinto, rentoutumisen halu siihen houkuttaa, mutta totuus on, että juominen on pakonomaista. Eikä mulle riitä se 1-2 lasia viiniä yhtään mihinkään. Vielä 10 vuotta sitten riitti. Omalla kohdallani tunnistan, että viinin juominen on ollut pakoa. Nyt on vähän orpo olo, kun piilopaikka on mennyt, mutta tässä on tutkiskeltava itseään ja elämäänsä. Mitä pakenen ja miksi? Miten muuten voin höllätä ja rentoutua? Saanko olla epäonnistunut ja väsynyt äiti, vaimo, työntekijä…mitä milloinkin?
moikka Audente,
itse en tiedä, mikä on parempi vai pahemi:tissuttelu pikku hiprakassa (ei todellakaan minunlta onnistu) vai naulapää humala. Minua suorastaan pelottaa, miten olen aivojani viinalla liottanut…muistiongelmia välillä jo on ja tokihan ne voi mennä stressin piikkiin, mutta viinakin todella marinoi aivoja.
Mitä sinne viinahuurulaan meneekään pakoon, en itsekkään tiedä. Jokin aavistus minulla on, mutta nyt ajattelin hissuksiin ottaa selvää. Tämä palsta on tosi mukana ja hyädyllinen, kuin ystävä,jota voi tavata nopsaan työpäivänkin kuluessa.
näyttämömestari, helpotan sinun päätöstäsi parilla heitolla, kommentoi ihmeessä:
olet alkoholisti, koska silloin kun juot, juot alkoholistisesti. Myös juomista seuraava moraalinenkin
krapula on yksi yhteen useiden alkoholistien kokemusten kanssa.
Jos mielestäsi plet alkoholisti, eli siis sellainen ihminen, joka ei ikinä, siis ei koskaan missään olosuhteissa
tule kohtuukäyttäjäksi, ja jos lisäksi uskot, että alkoholinkäyttösi vie sinut lopulta vankilaan, mielisairaalaan tai
hautaan, sinulla on mahdollisuus kokea täydellinen avuttomuus juomisesi suhteen. Et siis pysty ko.
tapauksessa missään tapauksessa lopettamaan juomistasi, etkä saavuttamaan ihanaa kohtuudokaamisen
onnelaa.
Parantumattomille tapauksille AA on loistava paikka. Monet ovat saaneet avun AA:n hengellisen ohjelman avulla.
Vielä yksi asia, jos olet älykäs, sinun suhteen ennuste on erittäin huono. Yleensä älykkäät ihmiset ovat niin
hirvittävän itsekeskeisiä ja ylpeitä, että sotkeutuvat reilusti omiin ajatuksiinsa. SIinäkin tapauksessa AA:n
hengellinen ohjelma voi hyvinkin olla sinulle avuksi.
Minä väitän, että sinun juomisesi tulee pahenemaan, tulet myöhemmin juomaan useammin kuin kerran
kuukaudessa. Mutta älä minua usko, mieti asioita rauhassa, laske kustannuksia. Kestätkö niin hirvittävän
kohtalon, että suuren ilon keskellä mainitset: “ja minule alkoholiton tai pommac, kiitos”. Jos lähdet
hakemaan raittiutta äärimmäisellä päättäväisyydellä, valmiina jopa kuolemaan ettet tarttuisi pulloon
(osittain symbolisessa mielessä), niin sinulla on mahdollisuuksia, jos AA:n 12 askeletta kuulostavat
mahdollisilta sinulle.
Ota tuo aikaisempi kommentti huomioon sillä alaviitteellä, että olen toipumisen alkuvaiheessa,
ja vihainen sille, että meni vuosia hukkaan, ja rahaa myös. Nyt haluan raittiutta enemmän kuinb
sitä ihanaa unohduksen ja lamaantumisen tuomaa viiniä ja olutta.
kamalaa luettavaa Garde! Kiitos siitä. Olen todellakin juomattoman jakson jälkeen itsetuntoni kasvaessa kuvitellut, että voin siirtyä hillittyyn salonki tissutteluun. Se ei vaan ole minulle mahdollista- välillä onnistun, mutta käytännössä joka kerta, kun alan ottaa juon niin kauan, että sammun. On vain ajan kysymys, milloin sattuu jotain todella ikävää ja peruuttamatonta. Sitä asiaa koitan vaalia mielessäni.
Minuakin v…tuttaa krapulapäiviin ja morkkiksiin mennyt aika. Pää ei toimi moneen päivään juomisen jälkeen, itseinho on huipussaan. Tässä ei pään silittely auta minun kohdalla.
Tutustun mainitsemaasi AA:n hengelliseen ohjelmaan, kiitos vinkistä. Joku tienristeys tämä hetki minulle on ja jokainen mittarissa raksuttava raitis päivä tekee elämäni siedettävämmäksi ja helpommaksi. Toisaalta selvin päin ja hyvällä itsetunnolla on tilaa myös muiden asioiden pohtimiselle, kuten parisuhteelle ja onko se sitä, mitä haluan ja tarvitsen.
Juomiseen on ollut helppoa hukuttaa niin paljon tyytymättömyyttä, että oksat pois.
Kiitso Garde herättävästä näkökulmastasi. Only way is up!
Hei näyttämömestari!
AA:n ohjelmaan, myös sen hengelliseen osaan, ole vuosien myötä tutustunut ennen kaikkea ryhmien palavereissa. Niissä kuulee miten toiset ovat selviytyneet hengellisiin asioihin liittyvistä negatiivisista kokmuksista. Kirjat, ennen kaikkea Nimettömät Alkoholistit, sisältävät ohjelmamme painetussa muodossa, mutta toisten kokemuksista voi kuulla miten teoria viedään käytäntöön ja helpottamaan raittiuden säilyttämistä.
Ja päivä kerrallaan on hyvä ohje, ettei lähde keskittymäänkään kuin siihen, että on vain tänään
raittiina. Ja siihen liittyy tuo ajatus, että jos tulisi tälle päivälle suunnaton himo, niin silloin juuri
kirjoittaisi niitä himoja auki esim. tänne foorumille, kävisi jossain AA-ryhmässä, tai lukisi AA-kirjallisuutta.
AA:n iskulauseita:
"Päivä kerrallaan" (OLE RAITIS VAIN TÄNÄÄN)
"Hiljaa hyvä tulee" (EI KAIKKEA RATKAISTA TÄNÄÄN; IMUROIDA EHTII ENSI VUONNAKIN)
"Elä ja anna elää" (OTA RENNOSTI...)
"Ajattele, ajattele, ajattele" (AJATTELE, MITÄ NE PAHIMMAT JUTUT OLIVAT, KUN SE JUOMAHIMO TULEE)
"Ensimmäiset asiat ensin" (RAITTIUS, VAIKKA KAIKKI MENISI)
"Tämäkin menee ohi" (TÄMÄ 20 MINUUTIN JUOMAHIMO)
"Tänään et ole yksin" (VOIT KILAUTTAA KAVERILLE, TAI KIRJOITTAA P-LINKKIIN)
"Vain Jumalan armosta" (VOIT TURVATA ITSEÄSI SUUREMPAAN, EI TARVITSE YKSIN PANIKOIDA)
Nuo suluissa olevat ajatukset ovat minun selvennyksiäni… 
Kiitos selvennyksistä, garde Erinomaisia!
Mulla on muuten tuo sama ongelma. Kuukausi sitten oikein tosissaan mietin, että miksi ihmeessä juon, vaikka
pitäisi olla juomatta. En keksinyt mitään järkevää selitystä, olin siis aivan ymmälläni!
Alkoholismista on sanottu, että se on itsensä kieltävä sairaus, ja vielä kun sanotaan, että kohteen itsensä
täytyisi käsittää oma ongelmansa… noidankehä on valmis, ja viinapirut kiertelevät rääkyen ympärillä…
HeiHei näyttämömestari! Kuulostaa oudolta että AA:ssa ei olisi otettu tosissaan. Toki siellä on monenlaisia ihmisiä ja joku on saattanut sanoa jotain ajattelematonta. Ja siellä on paljon myös juuri tulleita, jotka eivät vielä ole saanut pitkää raittiutta. Heidän joukossaan voi tulla joitakin kommentteja ja neuvoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Yleensä kuitenkin melkein heti tapaa pitkään aa:ssa olleita henkilöitä ja heitä kannattaa kuunnella. He eivät ole täydellisiä ihmisiä, mutta monet heistä ymmärtävät mitä AA on ja mitä se ei ole. Nämä kyseiset “kokeneemmat” aalaiset eivät kyllä ketään kehota alkaa kohtuukäyttämään. He tietävät, että ihminen joka on tullut aa:han, ei voi olla terve alkoholinkäyttäjä. Siellä on se käsitys että ihminen määrittelee alkoholisminsa itse. Kyseenalaistin itse aluksi mahdankohan sittenkään olla alkoholisti. Menin jopa kysymään heiltä. He eivät ikinä antaneet diagnoosia, vaan sanoivat että olet alkoholisti jos itse niin haluat.
Toivottavasti löydät oman apusi, mistä lähteä ongelmaa ratkomaan. Itse en tyrkytä mitään vaihtoehtoa mutta suosittelen kokeilemaan ja olemaan mahdollisimman ennakkoluuloton. Alussa olen minäkin ja aika pihalla vielä asioista. Tiukkoja paikkoja on tullut, mutta tänään olen selvinpäin ja huomista ei ole
Hyvin sanottu ! Pidä asenteestasi kiinni kuin koira luusta ! 
Todellakin, osuvaa tekstiä kaiken kaikkiaan!
olen viettänyt linkin suhteen hiljaiseloa…täällä on mainioita keskusteluja ja tsemppausta, mutta en kesrta kaikkiaan kestä noita eufoorisia hymiötekstejä, joissa ollaan ihan irti arjesta. On tietenkin hienoa, jos joku kokee löytäneensä raittiina valon, mutta minulle raittiina pysyminen on ainakin taistelua. Repsahduksia on nyt tullut ja selväpäivä laskurit alkaneet alusta monta kertaa. Ajattelinkin, etä en enää pidä mitään laskuria…se vaan v…tuttaa. Enemmänkin mietin tässä hetkesäs olotilaani ja sitä, että töissä ja kotona on paljon mukavampaa, jos olen selvä. Itseinho ja morkkis syövät sielun…kännissä puhun ja touhuan sellaista, mitä en kunnolla muista. Hävettää. Valehtelua, jälkien korjaamista- kuinka paljon sellaiseen onkaan mennyt minultakin aikaa ja energiaa.
Minulla on vain tämä hetki ja tulevaisuus- historiaa en voi kirjoittaa uudelleen, vaikka niin haluaisin. Tänään haluan olla selvinpäin ja siinä tavoitteessa pysyminen on tavoitteeni.
Hei näyttämömestari!
Hyvä että olet liittynyt joukkoon. Meitä on täällä niin monen ikäistä, eri elämänkokemuksilla, erilaisilla juomahistorioilla ja koulutuksilla varustettua ihmistä, että väkisinkin osa teksteistä ei kolahda. Mutta poimi positiivisella mielellä ne ketjut, virtuaalipersoonat ja ajatukset, joita voit kompata ja jotka auttavat juuri sinua näkemään tilanteesi selvemmin. Olen itsekin kokenut ns. raittiushumalaa ekoilla kerroilla ja suhtaudun hymyillen (ei siis ivallisesti) kun näen samaa vaihetta elävien tekstejä. Ole huoleti, jos oikeasti viunaksien kanssa on ollut/on ongelmaa siitä on välillä euforiat ja hymiöt kaukana. Jotkut raitistuvat kerrasta. Toiset harjoittelevat useampaan otteeseen. Joka tapauksessa arki se on mikä on juhlaa, mieliala paranee päivä päivältä (ihan vaan kemiaakin) ja selvästä päästä lähtee kaikkein parhaimmat tunteet ja syvimmät elämykset, se on vissi se Piruuttaankin yksi hymiö…Tsemiä!
Ymmärrän hyvin, että sinua ei ehkä “otettu todesta” AA:ssa ja A-klinikalla. A-klinikan työntekijät on koulutettu työskentelemään alkoholistien ja alkoholin suurkuluttajien kanssa, ja heidän työkokemuksensa kertyy koskemaan juuri noita ihmisiä. Et sinä ole alkoholisti, et edes alkoholin suurkuluttaja. Alkoholisimin virallisen määritelmän (lähteenä nyt niinkin keveä lähde kuin Wikipedia, mutta ihan täsmä tietoa siinäkin) mukaan
“Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on riippuvuus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholistin on vaikea kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan ryypiskelyyn (Alcoholismus chronicus).” Mielestäni kertakänni kuukaudessa ei riitä täyttämään alkoholistin kriteerejä.
Mielestäni et täytä edes suurkuluttajan kriteerejä (kuten esimerkiksi minä). “Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholismin suhteen. Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Alkoholin suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia yli riskirajan. Miehillä tämä raja on 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa.[5] Yksi annos alkoholia on esimerkiksi yksi pieni pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä, yksi lasi (12 cl) kevyttä viiniä tai paukku (4 cl) 40 % viinaa.”
Koko käsite alkoholismi (ja alkoholisti) kokevat inflaation ja erottelukykynsä, jos ihminen, joka juo kerran kuussa, vaikka sammumiseenkin asti, olisi alkoholisti. Jostain syystä kuitenkin itse koet, että juuri alkoholi on se ongelma. Minusta sinun kannattaisi hakeutua toisentyyppiseen hoitopaikkaan, esim. psykiatrin, psykologin vastaanotolle, mielenterveskeskukseen, perheneuvontaan (parisuhdeongelmien takia). Apua tarvitset varmasti, koska itse koet sitä tarvitevasi, mutta taho, josta sitä olet hakenut, ei ole oikea. Toivottavasti löydät paikan, jossa voit avata ongelmiasi, jotka ehkä näyttävät kytekytyvät pelkästään tuohon kertakänniin kuukaudessa, mutta joiden taustalla on todennäköisesti paljon monitahoisempi vyyhti, Toivottavasti suorat sanani eivät loukanneet sinua!
Yksi määritelmä kuuluu kuitenkin niin, että ‘jos alkoholi aiheuttaa ongelmia omaan tai läheisten elämään’. Mikäli mistään mitään ymmärrän, niin kriteerit täyttyvät. Ja jos ihminen itse diagnosoi olevansa alkoholisti tai juovansa alkoholistisesti, sen pitäisi riittää hoitavalle taholle (A-klinikka?) vallan mainiosti.
Järki ei auttanut minua yhtään. Tuhat ja sata kertaa järkeilin asiat ja löysin silti itseni juomasta. Alkoholismin olemuksen tutkiminen ja teoreettinen opiskelu auttoi jonkin verran, mutta vertaistukiryhmät auttoivat kaikkein eniten. Olin niin kiinni omissa ajatusmalleissani, oman käyttäytymiseni puolusteluissa ja omassa ‘fiksuudessani’, etten usko että olisin sieltä koskaan ulos päässyt järkeilemällä. Ryhmissä sain kaipaamiani ‘totuuden töräytyksiä’, jotka koin ensin loukkaavina, sittemmin suurina lahjoina
Otin itseeni ‘ulkopuolisen’ asenteen, eli mietin omaa keissiäni kliinisesti ja ilman tunnelatausta - vähän niinkuin lääkäri potilastaan. Totesin, että pahimmat ajatukset kohdallani olivat ‘mutku’ ja ‘sitku’:
‘Kyllähän mä yritin, mutta kun…’ ja aina löytyi syyllinen. Ja aina se oli joku toinen kuin minä.
‘Raitistun kyllä, sitten kun…’ ja aina löytyi se ehto, joka ei täyttynytkään.
Sitten mä vaan lakkasin hakemasta syitä tai ehtoja
Ensimmäiset raittiit kuukaudet olivat minulle todellista painimista. Keräsin itselleni kikkoja ryhmistä ja kokeilin niitä kaikkia. Kerran AA:ssa kuulin, että viinanhimo kestää 20 minuuttia ja päätin uskoa sen. Kun himo iski, katsoin kellosta aikaa ja pitelin kiinni pöydänkulmasta rystyset valkeina. 20 minuutin kuluttua onnittelin itseäni voitetusta viinanhimosta Jokainen tällainen kerta sai minut uskomaan itseeni enemmän. Pian nämä pöydästä-kiinni-sessiot harvenivatkin, enkä enää tarvinnutkaan noin konkreettista kikkaa. Tiesin, että se menee ohi.
Onnea matkaasi!
Niin, yritin tässä tuoda esiin, että a-klinikalla työskentelevät eivät ehkä ole saaneet koulutusta ja työkokemusta koskien niitä ihmisiä, jotka itse määrittelevät itsensä alkoholisteiksi, vaikka lääketieteen viralliset kriteerit eivät täyty. Kyllähän kertakännistäkin haittaa on, mutta parhaiten siihen saisi varmasti apua, jossa ihminen otetaan tosissaan. Tavallaan ymmärrän siis tuota a-klinikan näkökulmaa. Heillä se orientaatio on ehkä toinen kuin itse itsensä alkoholisteiksi määrittelevillä ( jos juominen tosiaan ei edes ole kovin runsasta määrällisesti ja/tai tiheällä aikavälillä.