Moi!
Tosi pitkästä aikaa täällä. Kodeiinista vieroittautuva kirjoittelee. Pääsin mielestäni tosi pitkälle, kun pysyin n. 4 vuotta kestäneen jättiannosten käytön jälkeen 4 kk. kuivilla. Aluksi kaikki sujui hyvin, fyysiset vieroitusoireet hävisivät ja 1 kk kohdalla elämä näytti hymyilevän. Sitten alkoivat nämä myöhäiset vieroitusoireet: kaamea ahdistus, masennus, itsetunto nollilla, stressinsieto hävisi eikä mitään saa aikaan. Olen nyt sitten retkahtanut 3 kertaa, kerran 5 päivän käyttöön, viikko taukoa, päivän käyttö, viikko taukoa, päivän käyttö. Kun tuntui, että ei elämä ole elämisen arvoista, jos tällaisia oireita pitää sietää. Olevinaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa nappulaa. Olisiko ketään, jolla antaa tukea tällaiseen tilanteeseen? Nyt taas toinen päivä kuivilla ja olo sietämätön. Tuntuu, että 4 kk raittiina meni hukkaan ja turha edes yrittää enää.
Hei DH, niin on se neljä kuukautta kuitenkin sinua takuulla hyödyttänytkin, vaikka nyt ei siltä ole tuntunut. Mielialasi ovat nyt heilahdelleet, ilmeisesti tunnepuolikin hakee balanssia. Olitko vailla ammattiapua? Jotenkin tuollaisissa tilanteissa olisi hyvä, että olisi ammattiavun piirissä. Akuuteissa tilanteissa toki päivystyksellinen vastaanotto, esimerkiksi päihdehuollon yksikössä voisi olla paikkasi. Toisaalta, jos sinulla on kontakti avopäihdehuoltoon, niin silloin voisit kysellä mahdollisuutta päästä lääkärille. Miten voit tällä hetkellä?
No nyt olo ei ole kaksinen. Retkahduksia tullut edelleen, taas päivässä 2 mennään mutta nyt olo on päättäväisempi. En ole hoidon piirissä, mutta pääsen lääkärille kesäkuussa. Kirjoittelen tänne fiiliksiäni jos siitäkin saisi hieman apua. Pääasiallisesti haittaavat tosiaan masentuneisuus ja ahdistuneisuus. Sekä se, ettei selvänä tahdo saada mitään järkevää aikaan vaan kaikki aika menee murehtiessa tulevaa. Arkirutiinitkin tuntuvat yllättävän vaikeilta. Ja arkea pitäisi kuitenkin pyörittää. Sitten sitä rankaisee itseään mielessään ja tuomitsee saamattomaksi luuseriksi kun mikään ei suju. Pelko siitä, etteivät oireet koskaan lopu ja loppuelämä on tällaista pyörii jatkuvasti mielessä. Eikö palstalla ole ketään, joka olisi läpikäynyt näitä juttuja ja selvinnyt niistä? Omahoitona käytän liikuntaa ja meditaatiota, niistä on jonkin verran apua. Ongelmana on saada itsensä motivoitua niiden pariin.
Anteeksi valittava kirjoitus, mutta nyt ei ole helppoa. Yritän nyt lähteä kauppaan, vaikka paniikkiolo meinaa vallata mielen.
Sain poikettua kaupassa. Mutta jatkan vielä noista post-akuuteista vieroitusoireista: eipä ihan miellyttävää ole lukea nettikirjoittelua noista: “voivat jatkua läpi elämän” “muistamattomuutta, unihäiriöitä, ahdistusta, masennusta, koordinaatiohäiriöitä, stressinsietokyvyttömyyttä, ylireagointia”. Ei kauhean toiveikkaaksi saa. Eihän tässä noiden perusteella voi töitäkään jatkaa. Tai jos jatkaa niin potkut uhkaa. Niin mielellään jatkaisi päihteettömyyttä jos olisi edes joku toivo tilanteen paranemisesta. Ei se sekunti kerrallaan eteenpäin meno hirveästi houkuttele jos odotettavissa on vain pahenevaa olotilaa. Eikä “toipumiselle” tahdo oikein löytyä aikaakaan kun on niin paljon tehtäviä koko ajan. Työ, perhe, kotiaskareet… Vai vaatiiko tässä itseltään liikaa? Tuntuu, että ympäristön painekin (niiltä, jotka tiesivät) kasvoi raittiinaolon aikana koko ajan isommaksi. “Kyllä nyt jo homman pitäisi sujua kun raittiutta niin paljon takana”
Antakaa vinkkejä tuohon stressinsiedon parantamiseen. Tuntuu, että se olisi iso asia kun saisi stressiä pienemmäksi niin tavallisten hommien hoito alkaisi sujua.
Yritän kirjoitella tänne nyt ainakin aika-ajoin fiiliksiäni. Tukekaa jos vain aikaa löytyy.
Päivä 5 on koittanut. Iltaisin olen saanut jonkinlaista rauhaa pääkoppaan mutta aamuisin kauhukuvat palaavat. Ihan hyvä siis että olen edes taas 4 päivää puhtaana ollut. Uni on melko katkonaista ja aamuyöstä jään hereille. Katsotaan nyt sitten miten tämä päivä rullailee.
Hei!
Kiitos viesteistäsi. Sinulle ei näköjään vertaiset ole nyt vastailleet, kesällä tämä palsta on ollut perinteisesti hiljainen. Olet nyt ollut ilmeisesti noin viikon kuivilla? Olotilasi jo parempi? On kuitenkin hyvä, että sinulla on muutosmotivaatiota, ja se ei aina tietenkään joka päivä ole ns. satasella vahvanana. Miten on sitten tuon lääkärissä käynnin ajankohta? Toivottavasti kuitenkin se olisi suhteellisen lähellä. Välillä etenet sekunti kerrallaan, mutta päivä kerrallaan on myös se tapa edetä. Kannattaa katsoa eteen päin, sillä taakse ei ole paluuta? Lääkärisi kanssa kannattaa puhua tästä ongelmasta ihan suoraan, jolloin hän voi parhaiten sinua auttaa. Liikuntaa kannattaa harrastaa, mutta muista siinäkin kohtuullisuus. Pelkkä ulkoilukin riittää, ei tarvitse maratoonia juosta. Kannattaa muistaa nyt tuo neljän kuukauden raittius, sinulla on siitä kokemusta itselläsi, että miten silloin menit ja etenit asian kanssa.
Kiitos kirjoituksesta! Tänään päivänä 8 oli ihan oudon pirteä ja energinen olo. Ihmettelin jo, että olenko vahingossa jostain saanut opiaatteja. Mutta ei onneksi. Joo, ei hommat tosiaan aina ihan satasella mene ja pitää oppia päästämään tästä hyvästä olostakin vaan irti kun paskempi hetki sattuu. Kun vain huonona päivänä muistaisi sen, että näitä parempiakin hetkiä löytyy.
Palsta on tosiaan hyvin hiljainen, varsinkin kun tuonne a-puoleen vertaa. Mutta samoista fiiliksistä tässä kai kaikki kärsitään/nautitaan.
Päivässä 11 mennään. Eilen oli tosi paha päivä. Kyllä sen taas huomasi mistä mulla aiheutui: kovasta stressistä. Liikaa tekemistä, pakko hoitaa ja rupesin heti ajattelemaan tukea lääkkeistä. Onneksi ei ollut saatavilla ja tapahtui “pakkoselviäminen”. Illalla olin tosi uupunut ja sekaisin. Nukahdin nopeasti mutta aamuyöllä heräsin. Nyt ei fiilikset vieläkään ole kovin hyvät kun liian vähän nukuttuja tunteja ja stressi jatkuu. Jotenkin sitä pitäisi vaan osata suhtautua siten, että hoidetaan ne hommat mitä ehditään ja muut saa jäädä. Ei kai se maailma siihen kaadu vaikka kämppä onkin kaaoksen vallassa. Aineissa sitä sieti sekasortoa paremmin mutta toisaalta sain paremmin aikaankin. Kauhea ristiriita. Ei paluuta käyttöön mutta kovaa hommaa selvänä olokin on.
Perjantaina taas sitten retkahdus ja tänään päivä 2. Kyllähän harmittaa! On vähän vaikea katsoa tulevaan ja uuteen “ennätykseen” kun 4 kk oli aika pitkä pätkä. No, jatketaan näillä. Sainpahan edes tänne tunnustettua heikkouteni.
Hei!
Katso nyt tilannetta päivä kerrallaan, mutta myös kokonaisuutta. ONNEKSI ei jäänyt käyttö päälle. Mikä mahdollistaa käyttösi? Missä kohtaa käyttö on lähellä? Mitä voisit tehdä, että käyttö ei toistu? Siis ihan konreettisia tekoja, jotka ovat mahdollista tehdä.