Olen keski-ikäinen nainen, jolla asiat on kunnossa. Yhtä lukuunottamatta. Tissuttelen viiniä viikottain, välillä kohtuudella, välillä liikaa. Eilen oli taas liikaa-päivä. Olemme Lapissa lomalla ja mies on ollut kipeänä. Hän joutui katselemaan juomistani ja nyt aamulla puhutteli minua. Hän kertoi, että selvin päin olen kaunis ja älykäs, kännissä tyhmä ja ruma. Minä itken, koska en pidä ikinä itseäni kauniina. Tajuan, että sillä on joku raja, miten kauan hän jaksaa katsella minua, jos olen aina se tyhmä ja ruma. En voi mennä työni takia mihinkään ryhmiin, koska minut tunnetaan liian hyvin. Auttakaa minua eteenpäin, tämä ei voi enää jatkua näin. Miten ihmeessä saan tämän loppumaan. 
Heippa Iltsu, mikäli et halua hakeutua paikkakunnallasi mihinkään ryhmiin, voithan pyrähtää jonnekin kauemmaksi. Yksityislääkärilläkin voi käydä jutustelemassa noin alustavasti.
Juttu on silleen, että toisen takia voi kyllä raitistua jos on kova halu, saattaa pysyä pitkäänkin raittiina. Peruslähtökohta on kuitenkin sinä itse. Ja vain itsesi vuoksi voit kestävän raittiuden saavuttaa. Silloin joutuukin tutkimaan mikä minussa on vikana ja mitä elämässäni on sellaista, että en kestä ilman alkoholin suomaa helpotusta.
Kannattaa ensin kokeilla raittiutta ihan kotikonstein. En lähtis ensimmäisenä tilaamaan aikaa joltain yksityispsykiatrilta. Täällä plinkissä on muitakin samanlaisia kuin sinä, joten täältä voi apua löytyä.
Suosittelen prikuulleen samaa metodia, mutta jos se ei onnistu niin sitten kehottaisin ottamaan yhteyttä yksityiseen psykiatriseen erikoislääkäriin jos vain valuuttaa löytyy. Hän voi mahdollisesti kunnon tutkimuksien jälkeen kertoa miksi se viinin lipitys meinaa lähteä käsistä ja ollaan miehen mielestä rumia sekä tyhmiä. Se “viinapiru” ei asu siellä punkkupullossa vaan ihan jossain muualla… Tietysti ne tutkimukset maksavat jotain 1500-2500euron väliltä silloin kun asiaan paneudutaan perinpohjaisesti ja mieli kartoitetaan kunnolla, mutta ei se viinakaan ilmaista ole.
Muistuttaisin lisäksi, että jos lekurille saakka päädyt niin sille pitäisi kyetä kertomaan aivan kaikki asiat täysin rehellisesti. Jopa kaikki luurangot kaapista jos sellaisia löytyy… Muuten saattaa mennä diagnoosit vituralleen, rahat kankkulan kaivoon ja jää se apukin saamatta…
Kiitos vastauksistanne! Huomasin vasta jälkeenpäin että täällä olikin keski-ikäisten naisten viestiketju.
Tää oli aivan loistava mahdollisuus tulla tähän ryhmään ja tukea tulen tarvitsemaan. On tosi korkea kynnys lähteä mihinkään hoitoihin enkä usko että lääkäristä olisi mitään hyötyäkään. Tiedän kyllä itsekin asiat, joita ses sanoisi mulle. Kiitos että olette olemassa, kirjoitan myöhemmin lisää, miten menee.
Iltsu hei, kirjoitit
Et mainitse, mitä ryhmiä tarkoitat, mutta AA:n jäsenenä voin kertoa, että hämmästyin, kun ensimmäisenä palaveri-iltana huomasin tulleeni joukkoon, jossa oli pari alansa Suomen huippua edustavaa henkilöä. Asun Hesassa eivätkä nuo kolme ihmistä ole jääneet ainoiksi julkisuuden, esim. telkkariissa työnsä takia usein haastatelluiksi tai muuten esiintyviksi raittiiksi ihmisiksi. Mukaan vaan ennen kuin menetät työsi ja/tai miehesi sekä terveytesi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
AA-ryhmiä netissä ovat:
sites.google.com/site/bollesuomi/
Näistä Kiihtelys on nettiryhmä ja Bolle on skype-ryhmä, johon osallistuu suomalaisia ympäri maailman.
Suosittelen kokeilemaan, pysyy ainakin pitämään asian salassa. 
Noniin, tämä oli minulle uutta… Nyt ei alkoholisti voi vedota siihenkään, ettei voi mennä ryhmiin kun asema yhteiskunnassa on tietynlainen eikä olisi kivaa jos ihmiset ympärillä tietäisivät. Hienoa!
Kun alkoholistilta viedään yksikin tekosyy pois ollaan aina lähempänä avun saantia vaikka tietysti ei ne tekosyyt lopu ennen kuin aidosti haluaa ottaa sitä apua vastaan itsensä vuoksi…
Ps. Näin pienenä off-topickina sanoisin, että täällä plinkissä yksi huvittavia piirteitä joidenkin AA ihmisten kanssa keskustellessa on se, että yllättävän usein heiltä unohtuu täysin kymmenes askel joka kuuluu:
10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti
Täällä kummasti kuitenkin jaksetaan vängätä sitä omaa valheellista näkemystään vaikka todisteet puhuvat aivan päinvastaista. Alkoholistille sen myöntäminen, että olisi väärässä jossakin asiassa on erityisen hankalaa varsinkin jos aihe liittyy niihin päihteisiin tai ihmisten henkilökohtaisiin toipumispolkuihin.
Aidosti toipunut alkoholisti rakastaa korjata virheellisiä käsityksiään maailmasta ja itsestään koska nimenomaan se on spirituaalista kehitystä. AA:ssa käyttävät termiä hengellinen tai henkinen kehitys.
Kiitos vinkeistä! Pelkään, että ammattini on uhattuna jos yhdessäkään terveydnhuollon paperissa on mainintaa alkoholista. Olen nähnyt muiden ihmisten kohdalla, miten leimaavaa se on. Mutta noi nettiryhmät voisivat olla ihan ok.
Väärässä olemisesta en osaa sanoa mitään, koska tässä vaiheessa en edes tiedä miten selviän juomatta ensi perjantaihin.
Suomeksi:
Aidosti toipunut alkoholisti rakastaa korjata virheellisiä käsityksiään spirituaalisemmiksi.
Jos spirituaalinen näkemys maailmankaikkeudesta ei vastaa todellisuutta, se ei tarkoita että näkemystä pitäisi korjata.
Mielenkiintoinen näkemys! Jos aidosti toipunut alkoholisti havaitsee itsessään tai maailmassa jotakin jossa hän on selkeästi väärässä hänen siis tulee myöntää (ainakin AA:n mukaan) heti virheensä. Miten tämä mahdollinen virheellinen käsitys jostakin muutetaan spiritualistisemmaksi? Miksi suhtautumistaan ei vaan voi korjata ja sitten jatkaa kohti uusia seikkailuja?
Jos aidosti toipuneen alkoholistin spiritualistinen näkemys maailmankaikkeudesta ei vastaa todellisuutta niin miksi sitä ei tule korjata (ellei sitten tietysti oleta sen ns. “todellisuuden” olevan illuusio)? Itse ajattelen niin, ettei ole mitään yhtä oikeaa totuutta maailmankaikkeudesta vaan se maailmankaikkeus on meidän sisällä kullakin oman perspektiivimme mukaan. Me emme ole mielemme vaan se joka sitä mieltä tarkkailee, tietoisuus. Sinä olet minä ja minä olen sinä pohjimmiltaan koska tietoisuus on ääretön, ainostaan perspektiivit ovat erilaisia että elämänpeli toimii ja tietoisuus kykenee kokemaan itsensä mahdollisimman monipuolisesti sekä oppimaan itsestään.
Sairauteni vuoksihan minä olen pohjimmiltani äärimmäinen nihilistinen ateisti, eli kritiikki omaa ajattelua kohtaan toimii erittäin hyvin, jopa liian hyvin. Juuri tätä vakavista lapsuuden traumoista johtuvaa “vammaa” menen psykoterapiaan parantamaan. Se vain ei ilmeisesti ole mikään kaikista helpoin tehtävä…
Jos pointtini ei aukene lainkaan suosittelen seuraavaa kirjaa ensihätään:
AA:ssa ei kenenkään papereihin merkitä mitään. Ryhmän tarkoituksena on tarjota yksi mahdollisuus raittiiseen elämään.
Rymissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Jos aidosti toipuneen alkoholistin spiritualistinen näkemys maailmankaikkeudesta ei vastaa todellisuutta niin miksi sitä ei tule korjata (ellei sitten tietysti oleta sen ns. “todellisuuden” olevan illuusio)?
Niinpä niin, se on vähän uskon kysymys. Uskovaiset saapi herran sanasta näitä vinkkejä paremmasta minästä ja kuinka maailma voisi muuttua paremmaksi. Ja joku muu sitten jostain muualta. Itseään voi yrittää korjata paremmaksi ja lähi ympäristöään. Todellisuus on kuitenkin se ettei kaikkeen voi vaikuttaa. AAssa se tarkoittaa jatkuvaa koko elämän kestävää pyrkimystä parempaan ihmisyyteen.
Osa 2/3. Fyysikko Stephen Hawking pureutuu kysymyksistä suurimpaan: mikä on elämän tarkoitus? Perinteisesti flosofista kysymystä tarkastellaan nyt tieteen näkökulmasta. (Stephen Hawking’s Grand Design, dokumentti, 1. kausi, USA, 2012)
Soikanteleelle tiedoksi, että tuossa pätkässä on hienosti esitetty aivot. Ja siinä urkeaa vastaus siihen, miksi jokaisen näkemys on aivan uniikki.
Tervetuloa Iltsu! Samalla lähtöviivalla ollaan. Mulla taas laskuri käynnistyy uudelleen…jälleen kerran. Tästä tulee juomaton päivä nro 1. Olen tuolta helmikuulta asti plinkkiin kirjoitellut ja saanut raittiita päiviä aina muutaman, parhaimmillaan noin 10, mutta about kerta viikkoon olen kuitenkin olueni (kohtalaisen monta kerralla) juonut. Paljon vähemmän kuin viime vuosina, mutta silti mielestäni liikaa. Ajatus on kuitenkin lopettaa. Kärsin kauheista ahdistuksista muutenkin, mutta sitten kun pahin aina hellittää muutamassa päivässä, niin mielestäni " voisin taas muutaman ottaa" miehen kanssa “rentoutuakseni”. Näin kävi taas eilen, otettiin “loman alkajaisiksi”. Joten eiköhän yritetä raitistua yhdessä! Plinkin olen kokenut ihan hyväksi foorumiksi.
Moi Iltsu. Jos olet päättänyt yrittää ensin omin avuin, niin seuraavia konsteja voisit kokeilla. Kehittelin noita askelia joskus itselleni.
- Pelaa aikaa, eli yritä viivyttää ensimmäisen huikan ottamista. Hinku menee usein ohi parissakymmenessä minuutissa
- Perustele itsellesi miksi ei kannata juoda esim. muistelemalla mitä siitä aina seuraa
- Poistu tilanteesta jossa juomishimo iski, vaikka ulkoilemaan tai nettiin surffaamaan.
Voimia!
Hei Rooibos ja Juu ei!
Tänään, raittiin elämäni toisena päivänä olen tyytyväinen hyvin nukutusta yöstä.
Menin myös mukaan netissä olevaan aa-ryhmään ja yllätyin, miten nopeasti, parissa tunnissa voi saada muilta tukea kun sitä vain pyytää. Ja että se tuki on koko ajan mukanani kun kirjoittelen näille palstoille.
Kannustan sinus Rooibos lähtemään mukaan tälle selvälle matkalle. Olen vuosikaudet vähennellyt ja rajoittanut juomisiani ja kyllä se vähäksi aikaa onnistuukin, kunnes tulee päivä jona olen vaikka töistä väsynyt ja annan itselleni luvan vetää överit. Mieheni ihmetteli, etkö nyt voi saunakaljaa ottaa. Sanoi että no kun en voi. Olen jatkuvasti käynyt päässäni neuvottelua, montako tänään voisin ottaa. Vie suunnattomasti vähemmän energiaa kun vastaus on automaattinen: Ei tänäänkään yhtään. Älkää kuvitelko että tämä olisi mulle helppoa. En ollenkaan luota siihen että viikon päästä pystysin toimimaan näin. Tarvitsen siihen tukeanne ja olen valmis tukemaan sinuakin, Rooibos, kuten muitakin.
Onneksi olkoon AA-ryhmään liittymisestä.
Olen itse raitistunut AAn avulla, eli käynyt toisella paikkakunnalla palavereissa. AAhan törmäsin ensimmäisen kerran parikymppisenä vuosikymmeniä sitten. Raitista elämää on kymmeniä vuosia. Näiden välillä olen ollut juomakenttällä kertausharjoituksissa kun olen raittiina pikkuhiljaa unohtanut koko aan ja kuvitellut oppineeni alkoholin normaalikäyttäjäksi. Onneksi olen päättyt raittiuteen takaisin. Vuosien varrella on nähnyt palavereissa kaikenlaisia kuuluisuuksia. Toivon sulle tyyntä mieltä raittiusharjoituksissa.
Kiitos Iltsu tuesta! Yhtään ei harmita, etten illalla juonut olutta 
hieman tuttu ahdistus tuolla jossain vaanii, mutta jospa tuo helpottaisi muutaman päivän jälkeen. Mihin netin aa-ryhmään liityit?
Tämä on minulle täysin tuttua ja varmaan rankkaa on myös se, etten voi antaa puolison juomisten vaikuttaa omiin valintoihini. Mistä muualta sitä rentoutumista voisi löytää, se on yksi haaste.
Tämän viestiketjun alkupuolella on kyseiset nettilinkit.