Haluan jakaa tässä itsestäni…lukee ken tahtoo.
Olen mielihyväaddikti. Nyt olen myös työkyvytön, sairaslomalla mm. pelkotilojen takia. En tiedä milloin työhönpaluu onnistuu tai onnistuuko.
Kärsin vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstä, masennuksesta, ahdistuksesta. Tuntuu etten saa mitään aikaan.
Olen riippuvainen kahvista, tummasta suklaasta, ruoka maistuu liiankin hyvin…makeutusainetta menee kohtuudella, sokeria hyvin vähän koska en kestä sitä, mutta se on kova päihde kans. Alkoholia meni aiemmin vaan ehkä tyyliin siideri-kaksi kuussa. Nyt olen tissutellut melkein joka päivä noin 1/2 -1 pulloa esim. siideriä.
En kestä olla itseni kanssa. Minulla on ssri-lääkitys ja sain tänään määräyksen antipsykooteista.
Pelkään että tuhoan itseni lopullisesti addiktioilla tai en vaan enää nouse sängystä.
Minulla ei ole halua irtautua addiktion kohteistani.
Jatkuva syyllisyys ja pelkotilat, masennus.
Mitäpä tähän lisätä. Näen toivoa vaan siellä missä on kahvia, herkkuja, alkoholia. Muuten en saa mitään tehtyä.
Kotonakin on tosi vaikeaa olla. Haluaisin vain paeta kaikkea.
Kiitos kun kerroit @Sinipingviini
Minä olen mielenterveyden takia eläkkeellä ja minullakin on antipsykootti käytössä. Siitä on ollut paljon hyötyä. Tasaa minulla mieltä niin että pahin höyryäminen on jäänyt ja leikkaa pahimmat tunteiden ääripäät pois mutta en ole siitä huolimatta tunteeton. Antipsykootti rauhoitti elämääni paljon. Kantsii ottaa käyttöön rohkeasti. Jos eka ei sovi sulle niin pyydä lääkäriä vaihtsmaan lääke. Itse en ole saanut mitään haittavsikutukdia lääkkeistä. Tsemppiä
Kiitos lempeästä vastauksestasi.
Ja että jaoit omaa tilannettasi.
Pahoin pelkään etten voi jatkaa tämän käyttöä. Mulla on myös kaikkea somaattista kremppaa ja niin monesti jokin kokeiltu psyykenlääke on ollut liikaa…
En vastusta niitä ja on mahtavaa että sä pystyt käyttää, mutta itse olen nyt kauheassa ahdistuksessa ja koen että en voi sitä käyttää. Koen asiasta jo sellaista “nyt olet hylätty” “kukaan ja mikään ei auta sua” jne kauhua, siis siitäkin jos en käytä sitä. Ja siitä jos käytän pelkään tulevan mulle liikaa oireita…en kestä yhtään enempää oireita mitä jo on. Pelkään
Minä ajattelen kertomastasi, että ongelmasi on ensisijaisesti masennus ja nuo muut mielenterveyshäikät, eikä se, että olet addikti. Kun eivät nuo addiktiosi meikäläisen korvaan kovin pahoilta kuulosta. Hyvin moni ihminen tykkää kahvista, suklaasta ja hyvästä ruoasta, eikä se ole mikään ongelma. Siiderin juomisesikin on tosi pientä, mutta toki tuossa on aina riski, että se lähtee lisääntymään, jos sitä pahaan oloosi vedät ja toisekseen nykyään tiedetään, että päivittäinen tissuttelu pienilläkin määrillä on pidemmän päälle elimistölle kovempi rääkki, kuin tempaista lärvit vaikka kerran kuussa(Jälkimmäinen voi tosin aiheuttaa toisenlaisia ongelmia). Tietysti kaiken voi vetää överiksi, mutta jos kahvista ei mene yöunet ja suklaan ym. syöminen ei ala liikaa kerryttää kiloja tai ruokavalio ole muuten superepäterveellinen, en pitäisi noita järin pahoina juttuina. Se on tyystin ymmärrettävää, että masentuneena hakee mielihyvää ns. pikavoitoista, kun ei muutakaan jaksa ja pysty.
Pointtini lähinnä se, että tarvitsisit apua masennukseesi, ahdistukseesi ja pakko-oireisiisi. Sitten voit miettiä kahvia, suklaata, ruokaa ja siideriä, jos ne ylipäätään mikään ongelma olivatkaan. Tietysti helpommin sanottu, kuin tehty. MT-ongelmiin ei ole helppoa saada apua(siis muutakin apua, kuin lääkettä lääkkeen päälle) nykyään ja vaikka sitä apua saisikin, niin tuppaavat silti olla pitkällisiä ja vaikeahoitoisia juttuja.
Hei. Kiitos suuresti kommentistasi.
Ei varmaan se addiktiivisuus ole suurin ongelma… ja kyllä saan kahvista yöunet menee ja tuntuu että oon valmis uhraamaan kaiken muunkin arjessa mielihyväni alttarille, tarvittaessa…se aiheuttaa itsevihaa.
No en oikeastaan voi tähä sanoa sen kummempaa, mutta ainakin olen terapiajonossa ja muutenkin avun piirissä, on mulle myös lääkitys ja yritän tehdä sellaisia asioita jotka veisi eteenpäin. Addiktiot tuo(vai tuleeko se sittenkin jostain muualta?) häpeää ja syyllisyyttä. Sitten sitä vaan pyörii sen “olen addikti, olen addikti” ympärillä, huoh.
Mutta kiitos vielä kommentista = )
Noista antipsykooteista piti vielä sanomani. En tietenkään tunne tilannettasi tarkemmin, Sinipingviini, mutta kirjoituksesi perusteella ajattelen, että kyseiset lääkkeet eivät ole kovinkaan hyvä ratkaisu sinulle. Ne ovat hyviä lääkkeitä psykoosisairauksiin, mutta jos kärsii “pelkästä” masennuksesta, ne voivat viedä lähinnä ojasta allikkoon, eli passivoivat entisestään ja mm. lisäävät sitä ruokahalua. Niillä on myös kosolti muita, vakaviakin haittavaikutuksia, joten kovin kevein perustein niitä ei pitäisi käyttää.
