Huomasin tänään, että eilen tuli täyteen 4 kk raittiutta. Paljon on siinä ajassa muuttunut. Ihan kuin jostain olisi kaivautunut esiin se sama tyyppi, joka katosi kuvioista joskus kauan sitten. Sama, vaikkakin hieman kolhiintunut sitten viime näkemän. 4 kk on kyllä myös vaarallista aikaa. Tarkkana täytyy olla. Kaikenlaisia mitä jos juttuja käy mielessä. Mutta se varmaan kuuluu tähän kamppailuun. Kamppailuun, joka varmaan jatkuu loppuelämäni. Ainakin jossain muodossa. Ja se on minulle ok.
Näinhän se on. Kun kerran taistelun on hävinnyt, saa tarkkana olla. Itse asiassa olen edelleen aika varmakin, että pystyisin juomaan kohtuudella. Ja siinäkin voin olla väärässä, sen verran nuorallatanssiksi se homma on viime vuonna osoittautunut. Mutta se on joka tapauksessa liian raskasta ja kuluttavaa, enkä näe itseäni tarkkailemassa juomisiani loppuelämäni ajan. Jollekin muulle se varmasti voi sopia, toisten puolesta en mene sitäkään asiaa tietämään paremmin. Minun on kuitenkin parempi hoitaa tilanne näin, kertarytinällä pois päiväjärjestyksestä. Olen täältä lukenut paljon viisauksia. Tuo on hyvä, että kun ei ota yhtä, ei tule otettua toistakaan. Otin itsekin “tavoitteeksi” tämän vuoden loppuun. Minusta tuntuu hienolta ajatus olla kokonainen kalenterivuosi ilman alkoholia ja uskon sen motivoivan vaikeina hetkinä.
Tosi hyvä muuten, kun mainitsit tuon tunnistamisen pelon täällä kirjoitellessa. Se oli alussa minulla paljon mielessä, mutta huomaan lipsuneeni. Pienihän se mahdollisuus varmaan on, että joku todella tuttu täällä käy ja yhdistää, mutta en kuitenkaan haluaisi sitä vielä. Ehkä muokkaan joitakin kohtia vähän.
Jatketaan ja tsemppiä!
Minäkin muuten luulen, tai ainakin uskon luulevani, että voisin juoda yhden oluen ilman pelkoa siitä että juominen karkaisi käsistä. Parempi silti olla juomatta. Tiedän myös, että haen alkoholilta humaltumista, joten yhden oluen juomisessa ei siksikään olisi ideaa. En ennenkään perustanut yhden oluen juomisesta, usein jätin silloinkin juomatta, jos oli saatavilla vain yksi. Se on vähän sama kuin keskeyttäisi jotain…
Olisi kyllä tosi rankkaa vahtia juomisia loppuelämän. Siksi on helpompi ja stressittömämpi olla kokonaan juomatta. Tuo oli tosi hyvä oivallus. Homma hoidettu kerralla pois päiväjärjestyksestä. Tosiaan!
Muistelin muutamia kauan sitten elettyjä vappuja. Olin joskus sosiaalisempi, ja muistan viettäneeni muutamat vaput Helsinginkadun ravintoloissa. Jännä juttu, mutta en ole koskaan tykännyt humalaisista ihmisistä. En edes silloin, kun itse olin päissäni. Tai minua on ärsyttänyt ehkä tietyntyyppiset tai tietyn humalan rajan ylittäneet ihmiset. Vappuna niitä oli paljon. Heti aamusta. Muistan, kuinka ärsytti kuunnella humalaisten mölinää. Väistellä humalaisia. Kuunnella käninöitä. Kummallista. Vai hyväksytinkö itselläni oman juomiseni sillä, että voin juoda, koska osaan omasta mielestäni käyttäytyä? Onko tämä sitä samaa kuin se, että voin juoda, ei ole ongelmaa, koska työtkin hoituu ja maksan laskut yms.?
Inhosi humalaisia, kun olin lapsi. Muistan kysyneeni vanhemmiltani, että miksi sinun pitää olla humalassa. Etkö voisi tulla pois humalasta. Muista kysyneeni tätä myös joiltain muilta ihmisiltä. Varmaan sukulaisilta. Miksi ihminen, jolla on jo lapsena huonoja kokemuksia alkoholista, alkoholisoituu. Tämä on kyllä tuhannen euron kysymys. Ellei peräti koko elämän arvoinen. On vaan niin outoa, että sitä koukuttuu vihaamaansa juttuun. Juttuun, joka on tuottanut lapsuudessakin vain huonoa. No, tätä kysymystä varmaan moni täällä pohtii. Keksipä siihen vastaus…
Minua lähes itkettää lapset, jotka altistuvat vanhempiensa juomiselle. Luojan kiitos, minulla ei ole jälkikasvua. Urtsi tuolla vähentäjissä kirjoittikin kulttuurisesta juomisesta. Kulttuurijuoppoudesta. Toivoisin hirveästi, että yksikään vanhempi ei joisi viinilasia enempää, jos viettää joulua, vappua, juhannusta, mitä vain tapahtumaa tai edes viikonloppua lapsensa kanssa. Lapsi huomaa ihan mielettömän hyvin, jos joku on juonut. Ihan omasta kokemuksesta tiedän tämän. Sitä ei vaan välttämättä kerro, että huomaa. Tutka on älyttömän tarkka. Varsinkin, mitä tulee omaan isään tai äitiin. Kun isi tai äiti puhuu variksen äänellä tai niin kuin isillä tai äidillä olisi lusikka suussa. Ja se haju. Viinan löyhkä vanhemman naamalta.
Voi olla, että yllä mainituiden syitten takia, en ole koskaan yhdistänyt alkoholia hauskaan tai juhlaan. Minulle se on ollut surun juoma. Ja ahdistuksen. Ja koska suru ja ahdistus ovat olleet, tai ehkä ovat vieläkin, perustunteeni, olen juonut niihin, vaikka olisi pitänyt tehdä kaikkea muuta. Eli parantaa niitä tunteita. Ja sitä yritän työstää. Yritän päästä eroon surusta ja ahdistuksesta. Joskus vaan tuntuu, että tämä vaatisi käytännössä ajattelun lopettamista. Tosin kai se homman idea tässä raittina olossa on sekin, että ajattelu ei lannista ihan niin paljoa kuin ennen lannisti.
lillemor kirjoitti ketjussaan, että on hyväksyttävä se, että kaikilla on huonompia päiviä ja ne tunteet pitää uskaltaa kohdata. Tuo on tosi hyvin sanottu.
Minusta tuntuu, että minä olen vielä niin syvällä alkoholissa, että tuota on tosi vaikea sisäistää. Maailmassa ei kuitenkaan ole ihmistä, jonka jokainen päivä olisi hyvä. Nyt kun järjellä ajattelee, miten ihmeessä sitä voisi olettaakaan, että selvänä joka ikinen hetki olisi jotenkin ainutlaatuinen? Eihän maailma ympärillä ole muuttunut. Sehän se vasta olisikin juttu, jos juomisen lopettaminen muuttaisi myös ympäröivän maailman. Hmm. Vai onko se muuttunut?
Oma kokemus ympäröivästä maailmasta saattaa ollakin muuttunut. Ainakin tuntuu kuin olisin anteeksiantavaisempi. Hyväksyvämpi maailmaa kohtaan. Vai johtuuko se siitä, kun olen hyväksyvämpi itseäni kohtaan?
Yritän hyväksyä, että elämä sellaisena kuin se nyt on, on hyvää elämää. On lohduttavaa, että elämään voi vaikuttaa tosi paljon, kunhan ei vain ala juomaan. Tässä on kaikki mahdollista. Tässähän voisi lähteä ns. etsimään kohtaloaan. Eihän se kohtalo minua sohvanpohjalta tule löytämään. Jos ei esimerkiksi maksasyöpä vie, niin minulla voi olla jopa 40 vuotta aikaa nähdä ja kokea. Se on paljon se.
Löysin täältä linkistä sellaisen kohdan, josta näkyi muun muassa uudet käyttäjät ja milloin ovat palveluun rekisteröityneet. 14 uutta käyttäjää toukokuun aikana. Sitä en tiedä millä alueella kukin liikkuu. Kirjoittelu on muuten aika vähäistä, mutta kun seuraa kuinka paljon ketjuja luetaan, niin luulisi että kirjoitteluakin olisi enemmän. Eli kirjoitelkaahan kaikki. Se helpottaa. Itse taidan kuitenkin vetäytyä syrjään. Ainakin hetkeksi. Tuntuu, että kaikki on nyt sanottu minun osaltani. Ehkäpä lähden sitä kohtaloa etsimään. Unelmia tavoittelemaan.
Tsemppiä kaikille. Rakastakaa itseänne. Rakastakaa kumppaneitanne. Tavoitelkaa unelmianne.
On todella hyvä lueskella kirjoituksianne. Mä kärsin valtavasti juomisestani. Viimeksi olin pari vuotta sitten 8 kk raittiina. Nyt taas juomiskertoja usein, vaikkakin määrät useimmiten melko pieniä. Ahdistaa