Itsensä palkitseminen

Alkoholinkäyttö tuntuu ainakin omalla kohdallani liittyvän kohdallani vahvasti itsensä palkitsemiseen.

On ollut hyvä/huono päivä/työviikko tai on saanut jotain aikaan, on aika palkita itsensä oluella, käynpä oikein olutravintolassa juomassa yhden laadukkaan oluen. Kolmannen päivän aamuna tasuroidessaan jälleen kerran huomaa, että palkinto muuttuikin nopeasti rangaistukseksi, enkä varmasti juo enää ikinä, en ainakaan kahteen päivään.

Tuskinpa tämä meille lopettajille mitenkään poikkeuksellinen ajatusmalli on. Mitä keinoja olette kehittäneet tästä tilanteesta selviämiseksi ilman sitä ensimmäistä ryyppyä?

Tuttu tunne. “Palkitseminen” on vastaava tekosyy kuin “saunakaljat” tai kun käydään “raskaan duuniviikon päätteeksi parilla” tai “otetaan huurteiset treeni jälkeen” tai “tavataan tuttuja” yms. Yhteistä noille kaikille on, että se syy juomiseen muka löytyy ulkopuolelta.

Itse palkitsen itseni ruoalla ja kokkaamalla jotain juhlavaa. Päivän juopottelun hinnalla, ja sen sijaan, voi ostaa vaikka mitä raaka-aineita: iso naudan sisäfilee, kuhafilettä, sinisimpukoita tai mistä tykkää. Hyvä kattaus lisukkeineen, puhdas silitetty pöytäliina, kynttilä, hyvää musiikkia, juhlava tunnelma. Jälkiruoaksi voi vielä leipoa jotain. Ja vatsa täynnä ei alkoholikaan himota niin pahasti.

Minulle tulee tänään juuri 5 vkoa täyteen tipatta joten lähdenkin tästä katsomaan, mitä paikallisella palvelutiskillä on tarjolla illaksi.