Itseinho

Hei, liityin juuri ja aamupv on mennyt lueskellessa ketjuja… tällä hetkellä ei oikein ole mitään sanottavaa mutta halusin avata ketjun ja tehdä JOTAIN tilanteeni muuttamiseksi, vähän niinkuin pelin avauksena… tilasin myös tuon 30pv ilmaisen “kurssin”. Itseinho on järjetön ja olen tavallaan vielä jotenkin shokissa koska tänään silmät alkoivat avautumaan ensimmäistä kertaa ja alan nähdä että minulla on iso ongelma… olen aina valehdellut itselleni ja yrittänyt salata juomiseni, en enää tiedä onko se koskaan tai viime aikoina enää salaisuus ollutkaan? Ja tätä ajatellessa hävettää ja inhottaa niin paljon kun mietin että mitä läheiset ajattelee ja kuinka pystyn edes kohtaamaan ketään tämän oivallukseni jälkeen… nähdäänkö minut vaan säälittävänä juoppona joka vuosia näytellyt normaalia ja luullut salaavansa juomisensa… tajusin ja myönsin ensi kertaa myös että ei, en pysty lopettamaan noin vain ja ei, alkoholin käyttö ei ole ollut normaalia pitkiin aikoihin. Mitään älyttömän dramaattista ei ole tapahtunut mutta tämä on silti oman elämäni pohjanoteeraus ja nyt uidaan syvissä vesissä… järkyttyneenä ensin mietin että nyt loppui juominen, kuukausi ilman ja katotaan sitten. Ja pian tajusin että en minä siihen pysty, en edes viikkoon, ole pystynyt aikoihin. Ja järkytyin lisää… En oikeastaan ole pystynyt edes kokonaiseen päivään. Nyt sulattelen asiaa, on vaikea myöntää tällaista, tekisi mieli vähätellä ongelmaa ja olla tekemättä mitään. Nyt ryven itsesäälissä ja yritän kasata itseäni ajatukset aivan sekaisin. Jos nyt edes neljän työpäivän ajan (vapaaillat) pystyisin olemaan juomatta… :frowning: haaveina koko kuukausi muttamutta… edes tämä ilta…

Tarvitsen apua ja häpeän sitä pyytää, mutta luulen että tämä ketju ja muiden kannustus voisi pitää minut ensialkuun pinnalla, en tiedä, ei vielä yhtään järkevää ajatusta ole mutta ojennan nyt käteni kuitenkin :blush:

Moikka newday!

Ja tervetuloa palstalle!
Kyllä itsekin olen varsinkin nuorena miehenä kokenut paljon itseinhoa. Esim. kapakassa tarjoilin baaritiskillä useita kierroksia hyviksi kavereiksini luulemilleni tyypeille. Sitten todelliselta kaveriltani kuulin että minua pidetään mänttinä jota on helppo vedättää. No näitä esimerkkejä riittäisi.

Nyt keski - ikäisenä miehenä olen pystynyt kohtuukäyttöön useamman vuoden, kiitos tämän palstan ja vaimoni. Nytkin olen ollut tipattomalla 2.5 kk ilman mitään tavoitetta.

En tiedä onko tärkeintä alkuun laittaa tavoitteeksi tipattoman kuukauden vai viikon vai viikonloput vai arki - illat. Pääasia että vähentää reilusti. Ja onhan aina lopettaminen mahdollista

Paljon tsemppiä!!! :slight_smile:

t. Juhani

Kiitos tsempistä ja onnea 2,5kk tipattomasta! Huikea suoritus… kuulostaa epätodelliselta mutta ehkä minäkin vielä joskus… tästä illasta se lähtee, uusi elämä!

Tsemmpiä, Newday!
Syvä hengenveto kerrallaan. Ja sitten toinen.

t. Urtsi

Tsemppiä!

Itselläni oli monta vuotta soutamista ja huopaamista juomisen kanssa… Tavallaan tiesin että jotain tarttis tehdä, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt. Kunnes viime syksynä koin vähän samantyyppisen valaistumisen mitä sinä tuossa kuvailet. ITSEINHO on juuri oikea sana kuvaamaan tilannetta… Tajusin olevani ylipainoinen, puuskuttava kaljaporsas jonka kuviot menee kovaa vauhtia päin persettä. No, nyt tilanne on se että olen saanut vähennettyä n. 80-90 %, ja elämänlaatu on parantunut todella oleellisen merkittävästi. Mitä se on vaatinut? Ennenkaikkea syvällistä ymmärrystä siitä, että ei vaan yksinkertaisesti voi MITENKÄÄN jatkaa entiseen malliin. Sitten vaan juomattomuutta päivä kerrallaan syntyjä syviä miettien… Ja jotain kannattaa yrittää ottaa juomisen tilalle… Minulla se on ollut liikunta ja työhön panostaminen.

Sinun tilanne kuulostaa siltä että uit aika syvissä vesissä… Kannattaa nyt vaan olla juomatta KEINOLLA MILLÄ HYVÄNSÄ, koska juomattomuus on AINOA keino päästä pois tuosta paskasta. Elämä muuttuu paremmaksi jos saa korkin kiinni, ja tämä on lupaus. Ei ehkä heti, mutta jossain vaiheessa.

Antabus on tuonut monille palstalaiselle avun, ja sitä suosittelen jos juomattomuus tuntuu liian haastavalta ilman apukeinoja. Itsellä ei ole kokemusta, mutta olen sivusta seurannut kun yksi tuttu naishenkilö on nyt ollut 5 kk raittiina antabuksen avulla, kun meinasi juomisellaan tyriä koko elämänsä.

Kiitos tuesta, luulen että tämän shokeeraavan aamun jälkeen ilta tai kaksikin voi mennä jopa ns helposti mutta sen jälkeen voi mennä haastavaksi… puhumattakaan kun vapaat alkaa… mutta, yritän nyt keskittyä yhteen iltaan kerrallaan ja ammentaa voimaa mahdollisista raikkaammista aamuista!!! Enkä murehtia valmiiksi liian pitkälle

olen 40v perheellinen nainen. Suoritan ja hoidan asioita päivät töissä sekä kotona ja iltaisin en pysty lupauksista (itselleni) huolimatta olemaan juomatta, arkisinkaan ja töitä vasten. Viikonloppuvapailla aina tissuttelun kautta känniin, vahingossa ja tarkoituksella. Koska ansaitsen sen. Koska oli raskas päivä. Koska sitä ja tätä ja miljoona “hyvää syytä” . Joka ilta. Suurimmaksi osaksi salassa. Olen niin väsynyt tähän kierteeseen, olisi ihana herätä aamuisin kirkkain ajatuksin ja olla läsnä… Eilen join “vaan pari lasia” ja kun aamulla olin lähdössä töihin niin promilleja oli 0,5 vaikka luulin olevani vesiselvä “niinkuin aina” . Puoliso tajusi tilanteen ja lähti viemään töihin… Koiria aamulla ulkoiluttaessa en ehtinyt vessaan ja… niin. Tänään koen olevani pohjalla, ja itsesäälistä ja - inhosta huolimatta haluan sieltä nousta. Häpeän kuin koira tätä kirjoittaessani mutta pakko saada tämä ulos ja “nolata itseni” että menisi viimein jakeluun missä jamassa sitä ollaan vaikka kulissit on (omasta mielestä) pidetty hienosti pystyssä

Vahva suositus antabukselle! Allekirjo tuurijuoppo, jolla lähtee poikkeuksetta yhden tai kahden illan juomissuunnitelma laukalle ja päättyy yleensä 4-5 päivän päästä. Tajusin about kuukausi sitten, että sellainen elämä on ihan paskaa ja riskinä että lähtee työt alta. Morkkiksissa tärisin avokatkolle ja sain antabusreseptin. Ennen kun uskaltauduin ovesta ulos, täytin tyhjät oluttölkit vedellä ja kaadoin tuoppiin, että saisin edes vähän rohkaisua avata ulko-oven. Voit kuvitella miten ylväs hetki elämässä juoda sitä litkua…

Vajaa kuukausi takana, mikä on muuttunut? Pirusti enemmän liikuntaa, pää pelittää terävämmin, paniikki ja pelkotilat poissa. Aamulla kiva tehdä duunia, kun tietää osaavansa hommansa. Darrassa iski usein kaiken päälle epäilys omista kyvyistään. Duunipäivien jälkeen kävin ennen tuntitolkulla painia itseni kanssa haenko jotain piristystä tylsään iltaan. Paini päättyi liian usein Alkoon, tai vaihtoehtoisesti tuhlasin tunteja elämästäni miettien alkoholia, kunnes kello tuli 21 ja mieli sai rauhan. Elämä on edelleen usein hiton tylsää, mutta pillerin kun nappaan aamulla, valinta juomisen suhteen on tehty. Niin idiootti en ole, että lähtisin antabuksen kanssa dokaamaan. Tämä tällä hetkellä, ehkä juon vielä, ehkä en. Antabus toimii kuitenkin itselleni pakottavana ulkoisena voimana.

Tsemppiä.

Tämä oli mahtavaa lukea. Ensinnäkin tietty siksi, että olen pohtinut antabuksen olevan yksi vaihtoehto, mutta toisekseen siitä syystä että komppaan täysin noita olotiloja. Omien kykyjen epäilyä etätöissä, jatkuva painiskelu ryypätäkö-vaiko-eikö -osastolla ja se kun mieli saa rauhan klo 21. Ai helvetti että minä haluan nyt nuo sinun fiiliksesi takaisin. Noh, tästä se lähtee - ekasta darrapäivästä joka kestänee vielä huomiseen.

Anna palaa Targett, kokeilemisen arvoinen ehdottomasti. Ja eihän se ajoittaista viinanhimoa poista, mutta kun tietää ettei voi ottaa, ei kauaa jaksa himoitakaan. Ja tykkään siitä ettei voi lähteä myöskään impulsiivisesti ex tempore keitolle, kun antabus säilyy kropassa vielä ainakin muutaman päivän vikan tabun jälkeen. Eli jos sorrun nostamaan maljaa, joudun tekemään sen harkitusti etukäteen. En silti jeesustele tai lupaile mitään, aika näyttää.

Ja kyllä se darra helpottaa vaikka tällä hetkellä ei tunnukaan siltä. Usein tullut krapulassa googlattua ”pahin krapula ikinä” tai ”voiko krapulassa tulla hulluksi” ja muuta positiivista :smiley:

Hei newday,

yksi hyvä keino vähentämiseen on nollapäivien keräily. Tsemppiä sinulle!