Olen yrittänyt lopettaa pelaamisen lukuisia kertoja jo lapsesta asti. yhteensä 28 vuoden ajan. Viimeiset 6 vuotta olen hakenut apua ja vastaanottanut sitä. Vuodessa on usein 350 pelitöntä päivää tai enemmän mutta loput pelipäivät tai jopa yksi päivä vie taloudellisesti asiat vuosia taaksepäin ja lisää velkataakkaa ja ahdistusta ja katkeruutta. kun tuollainen yksi päivä tai muutaman päivän sessio koittaa ja pelurin brown out iskee kykenen melkein mihin vain rahan vuoksi jotta vain pääsen pelaamaan. Massiivinen pelivietti syrjäyttää kaiken.
Koen elämässäni suunnatonta arvottomuutta ja en näe ihmisarvoa itsessäni. Olen vain pelikoneiden kasvattama peluri. rankaisen itseäni ilmeisesti alitajuisesti tuhoamalla kaiken aina uudelleen ja uudelleen. Onko muita jotka kokevat samaa? tai ovat kokeneet? ihmisarvoa ja itsetuntoa ei ihminen yksin pysty synnyttämään ja kasvattamaan. Itsetunto syntyy ulkoapäin lähinnä ikävuosina 1-5, muiden ihmisten kohtelusta, kannustuksesta ja huomioimisesta. Tämän jälkeen se on vaikeaa, minulle ilmeisesti mahdotonta. Onko joku saanut vasta aikuisena ripauksen itsetuntoa tai ihmisarvoa? ja mistä ihmeestä se syntyy? jakaisitteko kokemuksianne, kiitos
Mulla ainakin tuli itsevarmuutta ja -tuntoa vasta ku otin kunnolla etäisyyttä kaikesta tutusta ja turvallisesta. Lähin ulkomaille vuodeksi töihin. Muistan vieläkin ku katoin itteeni peilistä ja totesin et hei enhän mä oo hassumpi ollenkaan. Ku pääsi alottamaan puhtaalta pöydältä, löysi uusia ystäviä ja huomas että selviää uudessa maassa, tuli isoja onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta itsevarmuutta. Vuoden jälkeen osa Suomi-ystävistä jäi ku niiden mielestä olin ylimielinen. Ne ystävät jotka edelleen on elämässä, totes samalla hetkellä että olin puhjennu kukkaan. Eli jos mitenkään tulee mahdollisuus, suosittelen ottamaan etäisyyttä. Toteuttamaan hypyn tuntemattomaan.
sama täällä, menihän sinne reilu 30 donaa juuri turbowarranttipelleilyyn. Itsetunto näyttää juurikin olevan aina tuo rahan määrä. Silti sitä ei tule koskaan käytettyä mihinkään. Ainaista pihistelyä kunnes repsahtaa. Mikään ei riitä. Rahan arvo ei asetu millään oikealle paikalleen. Ihme tabu.
En mä tarkotanukaan et ulkomaille pitäs lähtee mut se toimi mulla. Hyppy tuntemattomaan voi tapahtuu nii monella eri tavalla kuitenki.
Mut sama juttu täällä et hirveetä pihistelyä koko aika ja sit siihen kyllästyy niin isosti et menee pelaamaan lisärahan toivossa ja sehän me tiedetää et turhaa hommaa. Jos vaa osais ajatella et se itsetunto ei oo sama asia ku raha mut nii se vaa vähän menee.
Minulla meni kaikki säästöt alkaen 13.8.2015 osakeveivaukseen käsittämättömät 50000e ja sit yritin vielä vedonlyönti paikkausta kaiken huipentuma Ranskan tappio em finaalissa Gicnacin tolppa sisään niin 3500eX 4.25 ois tullu rahaa Ranskan mestaruudesta. Lamantuuneena katsoin peliä kun Portugali teki maalin. Olo on tällä hetkellä aika kiva kun säästöt mennyt ja työkyky mennyt lukuisiin leikkauksiin. Peliriippuvuus tuhonnut minut ihmisenä ja mieli tekisi luovuttaa koko elämä.
