Hei!
Tarinani koskee pääasiassa nettipokeria josta ongelmani johtuvat. Pelaaminen alkoi pienillä panoksilla nettipokerin rantauduttua suomeen 4-5 vuotta sitten. Aluksi peli oli voitollista ja mukaan kuului myös tappio kausia jotka tähän harrastukseen kuuluvat ja sen jokaisen tietenkin pitäisi ymmärtää. Pelaamisen aloitin pienillä panoksilla sillä päivässä saatoin pelata 20-100e joka oli tuloihini nähden tasapainossa. Olin töissä käyvä ja tuloni oli noin 2000e/kk. Asuin vanhempien luona joten asumis kulujakaan ei kummemmin ollut, ei siis tarvinnut rahasta kauheasti ressata. Eka vuosi meni hyvin tai no hyvin ja hyvin olin jotenkuten plussalla en kuitenkaan mielestäni tappiolla, mitään kirjanpitoa en koskaan tehnyt joten tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan. Jonkin ajan kuluttua jäin yhtenä viikonloppuna 3000e voitolla ja peli pöydät siitä suureni, olihan minulla voitettua pelikassaa taustalla joka takaisi pelaamisen isommissa. Sitten yhtenä yönä baari reissun jälkeen hävisin parissa tunnissa tuon voittamani summan sekä myös osan pankkitilin saldosta ja se sitten pisti hiukan vituttamaan. Tuntui, että elämäni romahti siihen paikkaan. Kaikki oli silloin ihan yhden tekevää. Rahat loppui myöhemmin kokonaan, mutta onnekseni pankkini oli vuotta aikaisemmin tyrkyttänyt minulle luottokortin jossa oli 3000e luottoraja. Masterilta talletin rahaa peli saitille ja ajattelin tehdä uuden nousun unelmoin voittavani kaikki häviamäni rahat takaisin ja lopettavani koko pelaamisen sitten siihen. Pelit kasvoivat ja tappiot myös siinä ohessa. Jossain vaiheessa saatoin pelata parinkymmenen eurojen blindeilla joka tarkoittaa, että pöydässä saattoi olla ennen floppia satoja euroja, siis ennenkun yhtäkään yhteistä korttia on vielä edes jaettu! Mukaan olivat tuolloin tulleet jo kaiken maailman pikavippaajat joilta sai “helppoa rahaa”. Niitä saattoi ottaa kolmekin päivässä ja kun palkkapäivä tuli koko palkka ei edes riittänyt niihin pika vippeihin. Asuin tähän aikaan jo omassa taloudessa joten vuokrat ja kaikki muutkin arkiset menot piti itse hoitaa. Yhtäkään laskua en pystynyt maksamaan ja lasku pinoa kertyi. Monia laskuja en enään silloin edes availlu koska tiesin, etten niitä kaikkia ikinä pystyisi maksamaan. Kerran olen jopa saanut häädön asunnostani maksamattomien vuokrien takia. Muuttoa tutuille selitin halvempaan asuntoon… Ajattelin paikkaavani talous ongelmani isoilla lainoilla joilla maksaa monta pientä pois ja lyhentelisin sitten yhtä tai kahta lainaa enkä viittäkymmentä. Olihan minulla vakituinen työpaikka ja luottotiedot vielä kunnossa, joten saatoin saada pankkilainoja. Sain Ge Moneylta 4000e, kolmesta eri pankista noin 3000e per pankki. Aluksi meni jotenkuten hyvin niinkuin ajattelin jonka jälkeen tuli tilanne, että käteen jäävä palkkani ei enään riittänytkään kaikkien lainojen lyhennyksiin ja päälle vielä laskuja, vuokrat, elämiset ym. Löysin ongelmaan ratkaisuna pelaamisen. Nykyään tilanteeni on se, että ulosotto karhuaa minulta vähän alle 40000 euroa ja se tietenkin kasvaa kokoajan. En edes tiedä tarkkaa summaa, koska se ei yhtään kiinnosta. Eihän minun pienestä palkasta ulosmitattava osuus riitä edes korkoihin joita tuosta kertyy. Kukaan ei tiedä ongelmastani yhtään mitään enkä aio kertoa, koko kaupunkihan sen sitten tietäisi. Tämä on mielestäni niin arka asia, että mielummin vaikka kuolisin.
Ulospäin olen aivan normaali hyvännäköinen hoikka nuori miehenalku niinkuin moni muukin, mutta mulla ei vaan aina ole kauhesti rahaa tuhlattavana. En käytä huumeita ja juominenkin pysyy hallinnassa muutamassa kerrassa kuukaudessa. Pukeudun tyylikkäästi, olen todella siisti ihminen kaikin puolin. Olen puhelias, hauska ja naisten mielestä myös ihana:) Juniorina olen myös kilpaillut sm-tasolla muutamassa lajissa. Minulla on ollut näiden vuosien ajan muutama seurustelu suhdekin, mutta nekin on romahtanut siihen kun on tullut puhetta yhteen muuttamisesta ja joku päivä se parempi puoliskokin saisi sitten tietää mun talous ongelmistani. Raha tänä päivänä on kuitenkin asia joka ratkaisee valitettavasti aika paljon. Minun haaveeni on aina ollut kaunis vaimo, omakotitalo ja lapsia. Tiedän, että olen hyvä seurustelu kumppani ja moni mut ottaisi koska vaan, mutta en vain voi ruveta mihinkään pidempään juttuun kenenkään kanssa. Elämäni on jotenkin sulkeutunut, en oikeen käy enään missään, illat itken itteni uneen ja toivon että seuraava päivä olisi parempi. Sitä parempaa päivää ei valitettavasti ole tulossa jos ei nyt lottovoitto joskus osuisi kohdalle ja pelastaisi mun elämän. Lotto voitto mulle olisi niin iso asia, että kunhan saisin vain velkani sillä kuitattua voisin vaikka antaa kaiken muun jollekin muulle avun tarvitsijalle. En mä tarvis yhtään mitään muuta. Tänä päivänä olen pätkätöissä ja pääsisin kokopäivä töihinkin, mutta ei tuo velkataakka mihinkään ikinä pienene. Opiskella ei voi koska ei ole siihen varaa ja töitä kuitenkin pitäisi tehdä kun on velkaa joka kasvaa korkoa. Opiskelu paikankin aikoinaan sain insinööri linjalle, mutta en ikinä sinne mennyt, koska pitäisi saada jatkuvasti rahaa jota opiskelemalla ei tule. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi minusta mitään rahaongelmien tapaista. Tulen ihan normaalista perheestä ja vanhemmille en voi puhua asiasta yhtään mitään, koska meillä on aina pienestä pitäen oltu tarkkoja rahasta ja muutenkin kaikesta. Porukoillakin juoksee vielä oma asuntolaina, joten ei niilläkään mitenkään erikoisemmin rahaa ole vaikka isä yritysjohtaja onkin. Voisin vain kuvitella miten isä asiaan suuttuisi, tunnen sen kuitenkin sen verran hyvin sellanen tiukka pipo. Mä olen aika rikki tästä kaikesta ja en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ikää on vasta 25v ja elämä vielä edessä, mutta mulla se on jo takana päin. Ei voi tehdä yhtään mitään, ei voi reissata, ei seurustella, perustaa ikinä perhettä, ei opiskella, ei pitää hauskaa kun aina henkisesti vituttaa. Tuntuu, että kaikki on mennyttä. Mun iso unelma olisi kun vain joku myöntäisi minulle yhden ison 45000 euron lainan ja kuittaisisin sillä kaiken pois ja makselisin yhtä lyhennystä niin kaun kun kaikki olisi lopullisesti maksettu. Laskeskelin, että reilu kymmenisen vuotta siihen menisi ja olisin siihen täysin valmis kaiken tämän jälkeen. Olisin vielä sillon aika nuori ehkäpä noin 35v. Kaiken maailman takuusäätiöt voi unohtaa, niistä ei apua ole tullut. En ikinä aikasemmin ole voinut tajuta miten ihminen voi raha-asiat sotkea näin pahasti ja siinä samalla lopun elämän. Oman käden kauttako tämä kaikki ratkeaisi? En vaan siihen pysty, vaikka se ajatus kieltämättä pyörii koko ajan päässä. Ehkä se päivä tulee vielä, se päivä. Pistän tupakaksi ja rupean itkeen.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitus virheitä, koska en pahemmin niitä jaksanut tarkistella.