"Isi missä olet?"

Kotikanava
1

Pakko jakaa meidän arkea tänne…
Tapasin naapurin miehen joka oli toipunut jo 2vuotta, tiesin hyvin kokemusten kautta millainen kettu hoitamaton addikti on… mutta en sitten koskaan luottanut vaistoihini…
Häneltä jäi pian ryhmät- turhia… Mutta seurustelumme jatkui valheiden verkossa ja minä uskoin kaikki, olin ihan langennut… ja hyvin pian meille syntyi poikakin… ja vielä nopeampaa erosimme… kaikki tämä rumba ja meni vain vajaa 2vuotta… (TUOLLOIN OLI TIEMMÄ SELVINPÄIN)

Lapsi ei kaduta mutta isä valinta olisi voinut olla toinen…=(

Ero tuli ja mies muutti omaan asuntoonsa, lapsi oli tärkeä hänelle ja hän kävi päivisin meidän kodissa, joka päivä siis… Meni hetki, niin tapaamiset oli sitä että odotimme pienen vauvan kanssa isiä jota ei koskaan näkynyt… tai aina kolme tuntia myöhässä… “bussit myöhässä”, “salilla venyi” “nukkui vahingossa liikaa yms” “sairaalassa joutui käymään”
Ja sitten ei käytykään kun 2x viikossa ja sillonkin nuokkumassa täälä meidän kotona… Kunnes tajusin missä oikeasti mennään…

Tai olin tajunnut jo aikoja sitten mutta en myöntänyt itselleni…
Pistojäljet taipeissa oli “ihottumaa” ja mitä millonkin, nuokkumiset “vakavia sairauskohtauksia” yms…

Kesä tuli , kama vei lapsen isän mukanaan täysin, me unohduimme… Paitsi kun kama oli loppu soitettiin itku puhelua, että haluaa tulla käymään, rakastaa meitä ja mitä ikinä… ( eli rivien välistä SÄÄLIKÄÄ MINUA)… Sovittiin päivä jolloin hänen piti tulla, koskaan ei tullut, milloin oli “putkassa kun poliisit vei väärän miehen” tai sitten vaan ei pitänyt taaskaan pariin kk yhteyttä…
Nyt hän on käynyt puolen vuoden aikana 3kertaa ja poika on 1,6v… vasta… kun isi lähtee, poika raukka katsoo jokaista miestä pihalla, tv:ssä, kirjoissa-“ISI”… eli jotain hän kaipaa…
Sitä paskaa subu narkkaria jota yritämme tukea ja rakastaa kaikesta huolimatta, joka on todellinen verenimijä!

Ja ainoaa sukulaistaan- äitiään hän riistää taloudellisesti täysin, ja tämä eläke-äiti yrittää auttaa ja viikottain lähettää 50e “ruokaan ja puheaikaan” …
No, siinä menee mummin bussirahat lapsenlapsensa luokse- aikamies poikansa suoneen=(

No joo… nyt tää meidän isä on sitten jälleen kerran koditon, ulkona pakkasta ja jäätyyhän sielä, kamaa kun ei ole eikä rahaa, ei ole hyödyksi kelleen ja nisti kaveritkaan ei huoli nurkkiinsa…

NIIMPÄ hän sitten teki tempuista viimeisen ja soluttautui tänne meidän kotiin ja narkkasi vessassa! Huomaa miten moraalitonta touhua… ei mitään väliä lentääkö pillerit lattialle ja sieltä pienen pojan suuhun , kunhan HÄN pääsee vessaan, jossa alkaa rapina kuulua sitten tullaan terhakkaana vartin päästä pihalle… “MAHA KOVALLA” :laughing:

Hän vain tuli yllättäen “poikaa tapaamaan”… poika meni nukkuun ja pyysin lähtemään, “jään hei täks yöks”… ja minä tyhmä taas annoin jäädä…" että ukko parka pääsee ensi viikolla katkolle"… (katko kerran viikossa)…
Nyt pääsin hänestä eroon, toivotin hyvät joulut ja annoin 30e käteen ja lähti äitinsä nurkkiin…
Tosin nyt loppu hyysääminen… Ja tämän joulun jälkeen ampukoot vaikka itsensä…

Sillä tässä kärsii aikuisten mielenterveys pahasti ja ennen kaikkea haluan taata lapselleni eheän ja turvallisen lapsuuden. Tästä hetkestä lähtien ilman isiä! Mutta kiitos tästä korvaushoito lääkkeestä, joka päätyy liian usein väärien ihmisten suoniin…

Silloin kun oli ukko kunnossa, niin maailman paras isä! Parempaa on vaikea löytää, mies joka aamusta iltaan oli pienen poikansa kanssa, valvoi yöt ja piti sylissä päivät, mutta " missä olet isi" … ???

Lähinnä mietin että mitä hän tuntee oikeasti pientä lastaan kohtaan ja kuinka tämän kaiken kertoa pojalle isona, vai kertoako ollenkaan jos tämä olis(toivottavasti) tämän kuuluisan ISIN viimeinen joulu…

2

Hyvää joulua ja voimakasta uutta vuotta teille!
Meille palstalaisille yhteinen ydinasia on varmaan tämä “ampukoon vaikka itsensä” - kun saa näitä yöllisiä rakkauspuheluita (silloin kun toisella on rahat loppu tai on sairaana tai muuten raukkana) niin niihin ei uskalla olla lankeamatta kun pitää miettiä että miten selviää sen ajatuksen kanssa kun pyysi apua ja jos sitten tosiaan vaikka ampuu itsensä.
Miksi ihmiset eivät voi vaan “elää onnellisina elämänsä loppuun” en olisi koskaan halunnut kuulla näitä satuja joissa ihmiset rakastavat ja sitten on vuosikausia tuskaa ja ahdistusta. Vielä vähemmän olisin halunnut itseni mukaan tällaiseen satuun. Näkee täällä miten paljon meitä on, satakaupalla lukijoita.

3

Vielä eilen tuon ääliön äiti oli aivan rikki kun passitin hänet sinne loisimaan… tänään oli jo eri ääni kellossa! KAIKKI ON NIIN HYVIN JA KIVAA ON! sielä on äiti parka manibuliotu jotta saa sielä lämpimässä maata ja syödä!

Mutta… ISI valitti tässä viimeksi ollessaan, kuinka on 2v sitten leikattu polvi NIIN kipeä, että joutuu lyricaa syömään ja olisi sitä tääläkin syönyt lapsensa eessä, mutta “lääkkeet” oli loppu…(leikattua polvea ei ole kyllä vuoteen särkenyt, kunnes nyt taas yllättäen alkoi…)Täältä sivustolta sitten löytyi tietoa lyricasta ja ymmärtääkseni oikein hyvä lääke että saa nupin sekasin!!

Kyllä on häpyä… en ymmärrä… oman pienen poikansakin kanssa täytyy olla sekasin… HUH HUH SÄÄLITTÄVÄÄ

Nyt kerroin hänelle puhelimessa että tiedän mitä ja miksi syöt että tänne ei enää ole asiaa!! Nii jo meni luuria kiinni…

Mietin että jos hän tänne ilmaantuu ja soitan poliisit, niin puuttuuko lastensuojelu meihin?? sillä meillä pojan kanssa täälä kaikki hyvin… ILMAN tuota PASKAKASAA

Aika taitavia sikoja… mutta hengestään ei näemmä pääse… mikä pahan tappaisi…?!?

4

“elää onnellisina elämänsä loppuun”

-parveke: sitä minäkin toivoisin, elää lapseni kanssa RAUHASSA ja ONNELISENA!

5

Hei ,

Mulla ihan sama tilanne, “ISI” vaan on alkkis. Addikti kuin addikti kuitenkin.

Käsittääkseni on tällä hetkellä koditon, ei ainakaan ole puhelinta mistä saada kiinni. Ei ole kahteen kuukauteen pystynyt maksamaan vuokraansa, sen tiedän. Elatusapua on ollut turha odottaa. Suututtaa ja säälittää.

Yritän pitää kovaa linjaa, etten vain heltyisi. Pelottaa jo huominen päivä jolloin meidän pitäisi tavata. jos pyytää että saa jäädä yöksi mun luo. Ei takuulla! Mutta mitä jos paleltuu pakkaseen? Kuinka sitten itseani puolustan? Kuinka pidän itseni selväjärkisenä enkä anna itsesyytösten tappaa itseäni?

Tyttäreni on 2.5 vuotias. Ei halua puhua isästään mitään, on sen verran loukkaantunut siitä ettei ISI käy katsomassa. Kerran sanoi minulle että “on isille vihainen, isin pitäisi hoitaa ja lohduttaa minua mutta en tiedä missä isi on.” Sen jälkeen ei ole reagoinut mitenkään kun mainitsen isin. Perheneuvolassa sanottiin että olisi hyvä saada tyttö puhumaan tunteista, oli ne sitten vihaa tai ikävää tai pelkoa tai mitä vain. Päivittäin siis yritän keskustella.

Soita vain poliisit. Ei se käsittääkseni vaikuta sinuun ja poikaasi mitenkään, jos kerran teillä pojan kanssa menee hyvin. Olen itsekin jo kertonut neuvolaan ettei lapsen isälle saa antaa “sairauslomaa” lapsen takia, käyttää ne kuitenkin krapulapäiviinsä (on juuri tosin menettänyt työnsäkin mutta siltä varalta että saa uuden). Olen kertonut perheneuvolassa kaiken. Eikä kukaan ainakaan näistä viranomaisista ole kyseenalaistanut minun vanhemmuuttani. Uskoisin ennemminkin sen olevan hyvä merkki että yrittää pitää lastaan erossa huonoista vaikutteista. jos olisit yhdessä lapsesi isän kanssa joka narkkaa kotona, se olisi eri asia.

6

Hei. Minulla on jo kohta murrosikään käyvät lapset alkoholistin kanssa. Erosimme, kun nuorempi lapsista oli ihan pieni. Sen jälkeen minulla oli melkoisen kipeitä suhteita, mm. usean vuoden on-off -leikki erään narkomaanin kanssa. Sitä suhdetta kipuilin tänne kotikanavalle paljon.

Ensinnä ne elatusmaksut. Ne kannattaa suosiolla hakea suoraan kunnalta, käyttävältä päihdesairaalta niitä ei kuitenkaan säännöllisesti jaa ja niin on yksi kuukausittainen hermostuksen aihe pois päiväjärjestyksestä. Sitten seuraava on, että mikäli lapsi on hoidossa päihtyneellä henkilöllä, on se lastensuojelurikos, josta saattaa joutua vastuuseen myös lapsen päihtyneelle jättänyt henkilö. Tästä ollaan tietenkin erityisen tarkkana, jos päihtynyt käyttää huumeita. Puhumattakaan moraalisesta vastuusta, mielestäni yksin päihdesairasta ei voi syyttää välinpitämättömyydestä, vaan vastuu on myös lapsen jättäneellä “selväpäisellä” ihmisellä.

Itse olen jättänyt lapseni päihtyneen ihmisen vastuulle muka tietämättömänä tilanteesta, vaikka kaikki järkisyyt sanoivatkin asioiden olevan ihan päin persettä. Niin sitä vaan halusi uskoa muka hyvää. Pah. Kaikille mahdollisille jumalille kiitos, ettei mitään vakavaa sattunut.

Mutta mä jäin pohtimaan alkuperäisen kirjoittajan vihantunteita, koska niitähän sieltä rivien väleistä kumpusi. Vihahan tulee tunteesta, mulla ainakin yleensä se lähti siitä, että olin vihainen siitä, että retkuni eivät raitistuneet minun ja lasten takia. Eli sen kaikkein tärkeimmän. Tai tosiaan ei voinut olla selvinpäin edes sitä yhtä viikonloppua, päivää, iltaa… No, retkut eivät pysty siihen, eikä kyse ole rakkauden puutteesta tai mistään muustakaan. Kun sen tajuaa, voi alkaa irrottautumisen rakkaudella. Eli ilman vihaa ja jonkinlaista toivetta, että jäätyisi vaikka hankeen, saakelin sika.

Mä kysynkin sultä nyt muutaman kysymyksen, johon sun ei tarvitse vastata täällä mulle, mikäli et halua. Mutta vastaa itsellesi, se voi auttaa sinua. Miksi olet niin närkästynyt, että lapsesi isä kuppaa äidiltään rahaa ja asunnon? Voiko hänen äitinsä itse aikuisena ihmisenä päättää, mihin työntää rahaa? Miksi olet itse antanut hänelle rahaa? Mikä oli toiveesi, kun majoitit lapsesi isän? Onko teillä vielä suhde? Oletko keskustellut lastenvalvojan kanssa rajoitetuista / valvotuista tapaamista? Oletteko hoitaneet tapaamisten sopimisen kahdestaan? Mitä toivoisit tältä isiltä? ENtä itseltäsi?

Mä olen kertonut lapsilleni niiden isän alkoholismista ja sinänsä tilanne on ollut hyvä, koska kuitenkin monista ohareista huolimatta lapset ovat saaneet tuntea isänsä. He tietävät kuka heidän isänsä on ja tapaavatkin häntä epäsäännöllisen säännöllisesti, riippuen juomaputkista. Olemme melko pienestä asti harjoitelleet sitä ajatusta, että isän käytös ei ole heidän syynsä ja että alkoholismi on sairaus, joka ei vaikuta rakkautta vähentävästi, vaikka teoista joskus niin voisikin päätellä. onneksi lasteni isä on myös kyennyt puhumaan lapille suoraan esim siitä, miksi hänen kätensä aina tärisevät.

Monet lapset kasvavat ilman isää juuri siitä syystä, että heidän isänsä on niin pahasti päihdeongelmainen. Kuitenkaan en ole uskonut siihen, että isän tapaamisia pitäisi estää, niistä voi vain pyrkiä tekemään turvallisia, vaikkapa pyytämällä niihin virallisen valvonnan kunnan kautta. Silloin päihteilevä isä ei tule sinun kotiisi ja vaikuta sinun henkiseen tilaasi. Koska ainakin mä olen kokenut, että päihteilevä läheinen saa mut ihan sekaisin ja mä teen asioita, joita olen päättänyt olla tekemättä. Eli siis sun pitää päättää itse, haluatko sä tämän isin omaan elämääsi vielä osalliseksi vai et. Jos et, sinun ei tarvise häntä kotiisi päästä, lapsen tapaamiset voi varmasti hoitaa muuallakin.

Jos sinusta tuntuu siltä, voit hakea itsellesi apua. Itse sain apua al-anonista, mutta sitä voi saada myös a-klinikalta, lastenvalvojalta tai vaikkapa seurakunnan kautta. Sinun on tärkeää hoitaa itseäsi, koska sinun lapsestasi hyvinkin kasvaa tasapainoinen ja onnellinen ihminen, kun sinä hänen lähimpänä ihmisenään olet hoitanut itsesi tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Paljon voimia sinulle.

7

CHER…

Ihana lukea että en ole ainoa joka painii asioiden kanssa…
Kyllä minäkin häntä säälin AINA, että voivoi tuola kovissa pakkasissa joutuu toinen olemaan, kun muistan hänet aina sinä hyvänä ihmisenä johon tutustuin…Tuli mieleeni, että sääliiköhän hän minua tai ajatteleeko tippaakaan työtä jota lapsensa kanssa teen- EPPÄILEN ettei ajatustakaan uhraa meihin ja minä häntä aina hyysään, tosin en enää.

Mutta unohdan että hän on nyt susi lampaan vaatteissa joka imee kaiken mitä irti saa ja enemmänkin…Aina kun hän soittaa tai tulee menee mulla pari viikkoa että olen itse hermorauniona… Kuten nytkin ressaan ja mietin että mitä jos hän tulee, mitä jos hän tekee jotain tai mitä jos hän kuolee ( mitä toivonkin… kai)… PYSYISI POISSA!

Onko teillä miten sit mennyt nuo tapaamiset lapsen ja isän kanssa? onko ikinä ollut aktiivisempi?
Meillä vaan koko ajan aika pitenee, ensin oli kk välein, sitten kahden ja nyt kolmen… mutta toivon että pysyy poissa!

Ja tuo miten tyttösi oli sanonut, ihan tuli tippa linssiin=( Muistatko miten olet itse hänelle selittänyt asiat? Kun sitäkin mietin että miten pojalle selittää asiat…

Perheneuvolat yms vaan aina sanoo, että jos isä on kunnossa on velvollinen lastaan tapaan, mikä mielestäni hölmöä, tosin nyt en anna tavata enää, sillä kotona narkkaaminen aika tosi hurja juttu mun järjelle…

Meillä ei ole kotona ei mitään päihdejuttuja yms. ja perhetyö kun käy säännöllisesti niin pystyy kyl sit tarpeen tullen kertoon miten tääl menee… Et kai mä sit soitan polliisit paikalle jos ukko näkyy… mikä tuntuu taas itsestä pahalta, … sairasta miten syylliseksi tuntee itsensä…

Miten muuten cher ylläpidätkö lapsen isän vanhempiin suhteita miten? Minä lapsen pappaan harvoin, aivan juoppo ja en jaksa sitä änkytystä kuunnella… ex anoppi on ihana, käy tässä auttamassa kun vaan pystyy, iäkäs ja asuu 200km päässä… mut soitellaan päivittäin ja kyselee miten lapsi jaksaa… Mutta riidat tulee sitten hänen pojastaan, kun hän on niin poikansa puolella ja poika manibuloi äitinsä hengiltä, kuten on nytkin tehnyt…

Mutta näillä ajatuksilla eteenpäin… VOIMIA!!!
Pelottaa jo valmiiksi milloin ISI tulee maisemiin…

8

MALLU kiitos hyvästä viestistäsi ja on ihana että täältä saan tukea ja järkeä ihmisiltä jotka tietävät mitä tämä on…

Vastailen tässä ihan muutamiin mitä esitit…=) ja loppuja oikein hyviä kysmyksiä mietin itse hiljaisuudessa…

VIHA on todellakin se tunne mitä tunnen häntä kohtaan ja katkeruus siitä että jätti meidät pojan kanssa kahden ( myös kaipuu siitä ihmisestä joka hän on joskus ollut on kova toisinaan)… Sillä eihän tämä hääviä ole, kun ei ole juuri apuja… Ja painia vielä tuollaisen kanssa sivussa…ei tämän näin kuulunut mennä… vaikka tiedossa se olisi ollut jos olisi vähän ajatellut…

Myös se että juuri kun saan käsiteltyä että hän on poissa ja ei tule, niin hän soittaa itkupuhelun rakastan teitä ylikaiken, ikävä yms. ja taas saan viikon miettiä missä mennään…
Mutta nyt olen päättänyt että en vastaanota ees puheluita häneltä! Sillä se sekottaa pakkaa niin pahasti!

Ja olen miettinyt itsekin että miksi karvani nousee pystyyn kun hän nyhtää äitiään, eihän se ole minun asiani tippaakaan, mutta harmittaa kun eläke äiti aina suree että tulisi useammin mutta kun ei ole rahaa ja seuraavaksi kertoo kuinka pojalleen laittoi sen 5oe ruokaan… Ja tykkään hänen äidistään ja jotenkin hänenkin hyväksikäyttö surettaa minuakin…Mutta olen asiasta molemmille sanoneet, no ISIstähän se on ok että äiti elättää ja äiti aina katuu kun on rahat lähetetty, ois tässä ehkä omiakin asioita ilman heidän murheitaan, joten=) ehkä annan tuon asian jo olla, se ei muuksi muutu…=) =) (tässä kun näitä kirjoittaa niin miettii itsekin että kyllä ihan turhista kantaa kaunaa ja taakkaa) KIITOS SIIS HERÄTTÄVISTÄ KYSYMYKSISTÄ…

Elatus on tullu alkujaankin valtioilta, sillä ei tuolla ole ikinä ollu rahaa maksaa… Tällä hetkellä elatussopimus ummessa ja oikeudelta uutta haetaan… sillä lastenvalvojalle hän ei tule…

Ja tuosta päihtyneelle jättämisestä… Kun ovesta lähden mietin koko ajan että olikohan se nyt selvä, jos ne pienet pupillit johtuikin vaan valosta ja sekava puhe ihan mistä vaan muusta… Ja kyllähän sen tietää että selvä se ei ole vaikka kuinka vakuuttaa…Ja sitten ajattelen että annan ISILLE ja pojalle laatuaikaa kun en ite ole kyttäämässä… MITÄ LAATUAIKAA??? -toinen ei ees tajua missä on ja kuka tuo pieni lapsi on ja poika vielä vähemmän tajuaa, kun ISI on joku vieras ukkeli…

Mutta ei jää tosiaan enää, nyt päätän vetää pelin poikki, ennen kuin mitään pahaa tapahtuu ja sitten en ikinä voisi antaa itselleni anteeksi!

Mitä tuossa kunnossa olevalla ISILLÄ on annettavaa, ei yhtään mitään… Joten pyskööt poissa!

Pääsen luojan kiitos psykologin juttusille purkamaan näitä tuntoja, lisäksi ystäviä onneksi on. Mutta vertaistuki on korvaamaton minulle… Tuosta läheisryhmästä en oikein piitannut, jokusen kerran kävin… ehkä näin helpompi vuodatta…

Mutta tosiaan HELPOTTAVAA saada Teiltä viestiä ja kokemuksia, KIITOS

9
10

Mallu: Jäi vastaamatta muutamaan mitä esitit, joten vielä hieman lisää… eli meidän suhde on loppunut totaalisesti vuosi sitten, mutta keväällä oli vielä pientä “jälkiyritystä”, mutta eihän siitä mitään koskaan olisi voinut kaiken jälkeen tulla.
Eli suhdetta ei todellakaan ole!! Eikä tule. ( vaikka välillä toivon että MITÄ JOS hän tulee kuntoon ja vielä JOSKUS tästä tulisi jotain, mutta ei tule).

Ja en todellakaan tiedä näin jälkeen päin mitä oli takana minulla että antaa hänen jäädä tänne yhäöksi, ajattelin että JOS hän nyt on selvä ja JOS hän tästä katkolle pääsee, että olisin ollut avuksi, vaikka tasan järjellä tiedän että apua minusta ei ole siihen tarkoitukseen mitä itse ajattelen…

Me olemme sopineet keväästä eteenpäin keskenämme tapaamiset, ja alkuun onnisituimmekin siinä, hän kävi 4-6krt viikkoon poikaa katsomassa kun vielä oli (suht) kunnossa… sitten kun hän alkoi laiminlyödä tapaamisia, niin oli lastenvalvoja, johon hän ei tullut ja nyt haen oikeuden kautta myös huoltajuutta itselleni…
Ehdotin valvottuja tapaamisia, Mutta EI KÄY, oli vastaus.
Hän on onneksi pysytellyt poissa täältä, mutta nyt tulee yllättäenkin näemmä oven taa…=/

Olen miettinyt että miten Teillä on vaikuttanut lapsen jälkeisiin mies suhteisiin nää retkut??

Kun kerrankin elämässäni yritän tavata ihan normaalia heppua, niin olen joutunut jättää kertomatta todellisuutta , sillä hän on ihan kauhuissaan jo siitä vähästä mitä olen kertonut, ja tuskin tästä sitten mitään koskaan tuleekaan, sillä en jaksa ja halua valehdellakaan tilanteesta, sillä eihän tämä syytäni ole että lapsen isä on mikä on…
Yleensä ukkoni on olleet aikalailla toipuvia, kerran käyttäväkin, mutta nyt olen päättänyt että EI ENÄÄ KOSKAAN! En jaksa enää kärsiä, enkä halua että lapseni elää moisten kanssa… (ISISSÄ jo tarpeeksi…)

CHER: olen kans tuota linjaa miettinyt että kertoo lapselle ikätason mukaisesti mutta rehellisesti miten asiat on ja ettei itse lähde valehtelemaan. Ja myös se että ei lupaa lapselle mitään ISISTÄ jos ei ole varma…

Oma lapsuus meni katsellessa äidin juoppoiluja, tosin ei meillä asunut, mutta muistan monetmtonetmonet kerrat kuinka odotin lelukassi selässä äidille menoa, jota ei koskaan tullut=( ja en halua lapselleni samaa…
Onneksi isäni oli viisas ja piti äidin poissa läheltäni, mutta aina ei onnistunut, kun äiti asui kuitenkin naapuritalossa…

11

CHER: tapasitteko koskaan ISIN kanssa “huomisena päivänä”? ja miten sujui? pysyitkö tiukkana?