Isäni on alkoholin suurkuluttaja, kai alkoholisti. Missä se raja meneekään. Kun olin lapsi alkoholi maistui satunnaisesti, en muista että olisi silloin usein juonut mutta kun joi niin joi niin paljon kun ikinä pystyi ja makasi seuraavan päivän rapuloissaan. Pelkäsin sitä. Firmansa tilaisuuksista aina talutettiin kotiin. Luulin silloin että se on ihan normaalia käytöstä ja että ihan normaalia mata seuraava päivä ja oksentaa. Välillä oli pitkiä aikoja ettei juonut, sitten joi joka viikonloppu ja paljon, muttei koskaan seuraavana päivänä enää eikä arkisin saunaolutta enempää. Välillä riehui kännissä ja ajoi äidin ja meidät lapset (minulla yksi sisar) ulos raivopäissään.
Kun muutin pois kotoa ja aloin käydä vain viikonloppuisin kotona, huomasin yhtäkkiä etten muistanut milloin olisi ollut sellainen vierailu ettei isä olisi mitään ottanut. Perjantaina kun saavuin, huomasin hänen olevan päissään. Seuraavana päivänä oli kiukkuinen ja pahalla päällä kunnes kello oli sen verran että kehtasi avata oluen. Toeranssi tuntui kasvaneen kun pystyi juoda laatikollisen viiniä ja siihen oluet päälle. Seuraavana päivänä ei mitään. Kysyin joskus äidiltä että miten on isän juomisen laita niin äiti sanoi että viikonloppuisin joskus vähän ottaa. Toelrnassista päätellen en usko sitä. Luonani käydessä ruinasi konjakkia ja päätin etten tarjoile alkoholia.
Nykysin itselläni on perhe. Käymme vierailulla mieheni ja lasten kanssa silloin tällöin. Asumme kauempana ja vierailemme aina viikonlopun. Isä on usein päissään kun tulemme, iloinen ja hilpeä. Joka kerta juo humalaan asti. Kun lapsemme olivat pienempiä, oli usein silminnähden humalassa. Olemme riidelleet tästä lukemattomat kerrat. Kerran poistuimme joulupäivän aamuna kun pullo avattiin jo aamupäivällä vaikka meillä lapset mukana. En haluaisi äidilleni tehdä sitä ettemme käy vaikka tekisi mieli. Äitini siitä eniten kärsii. Usein suununtaiaamuisin on todella kiukkuinen ja räyhää, en tiedä onko huono olo vai halusisiko lisää alkoholia. Muutaman kerran olen ilmoittanut ettemme enää käy siellä juomisen takia kun isä aina humalassa, lastenlastensa nähden juo. Isä on sitten parantanut tapansa ja ollut juomatta, ainakin meidän vieraillessa, mutta pikkuhiljaa taas sama meno jatkunut. Olen kysynyt äidiltä silloin tällöin että miten on juomisen laita mutta äiti sanoo ettei nyt niin paljoa juo, silloin tällöin. Aihe tuntuu vaikealta. Vaikea uskoa sitä, luulen että äiti suojelee/salailee. Taannoin olin siellä pari yötä arkena ja isä joi myös niinä iltoina ja oli humalssa vaikka työpäivä seuraava päivä. Nyt on irtisanottu työpaikastaan. Hän sairastaa diabetestä, on ylipainoinen ja on joskus voinut huonosti ja oksentanut vaikkei ole krapulaa tai humalassa. Maksa-arvot koholla, tulehdusarvot koholla jostain syystä. Fyysinen kunto on huono.
Tämä on kalvanut mieltäni kohta 20 vuotta kun juominen isälle niin tärkeää ja tuntuu että mennyt vain pahemmaksi. Luulen että nuoresta asti oli se että kun joi niin joi kunnes sammui tai oksensi. Silloin se oli vain harvemmin. Kun minä ja siskoni kasvoimme, alkoi tissuttelu. Hän on nyt 61 vuotias ja voisi olla vielä kymmeniä vuosia edessä. Ikävää myös että omat lapseni näkevät ukin aina humalassa, enemmän tai vähemmän. Nykyisin ei raivoa enää humalassa vaan on leppoisa ja hilpeä, tosin isottelee ja muut on idiootteja. Sitä tekee selvinpäinkin. Tuntuu pahalta katsoa vierestä kun toinen tuhoaa itsensä.
Kiitos kuitenkin, että jaksoit tulla kertomaan asiasta <3