Toimitus välittää tiedon. Ota yhteyttä toimittajaan, jos olet esim. päässyt irti pelaamisesta ja haluat jakaa vuoden 2013 onnenhetkesi muille lukijoille.
Hei,
Olen tekemässä juttua vuoden 2013 onnenhetkistä Ilta-Sanomien Sunnuntai-liitteeseen. Kaipaisin siis onnellisia tarinoita / onnistumisen hetkiä vuoden 2013 ajalta. Mikä tahansa onnellinen tarina käy, esimerkiksi peliriippuvuudesta eroon pääsy. Olisi hienoa, jos jutun voisi tehdä nimellä ja lähettää oman kuvan onnenhetkeen liittyen sähköpostitse, mutta myös nimettömänä kommentointi sopii.
Minuun voi ottaa yhteyttä numeroon 040 6476977.
Ystävällisin terveisin,
Tiina Saari
muistakaa siis että kyseinen lehti saa muutaman miljoonan voitelurahaa ray,
ja veikkaukselta +kuinka paljon rahaa pimeänä kädenpuristuksilla etuisuuksineen.
onko pelureilla KONKREETTISTA hoitoa?
koulutetaanko peliongelmaan erikoistuneita terapeutteja???
onko pelureille olemassa muutakuin “avohoitoa” ?
kansan silmissä ollaan muutenkin sitä alinta kastia vaikka
sijoitamme omat ruokarahammekin kansanterveyteen(johtajien
tulospalkkioihin ja poliisijohdon “virkistys matkoihin”)
on se kurjaa kyllä että kansalle syötetään näitä ns “ongelmapelaajan”
parantumisia ja sankaritarinoita. suomessa kuitenkin vallitsee ns.
“avohoitomalli” eli koita pärjäillä. onneksi itsenäisiä entisten
pelureiden perustamia ga ryhmiä on jossain jo olemassa.
todellinen syy mahtaa olla näissä onnellisissa tarinoissa se, että
kansan tuki on järkähtämätön ja luodaan mielikuva, että todellakin,
hyvinvointivaltiossa peliongelmaisen henkikulta on aina etusijalla,
ja rahan maksimointi vasta toissijainen. peliaddiktit kyllä tietää
kuinka todellisuudessa sinut potkitaankin tästä yhteiskunnasta ulos
ja siksi sitä yleensä erakoituukin kun ei jaksa edes yrittää enää.
vaikka siis ludomanian kourissa möyrivät pistää viimeisetkin roponsa
tukeakseen tätä hyvinvointijärjestelmää, ja kun vuosien jälkeen
epätoivoissaan haet apua, on tilanne monesti niin että saat vain vihat
niskaasi, koska. PITÄISIHÄN SINUN TAJUTA ETTEI PELEISTÄ VOI VOITTAA!
OLET SIIS AHNE PASKA JOKA YRITTÄÄ ITSEKKÄÄSTI VOITTAA MILJOONIA JA SITTEN
KUN NOUTAJA TULEE, NIIN VIELÄ KEHTAAKIN HAKEA SIIHEN RAHALLISTA APUA ETTÄ
SAISI EDES RUOKAA. KANSA ON SAATU SUORASTAAN VIHAAMAAN MEITÄ.
öö…no ennen kuin nyt ihan kauhean barrikadeille nousee tuossa asiassa, että peliongelmainen on jokin ylivihattu persoona, niin kyllä nuo omat kokemukseni nyt ovat työni puoleen taas muutamissakin eri kaupungeissa ja kunnissa ne, että ihan samalla viivalla peliongelmaiset mielenterveyspalveluissa ja sosiaalitoimessa ovat kuin kaikki muutkin tarvitsijat. Ihan tietysti riippuen siitäkin mihin kyseisellä alueella on resursseja ja mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Aina ne tietysti paljon eivät nykypäivänä ole.
Itse konkreettista täsmähoitoahan nyt ei tietysti ole paljoa olemassa oikein missään päin, eli mielenterveys- ja vähävaraisuus -luokitusten allahan nämä jutut aika paljon pyörivät. Mutta asiallisesti ongelmansa esittävä peliongelmainen on kyllä omasta mielestäni jokusissakin paikoissa erittäin paljon paremmassa tilanteessa apua hakiessaan ja päivänpolttavia ongelmia esitellessään, kuin esim. moni muista riippuvuuksista kärsivä ja/tai henkilö joka ilmaisee itsensä vähintäänkin… epäselvästi… jos näin muotoilee.
Joku on nähnyt jotakin ja toinen jotakin. Itse olen kieltämättä törmännyt aika lailla semmoisiin keisseihin jossa olleet henkilöt ihan tyytyväisiä siihen miten asiaan on suhtauduttu. Ymmärtäen luonnollisesti itsekin sen, että varsinaista kummoista hoitoa ei tällaiseen oikein ole saatavilla paitsi tukeminen ja avo-asiana eteneminen. Mutta ainahan sekin kiinni avuntarvitsijasta, kuinka siihen suhtautuu. Monelle se tuki ja keskusteluapukin on jopa ihan riittävää, että saa asiansa oikeaan suuntaan käännettyä. Henk.koht. juttuja.
pakko yrittää pärjätä ja selviytymismoodi päällä tarkoittaa, että
olet silti työnsyrjässä kiinni tai liiton päivärahoilla. kyllä
siinä ahneen leimaa tyrkytetään. ja kun potkitaan tarpeeksi
monta kertaa polvilleen niin jäljelle jää vain viha. ainoa asia
joka allekirjoittanutta on pitänyt kasassa.
on totta että a-klinikka tarjoaa kuuntelijan roolia. siinäpä se sitten
onkin. heille ollaan maksavinaan palkkaa ja he ovat tekevinään töitä.
ja siitä vähästäkin on valtio karsimassa miljoonia pois. hyvä ottaa
kun ei ongelmaiset jaksa enää pistää hanttiin, ja miten pistää kun
tyrkytetään jokaiseen vaivaan keskushermostoa lamaavaa neuroleptiä.
pysyvätpähän hiljaa ja ongelma ratkaistu. asiakkaan kustannuksella.
a-klinikan tieto taito ei vain useimmissa tapauksissa riitä kovinkaan
rakentavaan keskusteluun ja harvemmin edes tietävät peliongelmasta
juurikaan mitään mikä on hyvin valitettavaa.
köyhällä ei vain yksinkertaisesti ole varaa kunnon hoitoon. jalkoihin jos
jäät niin useimmiten pysyt siellä.
ja mikä tekee peliongelmasta kaikkein vaarallisimman riippuvuuden on se
hyväksyntä että painostuksen alla hyväksyy kohtalonsa ja syyttää itseään
kaikesta mahdollisesta eikä siinä auta kuin yrittää pysyä hengissä ja erakoitua
kun ei vain enää jaksa taistella vastaan kun ei ole siihen eväitä.
eipä tässä kehtaa enää muuta rustata kun siitä saan vain itsekkään mulkun maineen.
Mutta tuossahan ollaan juuri siinä kohdassa, että kuten itsekin sanoin, ei monessa kunnassa ja ainakaan pienemmässä kaupungissa tuon kummoisempaa apua ole saatavillakaan… Jossain ei edes tuota mistä puhut, ainakaan sellaisessa aikataulussa joka olisi asiakkaan kannalta mukava. Paikkakohtaistakin hyvin paljon. Sitä en tietty kiistä minäkään, että aika paljonhan peliongelma menee mielenterveysongelmien alla eikä sitä eritellä sen ihmeemmin. Eli katsotaan yhtenä sivuoireena, mutta ei ongelman ytimenä. Se tietysti sama pätee valitettavan moneen muuhunkin, kun aika karkeiden luokitusten mukaan tietty monesti mennään. Joskus hoidetaan oikeaa asiaa, joskus käytetään isotkin paukut taas ihan täysin väärään juttuun eikä nähdä metsää puilta. Kyllähän pelaaminen on vielä meillä hyvin paljon “omavalintainen juttu, älä pelaa” ja kaikenlaisten keskustelukerhojen juttu, ei täällä sitä omana vakavampana ongelmanaan kovin kummoisesti monestikaan osata ottaa. Ehkä se siitä kehittyy vielä joku päivä, tai sitten ei…
ongelman syvin olemus ja kysymys kuuluukin miksi on pakonomaisesti riippuvainen.
suomessa ollaan riippuvuuksien hoitamisessa ihan kivikaudella omasta mielestäni.
mutta miksi huolta kantaa kun ei kiinnosta ketään?
sairraalloisen addiktoituvaksi pahimmillaan synnytään kun raskauden aikana
odottavan äidin kortisolitasot ovat huipussaan, rikkinäinen perhe kaikkine ongelmineen.
jo siinä evoluutioteoria astuu kehiin ja keskittää aivojen kehityksen “selviytymään”
ja jättää esimerkiksi dopamiini tasot alhaisiksi (tärkein asia motivaation kannalta eli
palkitsemiseen keskittyvä välittäjä aine) suora yhteys masennukseen ja adhd ja add.
ja riipuvaisuus EI OLE GEENEISSÄ kuten monesti kuulee vaan äärimmäisen tärkeän vaiheen
aivojen kehittymisen kannalta 3 ensimmäistä vuotta jolloin tuo aivojen kehitys on
pesusienen tavoin siinä herkimmässä rakennusvaiheessa. jos rikkonainen perhe niin
todella huonot on ennusteet normaalin elämään. toistan vielä kerran jos riippuvuusalan
tai siitä kiinnostuneita on kuulolla eli: DOPAMIINI. kun tyhjentävästi ymmärtää sen
palkitsemiseen liittyvän merkityksen on jo mahdollisuus syventyä tosissaan mistä
riippuvuuksissa on todella kysymys.
aina tuntuu kuin heittelisi helmiä sioille kuten jo aiemmin sanoin ketään ei kiinnosta,
suurimmalle osalle ihmisistä riittää keskinkertaisuus ja ns. kirjaviisaus luo illuusion
kaikkitietävyydestä vaikka todellisuudessa on ihan hakoteillä koska ei ymmärretä eikä
osata sisäistää opittua ja hahmottaa siitä kokonaisuutta.
jos olet poikkeava yksilö ja jopa kiinnostuit äskeisestä niin hyvä!
ohessa vielä tuputan juutuubipätkän (kesto55min) joka on ollut todella tärkeä työkalu
kysymykseeni miksi minä olen näin sairraalloisen riippuvainen 
olen valehtelematta
katsonut kyseisen pätkän lähemmäs 10kertaa ja AINA tulee esiin uusia asioita eli työkaluja
hahmottaa se kokonaiskuva ja se riippuvaisuuden syvin olemus!
Gabor Mate on The Human Face of Addictive Behaviour
youtube.com/watch?v=Oivcav-voqw
PS: OLEN KYLLÄ HARMILLISEN TIETOINEN, ETTÄ TÄMMÖINEN EHDOTTOMUUS JA PAKKOSYÖTTÖ VIE
YLEENSÄ VAIN HUONONPAAN SUUNTAAN, MUTTA…
ystävällisin terveisin: Jani Perttamo
-HYVÄÄ JA RAUHALLISTA, TASAPAINOISTA JOULUA KAIKILLE-
PS: kommentteja ja keskustelua aiheesta, koska olen käsitellyt aihetta yksikseni enkä
välttämättä huomaa kaikkea aiheeseen liittyvää.
Viimeiseen korttiin Lyrics
Topi Sorsakoski:
Rakkautta etsin kuin koira koditon;
se kulkijalle vain hetken huuma on.
Kun valot vilkkuu, soitto soi,
mä riemut maistaa sain
ja aamuin kuulin omantunnon kolkutusta vain.
Viimeiseen korttiin,
mä pelin pelasin.
Viimeiseen korttiin,
ja kaiken menetin.
En purjeita mä reivannut
vaan syöksyin myrskyihin.
Viimeiseen korttiin,
sysimustaan yöhön seilasin.
Käy elämänsä umpiossa haaksirikkoinen
niin kaukana on satama ja apu luotsien
Ja tuimat tuulet mukanaan kuin pienen lastun tie,
on ystävätkin kadonneet ja outo kotitie
Viimeiseen korttiin,
mä pelin pelasin.
Viimeiseen korttiin,
ja kaiken menetin
En purjeita mä reivannut
vaan syöksyin myrskyihin.
Viimeiseen korttiin,
sysimustaan yöhön seilasin.
Viimeiseen korttiin,
mä pelin pelasin.
Viimeiseen korttiin,
ja kaiken menetin
En purjeita mä reivannut
vaan syöksyin myrskyihin.
Viimeiseen korttiin…
Viimeiseen korttiin,
mä pelin pelasin.
Viimeiseen korttiin,
ja kaiken menetin
En purjeita mä reivannut
vaan syöksyin myrskyihin.
Viimeiseen korttiin,
sysimustaan yöhön seilasin.
Mä rakkautta etsin kuin koira koditon.
Se kulkijalle vain hetken huuma on.
Kun valot vilkkuu, soitto soi,
ja riemut maistaa sain
ja aamuin kuulin omantunnon kolkutusta vain.
