Isänpäivänä mietin, että miten paljon inhokkisanonnoista onkaan peräisin omilta vanhemmilta, erityisesti isältä.
Isillähän on usein vakiohokemia, letkautuksia ja toistuvia “vitsejä”, joita jälkikasvu saa hävetä erityisesti teininä.
Kupletin juoni. Leuhkat eväät -tyyppi. (leuhkasta henkilöstä) Lähtee kuin palmupuun alta. (auton suostuessa käynnistymään) Pissiikin pumpulin läpi. (hienostelevasta henkilöstä) Mestari, mua huimaa! (sopi hokemaksi moneen tilanteeseen) Pannaan pensselit santaan. Voita nokassa. ( = humalassa) Huntterissa. (=humalassa) Suit sait sukkelaan. Tipu. (nuoresta naishenkilöstä käytettynä)
Siinä minun edesmenneen isäni hokemia, joita inhosin.
Taas näitä muka-hauskoja uussanoja. Eikö joulustatykkääjä, joulufiilistelijä, joulufani, jouluihminen tai vaikka jouluhullu olisi ihan riittävän käypä termi näille joulusta jo syksyllä riemastujille, jotka tukkivat kotinsa täyteen joulukrääsää, joulumusaa ja pahoja jouluruokia.
A) Ainahan sitä kysyä saa.
B) Vaikea sanoa, kun en vielä tiedä, mikä se asia on.
C) Ei kai tuossa tilanteessa voi enää sanoa, että et saa, kun sitten jäisi hämäämään mikä se asia on.
Tässä taannoin yksi kaveri innostui kertoilemaan tyhmiä vitsejä. Ennen yhtä vitsiä sanoi, että tämä on sitten tosi paha ja epäkorrekti juttu, saako hän silti kertoa sen. Kohdisti puheensa minulle, kun olin ainut nainen siinä porukassa. Sanoin, että paha tietää, kun en ole vielä kuullut sitä vitsiä. Aloitti sitten siinä hirveän sisältövaroitusmonologin. Hermostuin jo ihan, että kerro nyt se perkeleen vitsi. Muuten mietin vielä haudassakin mikä se niin kauhea juttu voi olla.
Riitelyssä ei ole koskaan mitään rakentavaa. Piste. Tätä rakentava riitely -termiä tykkäävät viljellä monet oman elämänsä parisuhdeterapeutit. “Opettele riitelemään rakentavasti ja önnönnöö” .
Toki siippansa kanssa saa olla eri mieltä asioista ja pitääkin olla silloin, kun on eri mieltä. Sen saa myös sanoa ihan suoraan. Jos pari- tai muussakaan ihmissuhteessa ollaan aina samaa mieltä kaikesta, se kertoo siitä, että toinen osapuoli on niin alisteisessa asemassa, ettei uskalla kertoa eriävää mielipidettään. Riidaksi eri mieltä oleminen muuttuu siinä vaiheessa, kun se menee henkilökohtaisuuksiin, se otetaan loukkauksena omaa persoonaa kohtaan ja/tai siitä tehdä jokin ihme valtataistelu, joka ei lopulta edes liity siihen asiaan, josta oltiin eri mieltä. Tuollainen suhde ei ole mitenkään terveellä pohjalla. No, aika monien ihmisten parisuhteet ovatkin täyttä helvettiä, vaikkeivat nämä itse sitä tajuaisikaan .
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito/levittäminen
Olisikohan aika päivittää tuokin rikosnimike tälle vuosituhannelle? Ikään kuin olisi olemassa jokin yleinen sukupuolisiveellisyys, jonka rikkominen loukkaa ensisijaisesti jotakin suurempaa kansanryhmää. Eiköhän noissa rikoksissa se ensisijainen ja todellinen uhri ole se lapsi, joka “esiintyy” tuollaisessa materiaalissa ja kyseessä on seksuaalinen väkivalta, eikä mikään ihme siveysloukkaus .
Sukupuolisiveellisyys-termi on yleensäkin naurettava muinaisjäänne. Kalskahtaa ajoilta, jolloin kunnon naisten piti istua jalat ristissä säästämässä itseään Jeesukselle ja pitää turpansa kiinni .
Mihinkähän tälläKIN uuskielisellä sanalla taas ollaan pyrkivinään? Ymmärtäisin, jos sillä viitattaisiin laajemmin lähipiiriin kuuluviin/perheenjäseniin kohdistuvaan väkivaltaan, mutta kun sillä järjestäen tarkoitetaan pelkkää parisuhdeväkivaltaa. Harvemmin olen kuullut puhuttavan lähisuhdeväkivallasta, jos joku tappaa vanhempansa tai pieksää lastaan. Kyllä noissa tapauksissa käytetään muita termejä.
Tulipa äitienpäivän kunniaksi mieleen tämä valitettavan usein kuultu lässynlässyn-lause: Jokainen vanhempi varmasti haluaa lapselleen parasta.
Ai, esimerkiksi se Joensuun nainen, joka poikaystävänsä kanssa kidutti 4-vuotiaan poikansa hengiltä höyrymopilla? Touko Tarkki, joka naisystävineen surmasi 8-vuotiaan tyttärensä pitkäkestoisen, sadistisen väkivallan päätteeksi? Se porilaispariskunta, joka raiskasi vuosikaudet tytärtään? Jne., jne. Kyllähän näitä aivan sairaita keissejä löytyy. Ihan vanhempia ne tuollaisetkin vanhemmat ovat. Ja eipä se vanhemmuus aina niin jaloa ja rakkaudellista ole vähemmän raflaavissakaan tapauksissa.
Tämä iänikuinen terveys- ja hyvinvointiohje joka tuutista. Vitutti jo aikoinaan, kun kärsin pahoista univaikeuksista ja vituttaa jälleen, kun univaikeudet vuosien jälkeen palasivat .
Voi, kuinka mielelläni nukkuisinkin tarpeeksi. Varmasti riittää ihmisiä, jotka tahallaan sössivät yöunensa kyttäämällä yöt läpeensä hauskoja Tiktok-videoita tai eivät malta keskeyttää jotakin projektia, joka voisi aivan hyvin odottaa aamuun, mutta minä ja moni muu univaikeuksista kärsivä emme tarkoituksella sabotoi yöuniamme. Olen toki niitä tarkoituksellakin sabotoinut joskus esim. vetämällä piriä, mutta se ei nyt liity tähän tilanteeseen mitenkään. Voihan senkin tietysti tarkoitukselliseksi sabotaasiksi laskea, että vedin itseni tähän vittumaiseen ylirasitustilaan, mutta heti tajuttuani asian, ryhdyin kyllä toimenpiteisiin, ts. lepäämään.
Menen oikein auliisti ajoissa petiin, noudatan luonnollista unirytmiäni aina, kun se on mahdollista ja yleensä tällaisella tyhjäntoimittajalla se on. Makuuhuone on hyvin tuuletettu, siisti, pimeä, puhtaat lakanat ja siellä ei loikoilla päivisin huvin vuoksi ja se on tyystin ruutuvapaa alue. Kahvia juon yhden mukillisen aamuisin, energiajuomia sun muuta paskaa en ole koskaan harrastanut ja vähiin on käynyt alkoholin käyttönikin. Joka päivä ulkoilen sen, minkä voimavarani antavat myöten, rentoutus- ja hengitysharjoitukset teen kuuliaisesti ja kaikki ruudut menevät pois päältä viimeistään klo. 18.00. Ei se uni silti välttämättä tule ja käskemällä se kaikkein viimeiseksi tulee. Kun hermosto käy ylikierroksilla, yksi uneton yö ei suinkaan tarkoita, että seuraava olisi parempi, vaan päinvastoin lyö lisää kierroksia koneeseen.
.
.