Illustrator is back in raitistuminen - valitettavasti

Moikka vanhat ja uudet tutut.

Aikansa sitä oltiin raittiina kunnes viinipullon houkutukset alkoivat kuvitelmilla että kyllähän sitä voi lasin ottaa kun kesä alkaa. Ja hyvin meni. Yksi lasi ja thats it.

Kunnes tuli toinen ihana kesäilta ja toinen lasi.
No, silloin taisi mennä jo toista lasia pieni määrä.

Kunnes alkoi lipsua oikein kunnolla että notta iltaisin voi lasin ottaa yksin sohvalla ja hups menikö puoli pulloa? Ja sitten tuli se ilta, kun ei ollut pullo vaan tonkka. Ja heräsin aamulla kun tajusin että muisti oli mennyt. Miten päädyin nukkumaan?

Omissa sängyissään lapset ja viinitonkka puolillaan. Säikähdys ja korkki meni kiinni.

Ei onnistu kohtuukäyttö, enkä edes sitä halua. Taustalla on varmasti syitä pilvinpimein taas jälleen kerran, että miksi. Kun ei kestä vaikeaa elämäntilannetta, ero ja plää plää. Voisi niitä kai luetella, mutta ei niillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Vain se merkitsee, että annoin periksi raittiista elämästä.

Uusille tiedoksi siis: olen perheenäiti ja juomani on viini. Viini virratkoon muka sivistyneesti ja kulissit pysyy.

Lipsahdusta on kestänyt vuoden. Ja kuten jokainen juova tietää, se vie voimat ja se muuttaa kaiken. Haluan takaisin raittiuteen ja siksi olen taas täällä. Seurassanne jotka jotain ymmärtävät ja jotka ette tuomitse, koska ette vaan voi.

Illu

Teretulemast.

Mä aikanaan ihmettelin laajasti sekä monta vuotta kuinka päädyin takaisin juomaan yli 13:sta raittiin vuoden jälkeen, mutta niin vain kävi. Jälleen on aikaa raittiina eletty, vaan ei pidä unohtaa mistä on kysymys. Aikanaan tulee aina pirulaiselta viesti “No, Helistin, kyllähän sä voisit yhdet pienet snapsit ainakin ottaa kun luitakin kolottaa”.

Ei sit muuta kuin tsemppiä ensiaikojen kärvistelyyn!

Kiitos helisitin!

Kyllä se viinapiru ne keinot keksii ja kun krapulasta on niin kauan ettei enää edes muista millaista se oli, mokat ja häpeät on haalistuneet, on pitkään elänyt hyvää ja raitista eloa, niin kummakaan etteikö muka pystyisi hieman etanolilla kehoansa pilaamaan. Jokaisella on paheensa, kaikkihan ne juo jne.

Minulla alkoi mennä ihan siihen että viinipullot vaatekaapissa yllätti kun pengoin jotain harvoin käyttämääni takkia: sinne niitä oli piiloteltu tyhjiä ja puolikkaita, enkä muistanut että olin ne sinne laittanut. Eipä ole mistään pikkutissuttelusta kyse, kun muisti pätkii siihen malliin.

Oma juominen saattoi olla kerran viikossa ja pahimpina aikoina joka toinen päivä/ plo viiniä. Sitä oli joko krapulassa tai sitten päivässä kaksi, jolloin aina oli smoothiepäivä, treenipäivä, hyvä äiti ja ihminen päivä, jotta sai luvan sitten illalla korkata jotta sama rumba alkaisi taas seuraavana aamuna.

Seuraava päivä töitä ja suoritusta ja ylireippailua, jottei kukaan vaan huomaisi mitään. Mutta mitään oikeaa ei pystynyt iltaisin tekemään, kurkottelemaan kohti haaveitaan sillä oli niin uupunut viinan tuomista oireista. Yö hikinen ja tuskainen, painajaisineen ja väsymys oli ikuinen seuralainen.

Muistan onneksi hyvin miltä tuntuu “päivä kerrallaan”, miltä nämä aivokemiat ja masennukste tuntuu, kun keho huutaa etanolia, joka on vaan merkki siitä, miten vähän ihminen sitä kehoonsa tarvitsee.

Illu

Ei ole valitettavasti, vaan onneksi olet takaisin, ja olet tervetullut. Kaikkihan eivät juomisestaan selviä hengissä.

Päivä kerrallaan

Niin no jos vertailukohta on tuo, niin ihanaa olla taas täällä! :open_mouth: :laughing:

Neljännen päivän päivä.

Aivosumua, johtuneeko ihan vaan siitä kun nukkui liian vähän ja pää on jähmeä stressistä. Vai onko tässä juomisesta johtuvia oireita, jotka antaa myöten viikkojen, kuukausien päästä?

Ainakaan ei ole krapulaa. Hallejuja ja amen.

Pitää muistuttamalla muistuttaa että rauhassa vaan. Ei voi vaatia kuuta taivaalta sen jälkeen kun on läträtty taas etanolin kanssa viikottain. Yksi päivä kerrallaan. Se on tämä päivä nyt ensin.

Ei ole mielitekoja, mutta ne tuleekin yleensä vasta illalla. Iltaa kohti ja siellä minuuttiaikataululla hengitellen.

Illu

Yksinpölinä jatkuu,

eilinen meni hyvin. Uupuneena kyllä, mutta tein hommia yömyöhään läppärin kanssa sängyssä maaten. En vaatinut itseltäni treenaamista tai muuta öyhötystä. En mene urheilemaan, jos olo ei tunnu siltä. Treenaan siis miltei joka päivä normaalisti, vaikka olisin juonut tai varsinkin silloin jos on juonut. Pitää todistella itselleen ja muille että hommat on hanskassa.

Heräsin kuitenkin siihen että olin pahoinvoiva. En tiedä onko tämäkin edelleen oirehdintaa, palautumista viinasta. Todennäköisesti. Pahoinvointi jatkuu edelleen ja aika ärsyttävää, kun ei kerran ole darra. Toisaalta darra on kyllä niin monia muitakin asioita yleensä, kuten tärinää, aivosumua, sekavuutta, väsymystä.

Nyt väsyttää, eipä tuo pää ihan skarppikaan ole mutta sentään ei hävetä että haiseeko tai turvottaako naama.

Ei suuria pelkoja respahtamisesta, olo on aika vakuuttunut levosta. Mutta silti tunrosarvet höröllään, koska viinapiru on viekas.

Iltaa Illu!

Minäkin uusvanha jäsen ja nyt pitkälle toista kuukautta selvänä jokaisena näinä päivinä. Minäkin olen perheenäiti, joka mestarillisesti ylläpitänyt kulisseja vuositolkulla. Välillä ylilyöntejä, muistikatkoja, hävettävää käytöstä ym. Viimeisenä pari kuukautena en tuntenut enää edes mielihyvää vaan turtunutta itsesäälin tunnetta. Yksi viinipullo eikä nousua. Ihan turhaa.

Nyt alan päästä kiinni tästä upeasta tilanteesta. Olen niin hyvinvoiva, iloinen, hymyilen jopa tuntemattomille ja voi sitä hämmennystä vastaantulevissa.
Aistit, järki ja mieli niin terävöittunyt että eron huomaa kyllä. Olen onnellinen.

Tsemppiä sinulle ja pysytään linjoilla, tämä on Vertaistukea parhaimmillaan.

Iloa iltaasi!

MinnaKoo

Moi Minnakoo,

joo itsellä vielä se viinin lipitys oli jo sellaista, että ensimmäinen siemaus sai oksennusrefleksin aikaiseksi.Siksi piti äkkiä juoda eka lasi koska sen jälkeen helpotti. Onhan se sairasta.

Muistan kun joskus kauan aikaa sitten luin Ville Valon haastattelun, jossa kertoi miten joi viinaa, oksensi ja oksensi vertakin joskus, ja jatkoi vaan. Ja koska silloin ei vielä itsellä alko maistunut niin mietin että kuka hullu nyt tuolla lailla voi alkaa juoda, oli alkoholisti tai ei.

No nyt tajuan. Valitettavasti.

Viides päivä ja juominen pyörii siten mielessä, että mietin mitä teen iltaisin ja miten päivät saa sujumaan. Olin treenaamassa aiemmin ja tuntui jotenkin tosi hyvältä tietää, että juomisesta on jo vähän matkaa ja siten en varmasti tee hallaa kropalle vaikka uhreilee voimakkaamminkin.

Mutta niitä mietin jatkuvasti että miten rentoutua, miten rauhoittaa levoton mieli. Miten hakea hyvää oloa. Ruoka, kotityöt, jotain joka on mielekästä. Eilinen meni ilta aika paljon vaan sohvalla rentoutuessa, en jaksanut oikein kotitöitäkään tehdä mutta annoin itselleni luvan olla laiska ja saamaton. Oli lihassärkyjä ja pääkipua, jonka arvelin olevan vieroitusoireita.

Tänään kuitenkin heräsin ilman eilistä pahoinvointia, jonka luulen johtuneen vieroitusoireista. Muistelen että tällaisia pahoinvointeja voi tulla vielä parin viikonki ajan, mulle kun tulee helposti pahoinvointia milloin mistäkin, jos siis kehossa on jotain vialla. mm-raskaudet on olleet kammoja kun oli aina pahoinvointia, mutta saan pahoinvointia stressistä, väsymyksestä, nälästä jne. Niitä ei vaan ole tuntenut niin herkästi silloin kun juo. Ylipäänsä kropan kolotukset ja mielensä kuulee ja tuntee paremmin kun raitis elämä on päässyt kunnolla käyntiin.

Ajattelin tässä juuri sitä, miten oma raittiius aina jännittää sillä juominen on tapa rauhoittaa kunnianhimoista ja joka paikkaan säntäilevää mieltä. En tiedä tunnistaako moni muu tätä ajatusta, mutta suuren ja mahdollisuuksia täynnä olevan maailman edessä juominen mahdollisti siihen, ettei halunnut mitään tai liikaa. Turrutti elämän kaipuuta sijoilleen, sillä olo on aina että tekemistä tässä maailmassa on aivan liikaa.

Nyt olen ollut täydet tunnit töissä - ja vaikka olo oli ihan ok ja energinenkin, paukut loppuu nykyään todella nopeasti.

Nyt haen lapsia pian koulusta ja hoidosta , ja vaikka suunnitelmat kaikesta tekemisestä oli mielessä aamulla, luulen että me menemme kaupan kautta vaan kotiin puuhastelemaan. Ehkä on parempi että suunnittelee sitä aktiviteettia viikonlopulle, kun tämä viikko on selvitty ensin läpi kunnialla.

Olen päättänyt että tänään teen jotain herkullista ruokaa ja nukun hyvin. Mutta tänäänkään en juo.

Illu

Viikko raitistelua takana.

Treenattua on tullut joka päivä mutta oudosti koko kehoa särkee. Päänsärky on jatkuvaa, samoin omituinen uupumus. Vieroirusoireita, i assume.

Ja uuvuttaa ja väsyttää, mutta ei oikein saa nukuttua kunnolla. Meni pitkälle yöhön ennen kuin nukahdin ja heräsin 07.

Mutta enpä stressaa niistäkään, kuuluu raitisteluun että keho ja pää palautuu.

Näinä aikoina vituttaa oikein kunnolla, että miksi on ajanut itsensä tähän kuntoon. Mutta eipä sekään mitään auta, se vittuuntuminen, pitää hyväksyä ja elää läpi vaikeat viikot.

Ihanaa on silti herätä selvinpäin ja ilman krapulaa. Tänäänkin treenaamaan, jotain aerobista tällä kertaa, joskos helpottaisi päänsärkyyn. Särkylääkkeitä en käytä.

Illu

Illustrator kirjoitti

Hei, onko sulla tilaisuuksia jutella tuntemuksistasi jonkun raitistuneen alkoholistinaisen kanssa? Kokemusten jakaminen toisen raitistuneen kanssa antaa suhteellisuden tajua, voimaa ja toivoa.

Tänään et ole yksin