Paha sanoa mikä olis ollu pahin kipu, mutta ilkein tunne on ollut kun leikkaukseen mentäessä ruiskuttivat suoneen nukutus lääkettä. Äärimmäisen inhottava tunne kun suoneen valui jotain kylmää litkua, sillee kylmäs ja pisteli, vaikee kuvailla mut varmaan aika moni täällä tietää sunnilleen.
Kyllä mut on nukutettu piikillä ja en muista männän pohjaanmenoa, kun kysyin miksi kurkku on kipeä sanoivat siinä olleen putken jolla nukutusta ylläpidettiin. Ei tule mieleen kaameempaa kankkusta.
Näin tekivät, selostivat että tästä maskista tulee happea, hengität siitä syvään ja alat laskea viiteen mielessäsi kun me annetaan kanyylista anesteesia.
Mä olen säästynyt murtumilta sun muilta isoilta kivuilta, onneksi! Pelkään fyysistä kipua. Ilkeimmältä on tuntunut kun sisäreiden lihas revähti venytellessä. Kipu ei ollut mikään kummoinen, se vaan tuntui ihan sairaan ilkeältä. Useamman kuukauden sen jälkeen se tunne palautui mieleen vähän väliä, jolloin oli aina pakko käpertyä kyykkyyn ja kietoa kädet polvien ympäri, “suojatakseni” sisäreittäni. Erityisesti navan ja polvien väliin kohdistuvan kivun ajatteleminenkin saa mut voimaan pahoin. Välillä jossain leffoissakin kun sellasta tapahtuu, alkaa oksettaa. Kerran yhdessä leffassa raiskatun ja tapetun naisen ruumiinavauksessa oli todettu “revennyt kohtu”. Ajatus sai mut voimaan niin pahoin et yöunet kärsi pitkään, ja vieläkin jos se tulee mieleen nukkumaan mennessä, pitää taas käpertyä sikiöasentoon “suojataksen kohtuani”…-. 
Kykenenköhän mä ikinä synnyttämään…? Sen pelossa saattaa jälkikasvu hyvinkin tulla tulematta, ainakin biologinen sellainen.
Synnytyskipu. En ollut osannut kuvitellakaan millaista se olisi. Synnytys kesti vaan pari tuntia, liian nopeasti aukes paikat ja kipu sitten sen mukainen. Viiltävää, takovaa, jyskyttävää, puristusta, niinkuin mahasta olis lyöty puukolla läpi, ja sitten sillä puukolla revitty koko maha riekaleiki ja vielä käännetty veistä haavassa. Niin kuin ois viilletty alaselästä selkärangan molemmin puolin ja kiskottu selkäranka pois ja katkottu palasiksi. Kipushokki tuli. Onneksi mua lähestyi Taivas, anestesialääkäri joka tuikkas piikin selkäytimeen.
Epiduraalipuudutteen tunkeminen piiiiiiiiiitkällä piikillä ei tuntunut oikeasti miltään sen kaiken kärsimyksen jälkeen.
Tämä kaikki siis ennen kuin piti edes ponnistaa. Se ei sitten ollutkaan mitään.
Sanoisin selän rintarangan kivut mikä heijastaa niin pahasti, ettei edes happea saa, kuin puukolla hakattaisiin selkään, ehkä sen päihittäneenä tai hyvänä toisena tulee tulehtuneen avohaavan tikkien repiminen ja klaffaus ilman mitään puudutteita. 
Operaation jälkeen kylläkin lyötiin oxanestia ja targiniq:ia millä lähti kivut, jopa selkäkivut samalla.
Hammaskivut on kyllä yhtiä pahimpia kipuja mitä ihmisellä voi olla. Onneksi niitä on aika harvoin mutta silloinkun niitä on niin kyllä sen tunteekin…Ei saa edes nukutuksi kun niin kovat kivut.
Neyropaattiset kivut koko kropassa jota buustaa toisen polven ninelrikko ja toisessa rustokasvain niinristiluun nivelsiteen katkeaminen häviää vain selkänikaman 12 halkeama 16 astetta joka leikattaisiin mulla alla levat sairaudet säikäyttää anestialääkärit, vasemmam pohkeen valtimopulliste veripulpan jäljiltä niin hampaista ei viitti puhua kun puudutus ei toimi. Tuohon ku lisäät vasemman ukkovarpaan kääriytyminen ja vedetään pois ennen kuoliota niin on vaikea valita ja unohdetaan niskan alkava selkäreuma niin koemusta kivusta on.Siittä saa valita ja kaikkia ei pantu vielä peliin.
Eikö kellään oo Hortonin päänsärkyä eli ns. itsemurhapäänsärkyä? Sen pitäis olla kovin kipu mitä ihminen voi kokea.
En muista kuulleeni tai lukeneeni tollasesta särystä.Äsken luin kyseisestä päänsärystä vähän netistä ja vaikuttaa kyllä todella vittumaiselta…
Kaverilla on niin kova migreeni että sivuun ja laittaa supon perseeseen jaku tikku suuhun ettei pure kieltä tai hampaita ja 10min, nousee ylös eikä muista mitään. Onneksi harvoin ja aikaa on ku ensin sekoo ja sit kylmä hiki tulee niin on kiirus. Multa lähtee taju kun kerkeen sanoo et ny heittaa ja teemu kielenalle ja 5min pötköllään voi pelastaa mutta yleensä tilataan lanssi.
Kyl miä sanoisin että sellanen pitkään jatkuva kipu on pahinta,tarkoitan vuosia.Kyllähän kaikenlaista kipua kestää jos tietää että vaikka huomenna tai viikon tai kuukauden päästä se on ohi,mutta sellainen kipu on minusta vittumaisinta mikä ei vaan lopu.Aikoinaanhan kiinalaiset käytti kidutusmuotonakin sellaista että laittoi miehen tai miksei naisenkin maahan kiinni ja laittoi katonrajasta letkusta tiputtamaan tipan kerrallaan kidutettavan otsaan ja lukemani perusteella se parin päivän jälkeen alkaa tuntumaan kuin vasaralla löis päähän 5sekunnin välein vaikkei kyseessä ole kuin vesitipallinen .(aika on tuulesta temmattu,en tiedä kuinka tiheään ne sitä tippaa sieltä tiputti) .
Kipupolin lekurikin kysyi että onko mitään aikaa päivästä milloin olisin kivuttomin niin vastasin siihen että aamuisin ei ole juurikaan kipuja kun makaa vielä sängyssä niin se sanoi että tämä on hänen oma teoriansa että elimistö kestää kipua hyvien yöunien jälkeen kaikista parhaiten koska elimiston luontaiset kivunlievittäjät ovat latautuneet(tarkoitti endorfiilejä jne…) ja että tätä on käytetty ihan kidutus menetelmänä sodissa tätä unettomuutta ja sen jälkeistä kiduttamista koska se elimistö tuntee herkemmin silloin kivun kun endorfiilejä ja muita mitä lie ei ole kehossa niin paljoa,no minähän se hörähin nauramaan niin lekuri vaan sanoi vrnistellen että ei ole naurun asia. No tulipas taas asiankin vierestä tekstiä,mutta mahtuuhan tänne.
Mulla aamuon pahin, teemuilla pääsen pystyyn ja tukiliivi päälle niin kaksi tuntia rupee elämä sujumaan, lapsia ei ole mutta talous kunnossa. Ei auta kipuun uudet veneet, autot yms. Kipu on kipua ja ei siihen auta kuin kourallinen lääkkeitä.
NORMAALI OLO
TOI EDELLINEN EI OLLU MITÄÄ VITTUILUU, tovottavast ymmärrätte,
Addie, tiedän varsin hyvin mistä puhut. Taannoin mullakin meni fasettinivelet lukkoon selästä. Sängystä ylös nouseminen kesti kauan ja oli todella tuskaista. Heti jos aloin jännittämään lihaksia tai yritin kääntää itseäni kyljelleen niin kaikki selän lihakset menivät kramppiin ja viiltävä kipu lapojen kohdalla. Syvään ei voinut hengittää kun iski viiltävä kipu ja lihasten kramppi. Siinä sitten sentti sentiltä hivuttauduinkyljelleen ja valuin kyykkykumaraan lattialle jossa piti olla hetki kipristelemässä tuskissaan. Jokainen liike tuikkasi lihaskrampin ja älyttömän kivun. Kiputuikkasun aikana ei voi hengittää pitää vain kokeilla jännittää koko kroppaa todella lujaa että kipu ei jatkuisi. Vaikka makaaminen sattuu siinä asennossa kuitenkin pystyi lihakset olemaan hetken levossa.
Mitkään lääkkeet eivät tehonneet edes tuhdilla annoksella. Selin makuulla sitten vain sisulla hivutin kädet päänalle ja hengittämättä nostin päätäni ja yläkroppaa, (kuin tekisi vatsarutistuksia) että edes yksi nikama paukahtaisi. Vastaavaisuuden varalla kannattaa pitää kaksi tennispalloa sukassa sidottuna. laitat sen selkärangan kohdalle ja rullaat itseäsi sen päällä tai vain makaat sen päällä jolloin sukkapallo venyttää sitä kipukohtaa.
Juu on kehoitettu tuota tennispalloja sukan sisällä, myöskin koitettu mm. korkea & matalasähkö, manuaalinenpainanta, kiropraktia, hieronta, akupunktio, kortisonien yms yhdistelmien pistäminen suoraan fasetteihin (ikävä tunne). Ja lääkkeitä tietty siwa kassillisia. nyt kuitenkin oksikodoni + rivatril pitää kivut jotenkuten “siedettävinä”, tehohan noista oxyconteista alkaa loppua, tarvii ehkä nostaa vielä tämänvuoden puolella annosta. 2 kertaa auttoi aikanaan tramalien + buustaajien lisänä lihakseen lyötävä kipu + relaxointi piikit, en muista nyt juuri mitkä aineet ovat, ihan kielenpäällä on nimet mutta olkoon… kuitenkin öisin oli mentävä kipujen takia sairaalaan pariin kertaan, nyt tujummilla särkylääkkeillä on vähentynyt täysin nuo yölliset sairaalaanlähdöt. 3 vuotta nyt takana ilman helpotusta, ja vuoden saikkukin tuli pari kk sitten taas lisää… lisänä häntäluun kohdalla oleva avohaava 2vuotta auki… huomenna taas piikitettäväksi… haava leikattu 3 kertaa ja klaffattu 1 kerran. enään ei auta muutkuin fentalyyni iv:nä kipuihin leikkauksissa, vaikka alla olisikin oksikodoni + muut ja epiduraalipuudutus. Mutta näillä mennään, selkää saadaan vasta alkaa kuntouttamaan kun haava kunnossa (piti parantua täydellisesti 2viikossa…)
Taitaa ne mun ilkeimmät kivut olla enemmän tuota henkistä luokkaa. Olenhan mä itseäni paljon kolhinut, ottanut turpaan, murtanut luitani yms., mutta eivät nuo niin pahoja taida olla, jos oikeista kivuista kärsiviin vertaa. Hammassärky on aika ilkeää myös ja kuukautiskivut, mutta niistä ei ole tarvinnut hetkeen kärsiä. En siis ole raskaana, hormonitoiminta vain sekaisin alipainon vuoksi. Eipä mulle nyt mitään pahempia toistaiseksi tule mieleen. Selkä ja jalat joskus vihoittelevat, mutta aika pientä sekin mun kohdalla taitaa olla.
Joo, ei viitsi nyt dissata kipusairaita mutta itse en ainakaan pysty edes kuvittelemaan fyysistä kipua mikä yltäisi pahimman mahdollisen mentaalisen kivun tasolle. Lähellekkään.
^ Paha mun on tuohon mitään sanoa, koska en todellakaan ole mistään kovin pahoista tai ainakaan pitkäkestoisista fyysisistä kivuista koskaan kärsinyt, mutta sen voin sanoa, että täyttä helvettiä se krooninen mielen sairastaminen on. Vaikea uskoa, että joku lyhyt kestoinen fyysinen kipu olisi mitään siihen verrattuna, mutta tunnen ihmisiä, jotka kärsivät hirveistä fyysisistä kivuista vuositolkulla ja loppua ei näy kuin vasta haudassa. Tosin pitkällinen fyysinen kipu tuo yleensä mukanaan ne psyykkiset ongelmansakin, joten se vastakkain asettelu ei liene niin yksinkertaista.