Ihonalaisista antabuskapseleista

therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi

Disulfiraami (Antabus®) estää alkoholin metaboliatuotteen asetaldehydin palamista. Jos potilas juo alkoholia lääkityksen aikana, asetaldehydiä kertyy vereen ja se aiheuttaa punoitusta, takykardiaa, päänsärkyä ja joskus pahoinvointia. Antabus ei poista alkoholihimoa, mutta estää alkoholin käyttöä. Valvottu disulfiraamihoito on osoitettu tehokkaaksi. Hoito toteutetaan siten, että lääkkeen ottamista valvoo tukihenkilö, joka voi yhteisen sopimuksen mukaan kuulua hoitohenkilökuntaan tai olla esimerkiksi aviopuoliso. Valvomattomana disulfiraamihoito useimmiten keskeytyy. Disulfiraamin suositeltava annos on 400 mg kahdesti viikossa tai 100-200 mg päivässä. Hoidon optimaalisesta kestosta ei ole olemassa tutkimuksia, joten yleensä se sovitaan yksilöllisesti. Yleissääntönä voidaan pitää, että hoidon tulisi kestää 0,5-1 vuotta. Parhaimmat tulokset on saatu valvotulla disulfiraamihoidolla, johon on liitetty käyttäytymisterapia. Antabuslääkityksen aikana potilaiden tulee välttää alkoholia kaikissa muodoissa (myös ulkoisesti). Disulfiraamin pitkä vaikutusaika - jopa kaksi viikkoa - on syytä kertoa jokaiselle potilaalle. Lääkitys ei sovi nikkeliallergikoille ja käytön aikana tulee seurata maksa-arvoja aluksi kerran kuussa ja myöhemmin harvemmin. Muita disulfiraamin harvinaisia haittavaikutuksia ovat polyneuropatia, iho-oireet, vatsakivut, uneliaisuus sekä impotenssi. Disulfiraamia sisältävä ja erikoisluvalla myytävä ihonalainen kapseli on osoitettu tehottomaksi.


Tietääkö joku jotain tästä asiasta?

Muistan ainakin joskus 90-luvulla erään lääkärin sanoneen, että kapselin teho on kyseenalaisempi kuin poretablettien. Olen käyttänyt poretabletteja, ja minulla oli myös ihonalaiset kapselit jossain vaiheessa. En ikinä “testannut” kapselien toimivuutta (toisin kuin poretablettien, jotka kyllä toimivat). En tiedä millaisia muiden kokemukset kapseleista ovat, mutta jossain vaiheessa tuli mieleen, että miten minua oikein on puoskaroitu. Leikkauskohta tulehtui, ja kaksi kapselia pukkasi sieltä ulos. Sitten se taas parani. Nyt kahden vuoden jälkeen siinä on kuoppamainen arpi, ja siellä alla tuntuu olevan yhä jotain roinaa. Mitä se roina sitten on ja lähteekö se sieltä ikinä, sitä en tiedä. On se jonkinlainen ulkonäöllinen haitta, mutta kun en mikään Mr. Finland ole muutenkaan, niin se on ihan samantekevää.

Onko joillain muilla tällaisia kokemuksia?

x

Eihän se mitenkän tehotonta ole, jos sen avulla voi lopettaa juomisen :smiley:

Miehellä pienet arvet ovat vain komistus. Onhan noista upotettavista pillereistä puhuttu paljonkin. Hieman on se ongelma, että liukeneva annos on aika niukka. Isompi ongelma ilmeisesti on, että aika moni potilas puoskaroi ne pillerit omin avuin puukon kärjellä pois, kun viinanhimo iskee. Kehuuhan ne sitkeimmät sissit silläkin, että antabus on huono lääke. Ei estä viinan juontia, mutta aiheuttaa kauheita oireita.

Olen käsittänyt ettei näitä enään mielellään laiteta juuri tuon ulosmätimisen ja tehottomuuden takia.

Läheisellä oli sama tuuri kuin sinulla, miettinyt jälkeenpäin oliko sillä enemminkin lumevaikutus, arpi parani kyllä hienosti(oils poistaneet samalla umpparin kun oli jo reikäkin valmiiksi).

En suosittele, kenellekkään, lääkefirmojen rahastusta.

Minä puolestani olen kuullut, että kapseli saattoi myös ‘kapseloitua’ eli kerätä ympärilleen arpikudoksen tyyppistä kasvua, jonka läpi lääke ei oikein imeytynyt. Poretabletti on osoittautunut paljon tehokkaammaksi ja ymmärtääkseni sen käyttö luo myös lisää vastuullisuutta - jos joka aamu tekee päätöksen ottaa tabletti, on helpompaa siirtyä päättämään ettei tänään juo.

Läheltä on katsottu sekä kapselin poisto omin luvin että myös poretablettien käyttäjän alkoholikokeilu, jossa potilas vietiinkin sitten pillit vinkuen päivystykseen. Kumpikaan ei ollut kaunista.

Hehee, samaa mieltä! :laughing: Onhan noita pieniä ja isoja arpia ympäri kehoa.

Luulen että niitä kapseleita on ollut mahdollista upottaa sinne usealla eri tavalla. En voi mitenkään kuvitella että miten niitä isoja möykkyjä (joita oli peräti 9 tai 10 kappaletta) olisi saanut puukolla kaivettua niistä käytävistä, joita se tohtorisetä sinne loihti. Ne upotettiin siis tuohon navan tuntumaan. Se itsekin sanoi, että niiden leikkaaminen pois jopa kirurgisesti olisi ollut vaikeaa, paljon vaikeampaa, kuin niiden sinne laittaminen. Ne olivat syvällä siellä. Ei niitä sieltä olisi vain ihoa rikkomalla saanut mitenkään ulos. Katkolla näin jonkun jolla ne oli ollut nivusissa. Väkisinkin tuntuu, että siinä ne ovat paljon enemmän pinnassa.

Lääkefirmojen rahastus - vaikka se monessa muussa asiassa tämän yleisen medikalisoitumisen keskellä näkyykin - ei varmaan juuri tässä asiassa ole vaikuttanut. Ei niitä kapseleita ollut missään edes valmiina saatavilla, vaan jonkun yliopiston apteekin piti ne itse sekoittaa/valmistaa tms.

Työterveyslääkärini selvitti tätä asiaa klinikan yms kautta ja näitä ei kuulemma enää käytetä (tai käytetään ainoastaan todella harvoin). Syitä en alkanut kyselemään vaan pyysin suosiolla poretablettireseptin.