Elämä näyttää minulle jälleen eräällä tavalla haasteellisuutensa. Tällä kertaa kylläkin pelkästään positiivisessa valossa.
Olen kohta vuoden verran tehnyt matkaa, tavoitteena pääsy opiskelemaan Tommy Hellstenin järjestämään Ihminen tavattavissa mentor -koulutukseen. No viime maanantaille tästä tuli totta. Kävin pari viikkoa sitten haastattelussa ja tulin valituksi niiden onnellisten kahdeksan joukossa, jotka tuohon ainakin minun kovasti arvostamaani koulutukseen pääsivät osallistumaan. Lisää seikkailua tutkimusmatkalla itseeni. Matka käynnistyy näiltä osin 11. päivä, kun meillä on ensimmäinen tapaaminen ja koulutuksen info Helsingissä. Mielenkiinnolla odotan tulevia haasteita. Oikeastaan jo hieman malttamattomana.
Elämä kantaa tänäänkin. Edelleen kaiken taustalla mahdollistajana on tämän päivän raittius. Todella mielenkiintoisia tilaisuuksia tulee eteen tasaiseen tahtii ja mitä mielenkiintoisempia ihmisiä polullani vierailee joka päivä. Elämä tuntuu todella hyvälle.
Luentokeikkoja on jo tehdä asti ja lisää tulee tasaiseen tahtiin. Lisäksi olemme parin eri toimijan kanssa virittelemässä päihdepuolelle bisnestä jonka tarkoituksena olisi tuoda ainakin näin alkuvaiheessa todella monipuolinen osaaminen avokuntoutuksen muodossa. Minun lisäkseni kun tähän prokkikseen on tällä hetkellä osallistumassa psykologi sekä päihdepuolella itsensä tohtoriksi väitellyt alan rautainen ammattilainen.
Asiat järjestyvät yksi kerrallaan, juuri oikeassa aikataulussa. Minun tulee vain pitää omalta osaltani huolta siitä, että jatkan päivän kerrallaan hiihdellen sitä tasaista latua, jota jo niin moni ihminen on edelläni ollut avaamassa. Tänään ymmärrän myös sen, että tuossa sauvoessani, pidän osaltani huolen siitä, että jäljessä tuleville on latu myös auki.
Elämälläni on tänään suunta. Elämälläni on tänään määränpää. Elämälläni on tänään tarkoitus. Mitä muuta enää voisin siltä olla vailla? En yhtään mitään, koska minulla on kaikki mitä tässä hetkessä tarvitsen.
Otsikko iski jotenkin hyvin, kun juuri tuon niminen Hellstenin kirja eli “Ihminen tavattavissa” antoi minulle aikoinaan jo ekoilla sivuillaan niin monia hyviä oivalluksia ja ajatuksia, jotka vaikuttavat minuun tänä päivänäkin.
Tosin Hellsten teologina ei puhutellut minua niin paljon että olisin jaksanut lukea kirjan loppuun, mutta tunnetuimman teoksensa “Virtahepo olohuoneessa” muistaakseni luin kokonaan.
Hellsten oli myös ammoisina aikoina erään opettajani entinen työtoveri työskennellessään Espoossa Puolarmetsän sairaalan katkaisuhoidossa. Siis siihen aikaan kun siellä vielä oli katko.
Avokuntoutus päihdehoidossa tuntuu olevan se päivän trendi, ja on todella arvokasta jos avohoitoonkin saadaan pätevää osaamista, asiantuntemusta ja tehokkaita toimimistapoja.
Kun omalla elämällä on oikea suunta, on hyvä auttaa muitakin kohti oikeaa suuntaa. Minä henk.koht. näen aina kaiken joukkuepelinä. Ihminen on tavattavissa toiselle ihmiselle.
Sama peli täällä. Eilinen ei keikuta eikä huominen ei ole huolilla täytetty vaan MP näyttelyllä
Tähän hetkeen pääseminen oli työlästä, kun ensiksi piti juoda itsensä, elämänsä ja muidenkin elämä tärviölle, jotta uskaltaisi kohdata itsensä. Outo heppu siletä lopulta löytyi, mutta sen kanssa pärjää ja haluaa pärjätäkin.
Suunnitelmakin on taas tehty, päivä valjastettu ja nöyränä siihen taas lähdetään asenteella tapahtukoot sinun tahto ei minun.
Ystäväni Rahvas kiteytti oman elämäni perustan: Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun. Tuo lause ensikertaa vertaisryhmässä kuultuna aiheutti lähinnä naurun pyrskähdyksen. “Tätä jeesusteluhan tämä on.” Onneksi elämä sittemmin on nöyryyttänyt tämän väärän ylpeyden täyttämän juipin siihen malliin että tulin täydellisesti valmiiksi etsimään uskon ensi aakkosia, luopuen samalla kaikista ennakkoluuloistani. Tänään voin tyytyväisenä todeta olleeni tuolloin koko lailla keskenkasvuinen kakara, joka ei todellakaan tiennyt aidosta elämästä yhtikäs mitään.
Mietin tuota koulutusta todella pitkään. Tänään mietin ihmetellen sitä, kuinka elämä ihmeellisesti kuljettelee allekirjoittanutta. Muistan kuin eilisen päivän, kun joskus vuosia sitten aloitin lukemaan Hellstenin kirjaa, ymmärtämättä yhtikäs mitään. Pitkä matka on sittemmin tullut kuljettua tähän hetkeen. Päivään jona kyseisillä kirjoilla on ollut äärettömän paljon annettavaa, joskin aikaa on vienyt tutkailla Se, mitä niiden sanoma minulle henkilökohtaisella tasolla merkitsee.
Välillä nipistän itseäni. Lähinnä varmistaakseni sen, ettei tämä kaikki olisi vain unta. Ei tämä ole. Tämä on raitista elämää.
Onnea jälleen kerran Kaaleppinen. Sinua on saanutkin onnitella tässä muutaman vuoden aikana toinen toistaan hienoimmista jutuista. Hyvin muistan vielä sen, kun valmistuit ja vähän tuskailit elämäsi suuntaa, työnhakua yms. Nyt olet sellaisella tiellä ja sellaisessa hommassa kiinni, jota et varmaan ihan toiseen ammattiin valmistuneena osannut edes odottaa. Minä olen onnellinen, että kaltaisesi ihminen on tavattavissa ja tarinasi on kuultavissa. Erityisen onnellinen olen siitä, että kokemuksesi halutaan käyttöön ja sitä arvostetaan varsin arvovaltaiselta taholta. Kaikkein onnellisin olen kuitenkin siitä, että sinä ja perheesi olette selvinneet ja olette onnellisia tänään.
Suur kiitokset basi. Monessa kohden ja monella tapaa olen sinulta tukea tällä raitiilla taipaleellani saanut.
Tänään olen kiitollinen paljosta. Perhe on minulle se tärkein asia, vaikka hetkittäin säntäillessäni tuppaa jäämään heidän huomioimisensa liiankin vähälle. Onneksi perheessämme puhutaan paljon, niin sen kautta välit eivät pääse karkaamaan liian etäisiksi. En koskaan haluaisi todeta kasvaneeni esimerkiksi vaimoni kanssa erilleen, sen verran olemme yhdessä käsikkäin vaikeuksia kohdanneet.
Huomasin jo ensimmäisen raittiin vuoteni aikana sen, kuinka äärettömän paljon energiaa erilaisten riippuvuuksien ylläpito kulutti ja nyttemmin kun olen opetellut valjastamaan tuon energian positiiviseen, niin jälki on sen mukaista. Toisaalta tiedostan edelleen sen, että vaikka elämässäni mitä saavuttaisin, tämän päivän raittius on kuitenkin se tärkein asia elämässäni. Ilman sitä ei ole mitään ja ilman sitä en ole olemassa.
Hyvää huomenta arvon kanssamatkaajat. Niinhän sitä sanotaan, että raittius on iloinen asia. Monet itkut piti allekirjoittaneen tirauttaa, ennen kuin valkeni tuon lauseen sisältö. Eli elämä sinällään voi hetkittäin olla vastatuulta, mutta halutessani edes hetkittäin kokea iloa, minun tulee panostaa raittiiseen päivään tänään.
Jälleen tälle aamua alkamassa on yksi uusi seikkailu. Samalla tavoin, kuin jo pidemmän aikaa on ollut tapana. Luovuttaa omavoimainen taistelu, pyytäen ohjausta täksi päiväksi jotta saan taas tämän päivän elää raittiina.
Tänään ei tule tilannetta, jota päihteisiin pakenemalla pitäisi vältellä.
Illalla odottaa taas viikon kohokohta. Vertaistukea, kokemusten, toivon ja voimien jakamisen merkeissä.
‘Raittiuden roiskeina’ on Kaaleppiselle avautunut uuden elämän lisäksi uusi ura Miten kertakaikkisen kannustavaa ja voimia antavaa on lukea tällaista!
Onnittelut!
“Ihminen tavattavissa” Siinä on aika tyhjentävät ja ajatuksia sinkoilevat sanat.
Miksi ihminen on toisinaan niin vaikeasti lähestyttävä.
Loppukesästä meillä oli Kanadalaisia vieraita, joille avoimuus oli arkipäiväistä. Ilo onni ja jonkinlainen aivan “ylimääräinen” vapaus paistoi heidän jutuissaan, kontaktihaluissa ja luottamuksissa muihin ihmisiin. Miksi me Suomalaiset mieluummin jurnutamme ensimmäiset kolmekuukautta kipsissä ja lopun ikää kuin vältellen sitä, että joku voisi tavata minut, sinut ja hentun liisan, ihmisenä joksi on luotu.
Miksi on niin paljon helpompaa paeta itseä, kuin olla avoin, rehellinen ja luottaa siihen, ettei kukaan ainakaan tapa, jos uskallat olla se oma itsesi.
Minä lähden tästä tappamaan mieltäni kaivertavaa ikävää tuonne ryhmään, kun läheiset on kaukana ja näin pitääkin tyytyä ystäviin joita en vielä ole tavannut, mutta tavattuani tunnen heidätkin, sillä jotenkin tämä yhteinen ongelmamme on myös yhteinen ratkaisu, jolla on taipumusta lähentää tavalla tai toisella.
Eilen oli asia joka lähestytti oudot ihmiset oli eräs ongelmamme ydin, luovuttamisen vaikeus. Yksinkertainen asia, mutta niin vaikea tehdä, ellei ole pakko. Nyt en lähde pakosta ryhmään, vaan halusta.
No niin, tänään oli se tyypillinen aihe, ongelmansa ymmärtäminen, myöntäminen ja itseensä tutustuminen. Kukapa olisi uskonut, että tuiki tuntemattomat ihmiset puhuu toisilleen asioita, joista on saattanut aiemmin vaieta vuosia, vuosikymmeniä. Ihminen niiden salaisuuksien takana on piilossa ja vankasti, jos ei anna itselleen lupaa puhua itsestään. Voiko olla monimutkaisempaa lukkoa itsetuntemukseen, kuin alkoholistinen halu pidättäytyä puhumasta ja kuuntelemasta arvattavista syistä.
Ilokseni voin todeta, että toipumista ei voita mikään ja vaikka oma toipuminen on ollut tärkeää, niin ei toistenkaan toipuminen maistu yhtään sen pahemmalta, heh.
Nyt menen nukkumaan, kun muuten ei jaksa olla ihminen huomennakin.
Lämpimät kiitokset cricket ja Rahvas. Paljon olen teiltä raittiiseen elämään kokemuksia saanut kerätä.
Nyt voin jälleen onnellisena todeta yhden pitkään kaipaamani palasen löytäneen oikealle paikalleen.
Viime perjantaille pidin palaveria muutaman moniammatillisen osaajan kanssa ja kirsikkana kermakakun päällä, sain puhelun rahoittajan suunnalta joka varmisti sen että ensi viikon jälkeen aloitamme yhteistyön, jonka tarkoituksena on alkaa markkinoida kunnille ja kaupungeille päihdekuntoutus pakettia, joka on koko lailla monipuolinen, perustuen Minnesota filosofiaan. Parasta kaikessa, tässä hetkessä tuo puhelu varmisti sen, että saan keskittyä rauhassa takomaan töitä seuraavat pari vuotta.
Raitis päivä, mahdollisuus mihin tahansa. Kiitokset tuestanne ystävät. Ilman teitä en olisi tässä.
