Ihmettelyä

Me Vähentäjät
1

Tervehdys,

Olen paininut alkoholismin kanssa nyt viitisen vuotta “aktiivisemmin”, tosin kännit tai parit viikonloppuna ovat kuuluneet asiaan jo 13-vuotiaasta asti. Olen reilu kolmikymppinen ja tätä palstaa olen lueskellut jo useamman vuoden, jotenkin tiedostaen että alkoholinkäyttöni ei ole ihan hallinnassa. Vihdoinkin sain luotua tunnukset itselleni.

Aikaisemmin alkoholin käyttö oli umpilärvit-tyylistä nollausta, johon keskivaikea masennus toi oman mausteensa. Viimeiset pari vuotta on elämä mennyt seestyneemmissä merkeissä – terapian avulla masennus on hellittänyt ja pahimmat ylilyönnit alkoholin kanssa on (toivottavasti) jääneet taakse.

Ongelmana tällä hetkellä on tissuttelu, joka välillä riistäytyy jokapäiväiseksi. Illalla on niin mukava heittää 6-8 olutta kitusiin hyvän musiikin tai muun vastaavan kanssa. Se on se parin tunnin aika päivästä, jolloin tunnen todella eläväni ja olevani onnellinen. Loppuaika on pyhitetty töille ja perheelle. Välillä otan itseäni niskasta kiinni ja saatan olla kuukaudenkin juomatta, mutta jostakin yksittäisestä viikonloppureissusta homma lähtee taas lapasesta.

Toistaiseksi ei tästä alkoholinkäytöstä ole suurempia ongelmia seurannut, lukuunottamatta
painon nousua ja väsymystä aamulla. Perhe on, samoin työpaikka, eikä nämä mielestäni alkoholinkäytöstä ole juuri kärsineet. Hoidan “asiat” ensin ja suon sitten itselleni sen pienen rentoutumishetken. … Perhe tai muutkaan läheiset ei tästä ongelmasta luultavasti tiedä mitään, juon omissa oloissani kun muut nukkuvat ja aamulla olen taas ihan kunnossa.

Tiedän kuitenkin, että jossakin vaiheessa suurempia ongelmiakin on luvassa, ja eihän se olut ilmaistakaan ole, mukava olisi käyttää nekin rahat johonkin järkevämpään.

Vaikeuksia vähentämiseen aiheuttaa se ajatus, että asiathan sujuvat ihan hyvin. Enkä todellakaan ole valmis jättämään alkoholia pois elämästäni, nautin siitä niin paljon. Voin helposti juoda vaikkapa lasillisen punaviiniä, eikä se tarkoita että koko pullo täytyisi tyhjentää saman tien. Jotenkin se yksikin lasi saa neuroottisen mieleni (jatkuva syyllisyys ja tarve tehdä enemmän ja paremmin, tyytymättömyys itseeni, ahdistus jne.) rauhoittumaan hetkeksi.

Järjellä ajatellen tiedostan, että olen päässäni yhdistänyt rentoutumisen alkoholiin, ja että sen tyytyväisen olon voisi varmasti saada jollakin terveellisemmällä tavalla. Liikunta auttaa alkoholinhimoon, mutta nytkin viikon flunssasairasteluiden aikana liikunta on jäänyt ja oluenjuonti lisääntynyt.

Siinäpä pientä tilannekatsausta. Haaveissa olisi siis alkoholinkäytön huomattava vähentäminen, jättäisin sen mielelläni erikoistilaisuuksiin ja pysyttelisin arkipäivinä (ja jopa normiviikonloppuina) selvin päin.

2

Niinpä. Vähentäminen onnistuu niiltä, joilla alkoholiin suhtautuminen on ns. neutraalilla ja järkevällä tolalla. Niillä, jotka on siitä aina saaneet ja tulevat aina saamaan poikkeuksellisen kovat pöhinät, vähentäminen pysyvästi ei välttämättä onnistu ollenkaan. Sun pitää ensin selvittää, kumpaan ryhmään sinä kuulut.

3

Tunnen itseni vähän niinkuin väliinputoajaksi tässä – olen aina tykännyt alkoholista ja nousuhumalan hilpeästä olosta, kunnon kännistä en niinkään, itseasiassa välttelen sitä. Silti tuntuu, että alkoholin kanssa läträtessä koen niitä ainoita oikeasti hyviä hetkiä, muuten en osaa rentoutua. En kuitenkaan tarvitse enempää kuin sen 6-8 olutta päästäkseni hakemaani olotilaan, eikä tuo alkoholimäärä ole kasvanut vaikka läträttyä on tullut jo useampi vuosi.

No, oli miten oli, taas ollaan menty päivittäisellä tissuttelulinjalla. Tupakoinnin päätin lopettaa perjantaina, juopottelun ajattelin lopettaa tänään, toistaiseksi. Toistaiseksi on toivottavasti vähintään kolme viikkoa…

4

Jaha, viikko taas mennyt. Alkoholiton linja piti tasan päivän verran, torstaina. Muut päivät sitä kuuden kaljan tahtia, suurinpiirtein. Eniten tässä ahdistaa se, että illat menevät hukkaan. En saa mitään aikaiseksi iltaisin, kun juon. Kaikille tämä ei olisi mikään ongelma, eihän sitä nyt normi-iltana mitään tarvitse saadaakaan aikaiseksi. Minulle taas TV:n eteen jumittuminen ja nukkumaan meneneminen on sama kuin kuolema.

Istun päivät töissä tekemättä mitään sellaista, jolla olisi mitään oikeata merkitystä. Haluaisin käyttää sen vapaan ajan mitä minulla on sellaisiin asioihin joista nautin, tai jotka koen jollakin tavalla merkityksellisiksi. Esimerkisi opiskelu, kodin remontointi tai muu sellainen. On kuitenkin helpompaa hypätä sumuun. Ottaa muutama olut ja menettää aloitekyky täysin. Ainakin tuntuu, että päänupissa olo helpottaa…

5

Et taida olla niitä, jotka saavat poikkeuksellisen kovat pöhinät, vaikka juotkin?

Ehkä tuo väliinputoaja -termi sopiikin tässä tapauksessa…ehkä enemmän kuin alkoholi sulla voi olla eksintentiaalinen ongelma. Olet oivaltanut sen minkä moni muukin -millään mitä teemme ei ole isoa merkitystä. Koska määrät sulla tuntuu pysyvän kohtuudessa, “alkoholismin” laatu on sulla tylsyyden siirtämistä, ei ehkä niinkään puhdasta etanolikyllästämisen kaipuuta. Ehkä koet ne kovat kännitkin turhaksi, se on hyvä alku, mutta toisaalta kertoo, että haet todellakin vain turtaa päämäärättömään elämään.

Niinkuin moni muukin. Kuitenkin alkoholi vääristää vähän ajatusmaailmaa, eli vaikea sanoa kumpi on muna vai kana. Jos saisit kärvisteltyä vaikka kuukauden ihan raittiina, saisit vähän tietoa siitä, että ajaako alkoholinhimo sua juomaan vai tylsyys/pelko jostakin.

Rentouttaako alkoholi? Itse asiassa se ei kyllä rentouta. Ainakin itsestä tulee kännissä vain pomppiva mihinkään keskittymätön sähköjänis. Inhoan sitä tunnetta, kun menetän tunnon lihaksista. Se toki ei estä juomasta lisää ja lisää.

6

Kiitoksia kommeteista T/t.

En oikein tiedä, saan kyllä mahtavan hyvän olon tunteen alkoholista, mutta vähänkin suuremmat alkoholimäärät, varsinkin parin viime vuoden aikana aiheuttavat hirvittävää päänsärkyä ja huonoa oloa. Siksi olen nyt pysytellyt pienemmissä alkoholimäärissä, lukuun ottamatta “rymyreissuja”, joita tulee muutama vuodessa.

Jännää tässä on, että minun juomiseni ei seuraa sitä normaalia kaavaa, jota aina saa lukea; “toleranssit kasvaa”, “tarvitset enemmän päästäksesi samaan olotilaan”, “mikään ei enää riitä”, jne. Kyllä tämä tämänhetkinen “päiväannostukseni” tuntuu oikein riittävältä, ainakin yleensä.

Tähän kiteytyy kyllä paljon sellaista, jonka olen jo itsekin tiedostanut. Oikeastaan elämä ei ole kovin mielenkiintoista tai nautinnollista. En kuitenkaan tunne nykyään itseäni kovinkaan masentuneeksi, olen enimmäkseen “ihan hyvällä” tuulella. En vaan tunne elämääni mitenkään erityisen elämisen arvoiseksi. Toisaalta en usko, että suuriakaan muutoksia tekemällä se siitä muuttuisi paremmaksi.

Juu, kun suurimman osan elämästään on alkoholin kanssa lätrännyt, viime vuodet lähes päivittäin, niin tätä olen miettinyt. Että aiheuttaako juopottelu tämän yleisen apaattisuuden ja muut ongelmat, vai “lääkitsenkö” muita ongelmia juomisella? Kuulostaa kyllä perinteiseltä “rupesin juomaan kun vaimo lähti, vai oliko se sittenkin toisin päin?”-jutulta.

Pitempää selvää jaksoa tässä tosiaan tarvitaan taas vaihteeksi, olen pari-kolmekin kuukauden selvää “putkea” vuodessa yleensä viettänyt ilman sen suurempia ongelmia. Toki se juominen aina mielessä pyörii, siihen ei se kuukauden tauko vielä auta.

Tällä kertaa en vaan tunnu pääsevän liikkelle, jos tässä vielä yhden illan tissuttelisi, katsotaan sitten huomenna …

Tässä me olemme erilaisia; Minä todellakin koen rentoutuvani alkoholista. Kärsin selkä- ja nivelsäryistä “selvin päin”, pienessä pöhnässä nämä kaikki kolotukset vähentyvät, päässä ei pyöri se normaali hullunmylly, enkä räyhää tai riehu, vaan olen jotenkin tyytyväisempi ja onnellisempi ulospäinkin.

Eli tunnen tulevani toimeen elämässä paremmin alkoholin kanssa kuin ilman sitä, suurimman osan aikaa. Järjellä ajateltuna tämä toki on täysin idioottimainen ajatus, mutta siltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Pidän itseäni kuitenkin ihan älykkäänä ja tarvittaessa analyyttiseen pohdintaan kykenevänä ihmisenä, ja se älykäs, analyyttinen puoli kyllä sanoo, että näin ei kannata jatkaa.

Olen viime aikoina miettinyt myös sitä, miten juomiseni vaikuttaa perheeseeni. Ainahan puhutaan, että lapset kyllä huomaavat vanhemman juomisen ja reagoivat siihen. Minä juon kyllä lasten ja vaimoni nähden, mutta ehkä sen yksi tai kaksi isoa tölkkiä kaljaa. Ne pari-kolme seuraavaa menee sitten omissa oloissa, eikä siitä mielestäni muut kärsi.

7

Jaha. Taas on päiviä vierähtänyt, jokunen täysin selvinpäinkin, mutta suurin osa illoista “pienessä sievässä”. Perjantaina tuli sitten juopoteltua pitkästä aikaa oikein pitkän kaavan kautta, mutta ei siinäkään sen suurempaa draamaa ollut. Seuraavat pari-kolme päivää mieli oli kyllä maassa ja mietiskelin mitä kaikkkea typerää oli tullut sanottua. Todennäköisesti ei oikeastaan mitään, mutta pelkään kontrollin menettämistä, vaikka samalla se on juuri se asia mitä alkoholista etsin, ei tarvitse olla koko ajan kaikki asiat niin hallinnassa…

Tylsäähän tämä raportointi on, ja tuskin ketään kiinnostaa. Ei mitään suuria mokailuja ja virheitä. Haluaisin silti päästä tästä tissuttelusta eroon. Tai sitten en, en tiedä. Ehkä luovutan ja annan mennä vaan, aina kun maistuu ja niin kauan kun rahaa riittää.