I just don't know what to do with myself

Päätin ottaa itseäni niskasta ja lopettaa ainaisen pähkäilyn sen suhteen, että onko mulla alkoholin kanssa ongelmaa, vai ei. Koska, jos olen miettinyt sitä suunnilleen kohta vuoden verran, niin kyllähän se aika paljon kertoo…

Mä olen kolmenkympin tienoilla oleva nainen, jonka historiaan sisältyy mm. itsetuhokäyttäytymistä ja useissa tilanteissa tässäkin kohdalla pahimmat ylilyönnit ovat tapahtuneet silloin, kun olen ollut humalassa. Mulla on ollut räiskyviä parisuhteita, joissa päihteet ovat ikävä kyllä olleet melko keskiössä. Olen aina tiedostanut jollain tavalla, että siitä ei kohdallani tule mitään, jos puoliso käyttää alkoholia reippaasti, koska lähden siihen itse mukaan. Oma rankempi alkoholinkäyttöni alkoikin reilu kaksi vuotta sitten, kun aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli alkoholiongelma. Hän ei ole enää kuvioissa mukana, mutta tuon suhteen aikana aloitin viikoittaisen juomisen, joka ei rajoittunut sitten enää vain viikonloppuihin, vaan baarireissuja tai hänen kotonaan juomista alkoi olla myös keskellä viikkoa.

Tunnistan itsessäni semmoisen piirteen, että mun elämässä pitää sattua ja tapahtua tavalla tai toisella. Alkoholi on ollut yksi semmoinen juttu, joka saa välillisesti näitä kaikkia asioita aikaan. Jotain kicksejähän siitä olotilasta selkeästi saa, kun humaltuu. Vaikka se humaltuminenkaan ei edes ole enää niin voimakasta, kuin ennen, eikä nousuhumalat ole niin hauskoja, välillä nousuhumalaa ei tunnu edes olevan. Nyt mä kuitenkin koko ajan enenevissä määrin pelkään, miten alkoholi madaltaa kynnystä tehdä monenlaisia asioita ja kuinka se lisää myös tapaturma-alttiutta. Mä en juo yksin kotona, ellei mulla ole tarkoitus lähteä samana iltana jonnekin. Mielitekoja kuitenkin tuota arki-iltajuomista kohtaankin on alkanut esiintyä.

Mun ongelma on se, että joka kerta, kun alan juoda, tiedän, että kadun sitä myöhemmin. Koen myös kaikenlaiset kutsut erilaisiin illanviettoihin ja muut tapahtumat nykyään todella stressaavina, koska joudun joka kerta miettimään, juonko vai enkö. Ja mitä lähemmäs tilaisuus tulee, niin sitä enemmän olen siinä fiiliksessä, että kyllähän tämän kerran vielä voi. Ja sitten koettaa aina taas se seuraava kerta.

En tiedä, onko tämä edes oikea osio mulle kirjoittaa, kun puhutaan alkoholin vähentämisestä. Tunnistan senkin itsessäni, että se ns. kultainen keskitie on mulle todella haasteellinen. Olen helpommin aina jommassakummassa ääripäässä ja tässä tapauksessa ääripäänä se täysraittius olisi oman onnellisuuden kannalta parempi.

Kirjoitin tänne siksi, että haluaisin kuulla toisten samassa tilanteessa olevien ajatuksia näistä asioista. Miten tsempata itseään, ja nähdä joka tilanteessa vaan niin parempana se vaihtoehto, että herää seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen ilman mitään känniä/krapulaa? Kun näinhän se kuulostaa niin paljon paremmalta, mutta sitten kuitenkin useimmiten valitsee sen huonomman vaihtoehdon…

-Miina

Moi Miina,
Kiva kun kirjoittelit tänne omia ajatuksia juomisestasi. En tiedä oletko täällä sivuilla käynyt kuinka paljon lukemassa muiden kirjoituksia ennen omaa viestiäsi. Täällä monella on samanlaisia ajatuksia alkoholista, niin myös minulla. Oikeastaan mulle tuttuja ovat ajatuksistasi aivan kaikki muu paitsi itsetuhoisuus.
Siinä hetkessä, kun päätös juomisesta tehdään, niin se mielentila on mulla jotenkin hyperaktiivinen, siinä hämärtyy päätöksenteko siinä määrin että kaikki se hyvä mitä liittyy juomattomuuteen, häviää. Mulle alkoholi poistaa elämästä hetkellisesti tylsyyden. Se antaa keinon purkaa omaa energiaa. Siinä sitä sitten tulee juotua oikein urakalla ja aina, joka kerta, tulee jotain möhlittyä tavalla taikka toisella. Sitten kaduttaa ja itselleen lupaa, että tää oli viimeinen kerta. Mutta kyllähän sitä on jo oppinut itsestään sen, ettei se ihan niin lopu.
Oon pyörittänyt ajatuksia omasta juomisesta vuosikausia. Pähkäily asian suhteen vie vain energiaa. Helpompaa on, kun myöntää että ongelmia siitä juomisesta tulee ja keskittyy miettimään enemmän syitä miksi juo. Niitäkin olit tunnistanut itsessäsi. Sosiaaliset tilanteet ovat pahoja, tuntuu ettei kavereita ole, jos ei juo.
Toisaalta meistä jokainen tekee oman elämänsä. Ja tuossa oli se asia mikä sai mut lopulta tsemppaamaan ja olemaan rauhassa viikonloppuisin todella hyvin fiiliksin. Mitä sitten tein? Muutin elämäni. Kärsin alkoholin väärinkäytöstä vuosia, eikä oma elämä johtanut mihinkään. Sitten tein sellaisen ääripää-päätöksen ja päätin opiskella tutkintoni loppuun. Tsemppasin läpi koulun, vaikka se ei ollut helppoa. Nyt olen saanut mieluisan työn, johon voin purkaa energiani ja levätä viikonloput hyvien fiilisten kanssa → elämässäni on tasapaino ja oikeastaan tämän seurauksena juomiseni vähentyi. Elämästäni ei tullut parempaa juomisen lopettamisen jälkeen, juominen väheni vasta elämän muuttamisen jälkeen.
Nykytilanteessa olen onnistunut mullekin siinä mahdottomana tuntuneena asiassa: olen vähentänyt alkoholin käyttöä radikaalisti. Juon aina silloin tällöin, mutta en ihan samanlaisella vimmalla. Lisäksi tärkeämmäksi tuossa juomisessa on tullut sen sosiaalinen puoli. Ennen menin baariin tai bileisiin juomaan viinaa. Kärsin kyllä edelleen alkoholin tuomista huonoista fiiliksistä, mutta tiedän mikä auttaa: taas pitempi ajanjakso ilman viinaa. Se onnistuu hyvän ja mielekkään elämän avulla. Mulla käy aina niin että jos olen juomatta niin mieliteot jäävät pois. Sillon kun join joka viikko kovat kännit oli perjantaina jo aivan pakottava fiilis saada jotain actionia elämään, eikä mikään muuttanut elämää muutamassa minuutissa samalla tapaa kun kavereiden kanssa ryyppäämään lähteminen. Nykyisellään hyväksyn itseltäni alkoholin käytön, mutta samalla haluan saada elämässä taas arjen rullaamaan juomisen jälkeen. Suhtaudun tähän viholliseeni siis kunnioittaen, mutta samalla jämäkästi. En anna sen enää ottaa otetta elämästäni.
Kirjoitin lyhyesti omia ajatuksiani siitä, miten onnistuin tsemppaamaan itseni niistä jatkuvista huonoista päätöksistä juomisen (ja elämän) suhteen. Mikäli haluat miettiä niitä juomisen juurisyitä niin oman elämän ja oman mielen pohtiminen on hyvä paikka työstää tota ongelmaa. Mitä asioita kaipaat omaan elämääsi? Miten saisit niitä lisää? Millaisia negatiivisia fiiliksiä mielessäsi pyörii? Miten voisit päästä niistä? Millaisia positiivisia ajatuksia mielessäsi liikkuu? Miten voisit vahvistaa niitä? Millaista tukea tarvitset? Mistä sitä voisit saada?
Hyvää kevään jatkoa sinne!

Kiitos kommenteistasi!

Minä totta puhuen aloin myös miettimään osin viestisi myötä, että mitä kaikkea sitä olisi elämässä jo ehtinytkään ilman tuota juomista. Onhan minulla toki muutakin ollut, minkä voi sanoa nostaneen kynnystä määrätietoiseen tekemiseen. Parin viime vuoden aikana sen sijaan valtaosa energiasta on kieltämättä mennyt juomiseen ja sitten krapuloista selviämiseen. Totesin, että kaitpa mä olisin jo valmistunutkin opinnoistani, mikäli näitä bailuviikonloppuja ja ajoittain myös arki-iltoihin sijoittuvia juominkeja ei olisi ollut.

Koen tällä hetkellä itse asiassa jostain syystä olevani ihmeen motivoitunut alkoholittomuuteen, en ihan hirmuisesti stressaa sitä, kuinka pystyn siinä pitäytymään. Asetin ensimmäiseksi tavoitteeksi itselleni 2 kuukautta juomattomuutta, mutta toki toivon, että se siitä jatkuu. Kahden kuukauden kuluttua olisi sitten festarielämää, mikä asettaa omat haasteensa…

Olen miettinyt piirteitä, joita minulla on ollut oikeastaan aina siitä, että juomiseni ei ole “normaalia”. Yksi tällainen on, että mikäli tiedän samana iltana pääseväni ottamaan olen koko päivän todella energinen, mutta pohjimmiltanihan minä odotan sitä, että pääsee korkkaamaan. Teen siis samana päivänä, jolloin etukäteen olen suunnitellut juovani todella paljon asioita. Ikään kuin juomiseen haluaisi valmistautua siten, että on vielä sitä varten oikein hyvällä mielellä. Toki tällaiset eivät ole ainut skenaario, mutta yksi tyypillinen. Isona varjopuolena näillä fiiliksillä on se, että ei mistään muista asioista itsessään silloin saa mitään hyvää oloa. Näissä festarimeiningeissäkin, niin pohjimmiltaan sitä odottaa, että pääsee kuuntelemaan livenä suosikkibändejään siten, että on kamalassa humalassa. Ja jos antaa itselleen mahdollisuuden juoda, niin silloin tosiaan alkoholi on enemmän keskeinen, kuin itse keikat. Tämän havainnon myötä näen juomattomuuden itselleni mahdollisuutena alkaa nauttia asioista oikeasti.

Onko muilla tällaisia kokemuksia? Onko teillä jotain “rituaaleja” ennen juomista?

Ajattelin kirjoitella tänne vähän tuntemuksiani. Olen ollut nyt reilut 9 viikkoa ilman tippaakaan alkoholia. Alkuperäinen tavoitteeni oli 2 kuukautta vähintään, mutta koska tämä tuntuu hyvältä, päätin jatkaa. Olen käynyt tänä aikana muutaman kerran myös baarissa ja huomannut, että kännimoodiin voi päästä myös ilman alkoholia. Perjantaina olen menossa festareille ja se vähän jännittää. Varsinaisestihan siinä ei olisi mitään pahaa, että siellä ottaisin, mutta kuitenkin koen kännissäheilumisen ahdistavana ja pelottavana ajatuksena. Nyt, kun on ollut selvänä pidempään, on alkanut huomaamaan niin selkeästi sen humalatoiminnan järjettömyyden.

Päämääränäni on siis olla ilman alkoholia edelleen. Olen pohtinut asioita, jotka ovat olleet nyt paremmin, kun en ole juonut. Juomisen tilalle olen alkanut kehittää korvaaviksi semmoisia asioita, joita olen oikeastaan aina halunnut tehdä, mutta en ole tullut tehneeksi juomisen takia. Lisäksi olen edistynyt opinnoissani ja olo on muutenkin ollut tasapainoisempi. Olen muutenkin sellainen, että mielialat tuntuvat heittelevän siten, että harvoin oloni on “normaali”. Alkoholi pahentaa tätä nimenomaan sen huonomman olon osalta ja tekee ajoittain tosi masentuneeksi.

Tuli semmoinen olo, että halusin jotain tuntemuksiani kirjoittaa ja tsempata itseäni jatkamaan tällä samalla linjalla ja päätin käyttää tätä kanavana.

No mutta tosi mahtava juttu Miinaxx!!!teit sen minkä päätit ja vielä jatkat hyväksi havaitsemallasi tiellä. Ihan parasta! olen iloinen puolestasi :slight_smile:

Se onkin jännää kun tajuaa kuinka järjetöstä se kännipörrääminen onkaan. Mitä järkeä tuhlata aikaansa semmoseen?!

Minua ainakin on auttanut tänne kirjoittaminen vaikka joskus tuntuu, että jankkaan samoja asioita. Mutta välillä oon saanut jonkun päässä jauhavan ajatuksen pois siirtämällä sen tänne.

Aurinkoista viikkoa sulle :slight_smile:

Tämmöinen keskustelupaikka onkin tosi hyvä olla olemassa. Musta ainakin tuntuu, että vaikka jonkun asian olisikin jo ymmärtänyt, niin sen sisäistäminen vaatii vielä aika paljon toistoa. Koetan itse parhaillaan juuri jankuttaa itselleni niitä asioita, jotka on paremmin ilman alkoholia. Ja nimenomaan sen positiivisen kautta, että miettii sitä mikä on mahdollista, eikä sitä mistä mukamas jää paitsi, jos ei juo.