mitkäs on hyvii kirjoja jotka kertoo just huume riippuvaisesta/riippuvaisista? siis sillein että itse luin tossa eilen sellasen kirjan ku “koukussa” joka oli tositapahtumiin perustuva, kerto just kuinka käyttäjä eteni viikonloppu ryyppäämisistä lopulta rännittämiseen, mutta lopulta sitte pääs irti siitäkin paheesta. tälläisiä haluaisin lukea lisää.
joten tietäiskö kukaan mitään hyviä 
voisin lähtee hankkimaan 
William S. Burroughs - Nisti
Irvine Welsh - Liima
Hubert Selby jr., Unelmien sielunmessu
Kirja on hyvä, elokuva ei sitten niin hyvä olekaan, vaikkei mikään huono sekään.
Ja mikseipä tietenkin vanha tuttu Trainspotting (Irvine Welsh on kirjailija), alkukielellä etenkin lystiä luettavaa. Itselleni joskus lapsena tämä oli juuri niitä “vou, voiko näinkin kirjoittaa” juttuja, eikä siis mitenkään päihteiden vuoksi, vaan kerrontatyylin takia.
Kaikki loistavat tuli jo kerrottua, että mitä tähän lisäämään, muuta kuin hyviä lukuhetkiä.
Alansa klassikko, historiallinen kulttiromaani: M. Agejev, Kokaiiniromaani. Vuosiin 1915-19 sijoittuvaa romaania on verrattu Salingerin Sieppariin ruispellossa sen nuorisonäkökulman vuoksi, Dostojevskiin moraalisten pohdiskelujen ja Proustiin tyylin takia. 
Tämmösen mä luin viime syksynä ku “Pippa Leen yksityiset elämät”, Rebecca Millerin romaani, ja jollen väärin muista, kirjailija myös itse ohjannut kirjasta Sundance-leffafestareil palkitun elokuvan. Ei ala “huumeromaanina” ja paljon aiheita, mut kyl ne siel on. Äidin laihdutuslääkkeistä tyttären sekoiluihin. Muitaki juttuja siis, ja mä pidin ainaski. Selbyn kirjoja on myös Päätepysäkki Brooklyn. Alkoholismia käsittelee Charles Jacksonin Tuhlattuja päiviä, mikä tuntu kyl nuorena ikävän tutulta, jotkut jutut ainaki. Ne känniset suuruusharhat, ja krapulas mitättömyysharhat. Jackson ei m u n tietääkseni muuta kirjottanukkaan. Yks aihe myös homoseksuaalisuus, ja kirjailija itse oli afroamerikkalainen. Hollywood-leffaversios päähenkilö valkkari ja hetero, ja tietenkin “me selviämme tästä”-loppu, jota kirjas ei kyl ollu…
Tämä ei ole ns. huume textiä, (siis ei muntexti tai ehkä ei sen kirjailijankaan) mutta itseäni on suunnattomasti lohduttanut Charles Bukowskin kirjat kautta aikain. Hän juo itse 
aivan sairaasti ja tapaa kyllä käyttäjiä laidasta laitaan vaikkei suoraan sitä mainosta. tämä minun käsitys.
Mitä olette mieltä Seppo Lampelan ( a.k.a Steen1, Steen Christensen ) kirjasta “Hullu Klovni” 
Ite pidän kovasti, vaikkei ny silleensä ole oikeestaan mikään huuumekirja. Mut kuitenkin aiheeseen menee…
Aika paljon tossa huumeista, pillereista jne jne kaikesta kirjoitetaan… 
Joo ja heroin diary!
