Olen ollut täällä aiemmin. Joskus lähdin pois ajetellen pärjääväni ilman tätä tukiasemaa.
Nyt tulen tänne ihan uutena. Miksi?
Siksi, ehkä täällä virtuaalisesti tapaan hengenheimolaisia.
Minulla on taustalla kaikenlaista päihdeongelmaa, viina, huumeet, lääkkeet ja sekakäyttö. Olen ollut kuivilla muutaman kuukauden.
Pelkään syksyä ja pimeää aikaa. Ne ovat ennenkin saaneet minut sortumaan. En enää jaksaisi pudota uudelleen. Nyt kaikki on hyvin, mutta pelottaa. Oikeita ystäviä minulla ei ole. Ehkä täältä saisin edes nettiystäviä keskustelupalstalla.
Parisuhde on menossa jälleen kivikkoon ja sen takia varsinkin pelkään omien voimieni riittävyyttä. Mitä teen, jos?
Joku vanha palstalainen saattaa tunnistaa minut kirjoitustavastani. Ei sillä väliä. Tunnen tarvitsevani tukea ja haluan tukea muillekin antaa, mikäli kykenen.
Heippa, se tunne että on yksin ongelmansa kanssa on pahin. Olen ollut nyt raitis yli vuoden ja edelleenkin minullakin on vaikeuksia hankkia hyviä, pysyviä ihmiskontakteja. Ystävät puuttuvat, tosin kolme lasta ja aviomies pitävät huolen jokapäiväisistä ¨huomenta, mitä kuuluu, mitä ruokaa haluatte tänään¨ jutuista. Ongelma on minulla se että muiden ihmisten kanssa on olo kuin pitäis pitää jotain koreampaa versiota itsestänsä päällä. Ei voi näyttää tunteitansa; pitää olla hauska fiksu ja filmaattinen. Olla kaikille kiva paitsi itsellensä koska roolin ylläpitäminen menee työstä. Joten on siis helppo piiloutua kotiin, omaan koloon ja päättää tehdä niitä kavereita vasta huomenna. Asia joka mulle välähti päähän vasta pari päivää sitten on se että ei minun tarvi aina vaan antaa. Voi olettaa ystävyysuhteistakin saavansakin jotain joskus takaisin
Niitä huonoja hetkiä ja päiviä tulee olemaan raittiudessa, ja ne on tilanteita jolloin pitää pyytää apua. Jos jää yksin omien murheidensa kanssa niistä tulee helposti päähänpinttymiä. Aivot vain vatkaa samaa juttua halusipa tai ei.
Tsemppiä ja iso hali!
Ystäviä en voi luvata, mutta vertaistukiryhmissä voitte tavata vertaisianne, ihmisiä, joilla on samanlaisia päihde- ja elämisen ongelmia, mistä kirjoitatte. Heiltä voi kuulla, miten ovat selvinneet ja millaista elämä on nyt. Ei tarvitse olla yksin.
AA -ryhmissä käsitellään alkoholista vapautumista, NA-ryhmissä laajemmin alkoholista ja muistakin päihteistä luopumista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Yksin jääminen ahdistaa ja tuntuu pahalta. Itse painiskelen samojen ongelmien kanssa, kuin te.
Tosin sillä erotuksella, että minun parisuhteeni meni kiville.
Minulla on muutamia ystäviä, mutta kaikki ovat eri paikkakunnilla, eli nähdään harvoin.
Toki jutellaan puhelimessa ja viestitellään, mutta se on kovin eri asia. Joka toinen viikko saan olla lapseni kanssa, joka toinen viikko olen yksin.
Voisi sanoa, että joka toinen viikko ainoat sosiaaliset kontaktini ovat töissä. Ja lomapuiston mainitsemissa AA-ryhmissä. Tosin nyt on jäänyt usean viikon ryhmät väliin. Ensi viikolla menen kyllä taas., erittäin mielelläni.
Eroni on tuore ja opettelen vasta yksin/kaksin lapseni kanssa elämistä. Pitkän, lähes aikuisiän kestäneen parisuhteen jälkeen tuntuu ontolta.
Ystäviä kaipaan minäkin. Mistä niitä etsimään onkin eri juttu. Aikuisiällä ystävystyminen tuntuu jotenkin paljon vaikeammalta, kuin nuorena.
Ja pitkä parisuhde ja perhe-elämä on tehneet tehtävänsä. Olin niin perhekeskeinen, että unohdin lähes kaiken muun.
Nyt ei ole ollut helppoa edes aloittaa uudestaan vanhoja, perheen myötä jääneitä harrastuksia.
Yksin jääminen pelottaa, mutta aion silti jatkaa eteenpäin. Vaikka pahalta tuntuu.
Isosti tsemppiä omg , HKK ja kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat!
Kiitos vastanneille. Kohtalotovereita näyttää riittävän. Surullista on tuo, että on ongelmansa kanssa niin yksin.
Puolisolla ei ole päihdeongelmaa, eikä hän käsitä, tai halua käsittää miten ison asian olen tehnyt taistelemalla itseni kuiville.
Eikä päihteetön elämä ole niin itsestään selvää. Kaipaisin edes joskus läheisimmältä ihmiseltä vähän kehumista ja halaamista.
Olisi kivaa kuulla, että olet rakas ja on huimaa, että olet tehnyt tuon.
Niin uusi tilanne on, että välillä mieliala on todella maassa. Puoliso ei yhdistä tätä historiaani. Hän ajattelee vain, että onpa tuo vaikea ihminen ja että alakuloni johtuisi meidän suhteestamme. Hän heitti muutama päivä sitten, että tuleekohan tästä mitään, onko meillä yhteistä tulevaisuutta.
Juuri kun olisin sitä empatiaa kaivannut. En pääse lähelle kuin silloin, kun hän haluaa seksiä. Pelkään, että pahennan vain tilannetta, jos kerron miksi mielialani ovat niin vaihtelevat.
Totta on, että ystävien hankkiminen aikuisena on hankalaa. Olen arka ja tuntuu, että minusta näkyy kauas, että olen entinen juoppo -narkkari.
Päihdeystäviä olisi, mutta heidän kanssa hengailu johtaisi minut varmuudella takasin vanhoihin kuviohin.
AA tuntuu pelottavalta. On sellainen olo, että siellä tyyppejä, jotka haluaisivat aika äkkiä ystävystyä kanssani vain ilman vaatteita.
Olen vielä kohtalaisen hyvän näköinen, enkä halua sellaisia ystäviä.
Pitäisi päästä jonkinlaiseen terapiaan. Olen vain niin väsynyt, etten jaksa edes soittaa minnekään.
Pitää yritää jaksaa. Jaksamista muillekin.
Kiitos lomapuisto linkistä.
Aika läheltä löytyy tuollainen naisten ryhmä. Luulen, että puolisko ei hyväksy minun sellaiseen menevän. Sehän olisi merkki, että olen edelleen päihderiippuvainen.
Keskustelua oli tänään suhteestamme. ‘Hän’ ei voi luottaa minuun ja pelkää, että taas kerran retkahdan. Mikään vakuutteluni ei mene perille. Ihan kuin yllyttäisi minua, että voisi sanoa arvanneensa minun toistavan entistä.
Käy itse työssä ja minä olen työttömänä kotona. Koko ajan hän etsii merkkejä salajuomisestani.
Tuntuu niiin väärältä, kun tosissani yritän. Ihan tuntuu siltä, että hän oikein ajaisi minua taas alas. Olen miettinyt syitä. Onko hänellä joku toinen ja minusta pitäisi päästä eroon?
Hänellä on taloudellinen valta. Kaiken omistaa ja eron jälkeen putoaisin tyhjän päälle. Minulla oli varallisuutta tavatessamme, mutta kaikki on siirtynyt pois minulta. Olen ollut typerä ja tyhmä. Ostin säästöilläni hänen nimiinsä auton. Usemmankin. Mitään papereita ei noista tehty, kun uskoin niiden olevan meidän yhteisiä.
Joskus muistan kuulleeni joidenkin rakastavan toisiaan. Itkettää, koska meidän väliltämme tuo asia lienee kadonnut, jos sitä oikeasti koskaan olikaan.
Minulla vain tuo yksi asia, jota hän haluaa. Ihan riippumatta siitä sattuuko minua haluttamaan. Suostuttava on vaikka mihin, koska pelkään sitä mitä tapahtuu, jos en suostu. On tämä elämää
Lisäksi kelpaan hänen rinnalleen edustustilaisuuksiin. Minä tietenkin menen pitääkseni kulissit kunnossa. Ja kai toivoen, että miellyttämällä saisin jotakin myös itselleni.
Ainoa hyvä asia, että meillä ei ole yhteisiä lapsia. Elämäniloni on kokonaan hukassa. Mietin usein, että olisi vain helppoa kuolla pois. Oma aikuinen lapseni on ainoa syy, miksi vielä täällä vaikeroin. Anteeksi, olen todella hukassa ja hajalla.
Vaikeaan ja mutkikkaaseen tilanteeseen olet joutunut.
Mutta, sinä itse tiedät, oletko edelleen päihderiippuvainen. Ja raittiina sinun on oltava oman itsesi vuoksi. Ei minkään ulkoisen syyn tähden. Semmoiset syyt eivät kanna kauas, jos kerran on ylitetty hallitsemisen raja. Riippuvuus ei kopu sillä, että jatkaa entistä elämänmenoa. Juomisen ja muitten päihteitten käyttäminen ympäristöltä salaa kulissien ylläpitämiseksi on tosi raskasta. Perheessä juopon raitistuminen saattaa mullistaa käytösmallit pahastikin.
Poikasi vuoksi sinulla on halu elää, pidä siitä kiinni.
Itsesi vuoksi sinulla on halu lopettaa päihteiden käyttö, pidä siitä tiukasti kiinni ja toimi kulissien luhistumisenkin hyväksyen…
Miehesi vuoksi sinulla on ?
Toivotan sinulle rauhallista iltaa ja yötä ns. Tyyneysrukouksen sanoin me-muodossa:
Jumala suokoon meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Lomapuisto puhuu asiaa. Itsesi vuoksi oltava raittiina. Että itse voisit paremmin. Ympäristö voi olla ymmällään raittiista sinusta ja uudenlaista suhtautumista. Kotona, töissä, harrastuksissa jne.
Onneksi on naistenryhmiä ja muutenkin ryhmiä on aika paljon, voi valita missä käy. Muuten ryhmään meno pelottaa varmaan kaikkia, mä kerran kävin melkein mutten uskaltanut. Viikon keräsin rohkeutta mennä ja en ole katunut. Satuin todella mukavaan ryhmään.
Mulla kanskaan ei ole kenen kanssa puhua, asun yksin ja ystävät olen juonut. Siis ei ole ollut aikaa pitää yllä ystävyysuhteita kun vapaa-aika on mennyt kotona yksin juomiseen. A-klinikalla käyn juttelemassa, tänne kirjoittelen. Ja sitten kirjoittelen ajatuksia ja tuntojani paperille, ihan semmoista tajunnanvirtaa, yleensä en edes lue kirjoituksiani vaan nakkaan ne takkaan.
Joku joskus sanonut ettei ole olemassa niin pahaa ongelmaa, ettei sitä alkoholilla saisi vieläkin pahemmaksi. Ja että asioilla on tapana järjestyä. Nämä tuon tyyneysrukouksen lisäksi koitan muistaa. Tsemppiä sulle Omg! Kirjoittele!
