Kaikille tutuille ja tuntemattomille isille ja laajennettuna muutenkin miehenmalleille.
Jos lahjaksi vaikka tuohon yöpöydän nurkalle vielä yksi porakoneen kärkisarja tai vaikka metallinpaljastin…miksei joku sitkeähenkisempi kukkanenkin siinä eläisi… kunhan ei sitä välillä muodissa ollutta konjakkipulloa ja hurmahenkistä sotaromaania 
Oma isäni ei olisi kummastakaan juuri ilahtunut, kun ei katsonut kumpaakaan kaipaavansa.
Mutta, siihen aikaan ei työläisperheissä muutenkaan juuri tällaisia päiviä noteerattu.
Ohi tuo on minulla, jo molempiin suuntiin. Oma isä kuollut ja jälkikasvu jo kohta nelissäkymmenissä, ei tässä enää juuri tarvitse isänvirkaa toimittaa.
Mutta, juuri noin laajennettuna ajatuksena, eli sellaisena mallina olemista nuoremmille ja muillekin sivustakatsojille, sitä kai tämä miehen elämä on loppuun asti. Ei siitä mihinkään pääse.
Joten, ollaan nyt sitten ihmisiksi ja miehen arvon mukaisesti, edes ja varsinkin isänpäivänä.
Ei ole isänpäivä kovin mediaseksikäs aihe entisten ja kohtpuoliin entisten alkoholistien joukossa, huomaan…
Mutta jatkan sitten itse.
Joskus jää joku joku lause tai pätkä hyvästä (miksei huonostakin) kirjasta ajatuksiin, ja ihan irrallisena se sitten elää omaa elämäänsä . Kasvattaa omia tarinoitaan, nyppii ja nyhtää ajatuksia kierteelle ja seuraa kuin kintereille lyötäytynyt kulkukoira uutta isäntäänsä.
Tänään se pujahti matkaani Tuomas kyrön kirjasta 700 grammaa.
Isyyteen liittyvä lausahdus;
“Ilmari yritti ostaa poikansa rakkauden jakamalla omaansa yli äyräiden. Silti ja juuri siksi poika loittoni…”
Juts jotain tuollaista muistan rakkaudennälkäisessä menneisyydessäni vilahdelleen -niin kovin monissa ihmissuhteissa. Ja nyt, vuosikymmenien jälkeen se sitten muljahtaa mieleen sopivan iltalukemisen ja ajatuskuvioiden sattumageneraattorin nostamana.
No, mitäpä tuosta, eletty on, ja useimmat tuohon liittyvät jutut jo huvittavatkin.
Mutta paljon on tullut turhaa työtä tehtyä, just yliampumalla kaikessa mahdollisessa.
Edelleen vaan hyvää isänpäivän aattoa ja huomisen aamun koittoa kaikille isille ja miehen malleille.
Kiitos vaan. Tosin omaa tytärtäni en tällä kertaa varmaankaan näe tänä isänpäivänä. 
Sen verran on jo viina kerennyt minun elämääni sotkea vaikka nyt olenkin 12. päivää raittiina.
Oikein hyvää isänpäivää tosiaan isille ja vaareille, ja miksei sedille ja kuulkaas enoillekin. 
Itselleni päivä on ihan mukava normisunnuntai vaan, mutta tulipa tuosta Metsänreunan mainitsemasta Kyröstä mieleen, että pitää varata kirjastosta uusi Mielensäpahoittajakirja, jonka nimi on “Ilosia aikoja”. Siinä käsitellään kuulemma mm. ruumisarkun valmistamista itselleen. 
Ja arkussahan sitä minunkin isukkini on jo tovin ollut.
Mutta ehkäpä isänpäivä voisi olla myös jonkinlainen hyvien miesten päivä, jolloin kunnioitetaan hyviä miehiä. Isien lisäksi niin muitakin miespuolisia sukulaisia, tai muuten vaan kelpo ukkeleita.
Jos jonkun isä on jo kuollut (kuten minun ja MM:n), niin voi ajatella vaikka niin että vanhempien kuuluukin kuolla ennen jälkeläisiään. Jos tapahtuu toisin päin, se on tosi tosi traagista.
Kävipä se tytär sittenkin poikkeamassa ja toi kortin ja lahjan! Oi, kun oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Jäi vähän suru kun ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa mutta pääasia on että saatiin nähdä.
Muistakaa kaikki joiden isät on vielä elossa niin soittaa tai käydä isän luona koska tämä kokemus minulle opetti sen, että miten paljon sitä omia lapsiaan rakastaa vaikka onkin mies!
Hyvää isäinpäivää kaikille isukeille myös omasta puolestani! Nyt kun on nämä isänä olemisen sosiaaliset velvollisuudet hoidettu, omaa isää tapaamalla muistettu, kakkukaffeet sun muut nautittu, niin onpi tällä isällä luksusta tiedossa kun voipi vetäytyä omiin oloihinsa, kauas pahasta maailmasta, hyvien elokuvien ääreen, kaikessa rauhassa olutkeissiä tissutellen ja henkisesti valmistautuen maanantaina alkavaan tiukkaan työviikkoon…
