Huumeriippuvaisille, jotka oikeasti haluavat irti ilman sietämättömiä vieroitusoireita

Tervehdys.

Olen ollut joskus plinkissä mutten muista enää tunnuksiani, joten kirjoitan uusien takaa.
Olen asunut Kolumbiassa viimeiset 8 vuotta. Täällä Vicodin 10mg ja Tramadol sekä Klonopin ovat reseptivapaita. Sen kuin puhelimen apilla tilaat ja joku tuo pillerit ovelle. Liian helppoa joskin aina tietää mitä saa.
Oma riippuvuus alkoi 2018 -mutta paheni huomattavasti pandemian 2020 alussa, kun täällä oli 3 kuukauden täyseristys. Edes ulos ei päässyt asunnosta.
Pahimmillaan meni 8x 50mg nopeita tramadoleja ja 20 kpl vahvoja Vicodineja vesieriteltynä oraalisesti. Päälle vielä Clonazepamia 1-2mg. Sanomattakin selvää että tuollainen coctail tappaa tunteet ja oikeastaan kaiken muunkin elämän. No lopetuskeinoja selaillessani vihdoin törmäsin ANR-klinikkaan jossa huumeriippuvainen nukutetaan, ja Naltreksonia verenkiertoon pumppaamalla käydään pahimmat vieroitusoireet läpi nukutuksen aikana. Minulla Toimenpide kesti 6h josta en muista mitään. Joillain fentanyyliriippuvaisilla toimenpide saattoi kestää 10h. Seuraava yö ollaan klinikalla. Hoitaja valmistelee potilaan antamalla jotain rauhoittavaa. Erittäin miellyttävä sisällemeno. Lääkäri kävi juttelemassa ensin ja kertoi mitä tehdään. He eivät edes pyydä pysymään irti huumeista ennen toimenpidettä. Kukaan ei missään vaiheessa syyllistä vaan ymmärrys on korkea. Jokaisella on biologinen riippuvuus -ei kutsuta narkomaaniksi tai tuomita. Toimenpiteen jälkeen tuntuu kuin rekka olisi ajanut yli, mutta varsinaisia vieroitusoireita ei yksinkertaisesti tule. Kolmantena päivänä jaksoin liikkua ja syödä, kun toinen päivä meni nukkumiseen täysin. Nyt itselläni on päivä 23, otan aamuisin 50mg Naltreksonia eikä ole missään vaiheessa edes tehnyt mieli ottaa pillereitä. Ilmeisesti klinikkoja on maailmalla 3 ja he ovat hoitaneet 24.000 huumeriippuvaista kuiville. Itse kävin Sarasotan klinikalla jenkeissä koska tästä vain 3h lento Miamiin. Jos joku tästä saa toivoa, on tämä viesti tehnyt tehtävänsä.

1 tykkäys

Selvennys vielä, clonazepamia menee edelleen hieman. Noin 1mg päivä. Siihen hoidolla ei ole mitään vaikutusta. Ainoastaan opiaateista pääsee irti.

No niin, ongelma ratkaistu. Nyt vain kaikki narkit ulkomaille jollekin näistä maailman kolmesta klinikasta, joilla hoidon hinnat olletikin ovat sitä tasoa, että suomalaisen yksityislääkärin taksat alkavat kuulostaa sosialistin märältä unelta :grin:.

Olen lukenut tästä vieroitusmetodista ja miettinyt, kuinka turvallista ja terveellistä se on. Varsinkin kovemmissa opioideissa(heroiini, oksikodoni, fentanyyli, metadonista puhumattakaan) vieroitusoireet voivat olla hyvinkin rajut ja intensiiviset. Jos ne niin sanotusti ajetaan läpi pikakelauksella, sen luulisi olevan elimistöllä helvetinmoinen rääkki, vaikka itse olisikin niin kanttu vei, ettei tajuaisi mitään.

Toinen ja tärkeämpi juttu on se, kuinka hyvin tällainen “ohituskaistahoito” auttaa pysymään irti oppareista. Se kai useimmilla on lopettamisessa tarkoituksena. Eivät fyysiset reflat yleensä ole se pahin kompastuskivi. Moni lusii ne läpi kerta toisensa jälkeen ja päättää, että nyt se on loppu. Sitten ei olekaan, koska problematiikkaa vetämisen taustalla ei ole ratkaistu mitenkään. Jokin psyykkisen puolen syy siihen usein on, että käyttää opioideja jatkuvasti. Ne kun ovat varsin huonoja bilehuumeitakin. Itse käytin oppareita(enimmäkseen buprenorfiinia, mutta kaikkea muutakin meni) 7 vuotta säännöllisesti ja yhteensä viitisentoista vuotta niiden kanssa tuli puljattua enemmän tai vähemmän. Hoidin niillä vakavaa masennustani, johon auttoivatkin erinomaisesti. Kun olin viimein saanut masennuksen selätettyä ja muutenkin päätäni ja elämääni järjestykseen, kiitos psykoterapian, lopettaminen ihan kylmä kalkkuna -metodilla oli hyvinkin helppoa ja ilman olen elänyt pian 8 vuotta ilman mitään mielitekoja tai muitakaan tähän asiaan liittyviä ongelmia. Ei se ollut mulle mitenkään ylitsepääsemättömän hirveää, että paleli, kolotti, paskatti, oksetti ja vitutti lopulta varsin lyhyen aikaa, vaan se, etten tahtonut kestää omaa päätäni.

Uskot siis että kaikki muutkin opiaattiriippuvaiset hoitavat vain masennusta? Kellään ei ole jäänyt riippuvuus päälle muista syistä?
Toisekseen et ole ollenkaan ymmärtänyt hoitoa. Vieroitusoireet voidaan käydä läpi nukutuksen aikana eikä se ole mikään ohituskaista. Luonnollisesti lääkäreiden tiimi tarkkailee jokaista elintoimintoa ettei kuormitus mene liian suureksi/hengenvaaralliseksi.
Ota huomioon että muuallakin kuin suomen pitäjissä asuu suomalaisia, eivätkä kaikki ole persaukisia. Tämmöinen vaihtoehto on onneksi olemassa, ja se toimii vaikket sinä siihen uskoisikaan.

Totta kai tuollainen vaihtoehto on olemassa ja sitä voivat aivan vapaasti käyttää ne, jotka haluavat ja joilla on siihen mahdollisuus. Ei se minun uskomisistani ole kiinni.

Varmasti siellä on ihan ammattitaitoista porukkaa töissä, mutta vähänkään isompi, nukutuksessa tehtävä lääketieteellinen toimenpide on AINA riski, vaikka se tehtäisiin kuinka perustellusta ja elintärkeästä syystä.

Tuo ei ollut se tärkein pointtini, vaan se, kuinka hyvin tämä metodi yksinään auttaa ketään pysyvästi irti opioideista. Fyysiset vieroitusoireet hoidetaan pois päiväjärjestyksestä nukutuksessa, joo, mutta ei niitä syitä käytön taustalla. Kuten sanottua; eivät fyysiset vieroitusoireet ole monellekaan se suurin ongelma. Ne kärsitään monestikin ja lopetetaan. Ongelma on se, miten olla jatkamatta vetämistä uudelleen ajan X kuluttua, kun arki alkaa tahmoa. Eihän moni juoppokaan raitistu katkolla käytyään, vaikka alkoholin vieroitusoireet saa taiottua pois varsin iisisti reippaalla diatsepaamikyllästyksellä. Tietenkään kaikki opioidiriippuvaiset eivät hoida masennustaan samalla tavoin, kuin itse tein, mutta kuten itsekin sanoit syitä riippuvuuteen on. Sen verran tunnen oppaririippuvaisia ihmisiä, että voin sanoa, että niitä syitä todellakin on. Voisin jopa sanoa olevani oikein onnellisten tähtien alla syntynyt tapaus, kun oma syyni oli “pelkkä” masennus.

Jotta ei synny väärinkäsityksiä, haluan tarkentaa, etten myöskään kuulu siihen koulukuntaan, jonka mielestä riippuvuutensa selättäneen ihmisen pitää ravata koko loppuelämänsä NA:ssa hokemassa, kuinka on addikti ja pitää väen väkisin yllä sitä identiteettiä. Olen ihan ratkaisukeskeinen ihminen ja sitä mieltä, että elämässä mennään eteenpäin sitten, kun ongelma X on ratkaistu.

Kyllä siihen selviämisprosessiin MUN mielestä ( huom) kuuluu se paskafiilis, vastakohtana niille monille hekumien hetkille. Mikä selviäminen se on kun siirrät srn johonkin muuhun? Kyllä se saatanallinen helvetti omalla kohdallani toi tietoisuuteen sen että ei vittu ikinä enään ja että oon helvetin kova muija ja selviän muustakin selviämisprosessin tuomasta paskasta. Mikä itseasiassa oli vuosien prosessi ja niin paljon rankempaa kuin mikään mitä voi fyysisesti käydä läpi. Rännitin 13v subua ja piriä ja lopetin seinään, itse, yksin. En halunnut korvaushoitoon, en halua olla toisessa aineessa kiinni ja sidottuna paikkaan ja aikaan joka helvetin päivä. En halunnut vertaistukea, meidän jokaisen tarina on yksilöllinen enkä kaivannut sen enempää tietoa että joku ymmärtää mitä käyn läpi, en kokenut tarvetta puhua omista fiiliksistäni, alku oli sen tason selviämistä ja myöhemmässä vaiheessa en halunnut enää jauhaa aiheesta vaan keskittyä tulevaan. Kuulostaa näin kirjotettuna suht helpolta, mutta sitä se, henkisesti varsinkaan ei ollut. Itselleen anteeksiantaminen ja asioiden hyväksyminen, että näin kävi, monta vuotta heitettiin hukkaan ja itselle tuli aiheutettua vaurioita, oli helvetin vaikeeta, ja yhä on päiviä jolloin viha ja pieni itsehalveksunta nostaa päätään ja sitä joutuu muistuttamaan että kaikesta huolimatta oon helvetti selviytyjä! Oman elämäni sankari. Opin löytämään syyn itsestäni pysyä kuivilla. Opin hyväksymään että riitän itselleni ja olen taisteluni arvoinen. En anna kaikkia asioita itselleni anteeksi, mutta olen oppinut hyväksymään ne ja elämään niiden kanssa.

1 tykkäys