Olen juonut aikuisen ikäni. Muistini oli huono mutta panin sen viinan piikkiin. Nyt olen ollut pari kuukautta selvinpäin (ihmettelen itsekin miten olen onnistunut) ja epäilen että aivoni ovat vaurioituneet alkoholista. En muista mitä tein minäkin päivänä viime viikolla. Tärkeät numerot eivät pysy päässä. Kirjahyllyssäni on puolet sellaisia kirjoja joiden juonta en muista. 44 vuotiaalla ei pitäisi voida olla dementiaa Luulin että minusta tulisi energisempi kun lopetan juomisen. Toisaalta antabukset väsyttävät. En tiedä mikä olisi olo olla pitkään selvinpäin ilman antabuksia. Onko kellään kokemuksia muistin huononemisesta? Paranevatko aivosolut jos on pitkään raittiina?
Eivät ne parane koska tuhoutuneita ei saa enää takaisin sillä ne ovat katoavaa luonnonvaraa. Mutta varmasti ajan kanssa muisti rupeaa pelaamaan - eihän tuo mikään ihme ole jos olet ollut vuosikymmenet sumussa ja humussa ja yht äkkiä oletkin ilman tuota myrkkyä että on pää sekaisin ja muisti ei toimi. Olet varmasti ajatellut syvällisesti viime kuukaudet ja sekin osaltaan voi olla syynä sille ettet muista tekemisiäsi, lukemisiasi jne. Ja jos olet sumuvuosina kirjoja lukenut niin ei sekään mikään ihme ole jos et niistä paljoa muista.
Onhan se nyt perkeles pitkä aika olla pullossa - maailma/todellisuus tulee vastaan aika erilaisena ja joiltain osin hyvin raakanakin ja vaikeana ilman sitä lääkettä. Lääkettä, joka ei enää sinunkaan kohdalla toimi ilmeisesti niinkuin joskus jos koskaan on toiminutkaan.
Moni on juonut keskittymiskykynsä ja hermostonsa sun ikään mennessä niin paskaan kuntoon ettei niillä ole edes mahdollisuuksia oppia uutta/raitistua. Ole hyvilläsi että olet päässyt Tielle pois sieltä helvetistä. Tuskimpa sinullakaan enää kovin montaa kertaa siihen tarjoutuu mahdollisuus - ehkäpä tämä on viimeinen? Retkahdus juomakentälle voi olla viimeinen juomareissu. Jotkut eivät pääse enää takaisin. Jotkut eivät enää usko lainkaan eivätkä jaksa. Luovuttavat.
Raitista päivää ja antabus olkoon kainalosauvana - entäs itse hoito, käytkö vertaistuen piirissä tms.? Vai meinaatko antabuksen avulla raitistua?
En tiedä paranevatko aivosolut vai ei, mutta kun on juomatta riittävän kauan, paranee muisti. Minä vedin pahimmillaan itseni sellaiseen kuntoon, etten muistanut mitään tunnuslukuja, puhelinnumeroita yms. tärkeää. Kerrankin en osannut asunnolleni vaikka en humalassa silloin ollutkaan. Olipa avuton tunne!
Lopetettuani jouduin opettelemaan uudestaan paljon asioita, mm. kotikaupunkini kadut ja reitit paikoista toisiin. Aivojen toiminta oli kovasti sekaisin. Kuitenkin kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen nyt kun neljä raitista vuotta alkaa olla takana.
Oppivatko aivot uudestaan? Syntyykö korvaavia yhteyksiä tuhoutuneiden tilalle? Ottavatko muut aivosolut tuhoutuneiden tehtäviä hoitaakseen? Siinä kysymyksiä. Mutta ilmeisesti juomisen jatkaminen aiheuttaa myös dementoitumista.
Ei kaikki korjaannu muutamassa kuukaudessa. Se on toiveajattelua ja liian helppoa se olisikin. Toipuminen on pitkä prosessi ja tuntuu monesti toivottomalta.
Juopon mieli on sellainen, että kaikki hyvä pitäisi saada hetkessä, välittömästi, nyt. Ehkäpä siitäkin syystä moni heittää pyyhkeen kehään ja palaa juovaan elämään. Zombina oleminen voi olla houkuttelevan helppoa, vaikka juominen ei anna kuin hetkellisen helpotuksen.
Minä luovutin taistelun ylivoimaista vastaan. Hain apua ja sain sitä. Yksin ja omin voimin olisin päätynyt jo nahkurin orsille, kuten moni juoma-ajan tuttuni.
Valinta on sinun, eikä kukaan voi pakottaa mihinkään. Päätät itse, oletko valmis ottamaan vastaan kaiken mahdollisen avu ilman reunaehtoja. Jos olet, saatat selviytyä kuten tuhannet muut. Takuupapereita ei kukaan kirjoita.
Alkoholistin vaihtoehdot ovat vain; raittius, hulluus tai hauta. Kohtuukäyttö ei tule koskaan onnistumaan.
Joka ei ole alkoholisti, kykenee säätelemään juomistaan helposti. Alkoholisti ei lainkaan. Mieti kumpaan ryhmään kuulut.
Minulla ainakin oli muistamiongelmia, kun lopetin juomisen. Saattaahan niitä olla aivosolujakin hävinnyt. Omalla kohdallani oli kyse kuitenkin enemmän siitä, että raistumisen ponnistelu kuormitti pahasti keskittymiskykyäni. Varmaankin kului yli puoli vuotta, ennek kuin henkinen suorituskyky palautui normaalille tasolleen. Toki raittiuden positiivisia piirteitä tunsi ja koki jo paljon aikaisemmin. 
Raitista päivää ja antabus olkoon kainalosauvana - entäs itse hoito, käytkö vertaistuen piirissä tms.? Vai meinaatko antabuksen avulla raitistua?
[/quote]
Käytän antabusta toistaiseksi kainalosauvana, en tiedä kuinka kauan. En ole käynyt missään vertaistuessa, tarkoittanee AAta, olen kyllä harkinnut. A-klinikan terapeutin kanssa jutteleminen on yhtä tyhjän kanssa mutta terapeuttini on kiva joten käyn mielelläni. Kavereiden kanssa en koskaan harrastanut muuta kuin ryyppäämistä ja viime vuodet join suurimman osan viinoistani yksin. Pitäisi jossain vaiheessa alkaa hankkia raittiita kavereita mutta nyt ei ole sosiaalinen olo. Raitista jatkoa kaikille!
Vain kallokuva kertoo totuuden
Vain kallokuvasta näet, paljonko aivosoluja on tuhoutunut. Kaikille alkoholisteille ei tule surkastumaa (atrofiaa) vaan arviot vaihtelevat välillä 25%-50%. Itselläni on pikkuaivojen vermikseen keskittyvä atrofia. (Pikkuaivojen atrofia on isoaivojen atrofiaa yleisempi ja pikkuaivot toipuvat huonommin kuin isoaivot). Atrofiani ilmenee kävelyhäiriönä (ataktinen kävely) krapulassa. Selvänä häiriötä ei ole, mutta juomisen jatkaminen saattaa kohdallani aiheuttaa sen, että kävelyhäiriö jää pysyväksi.
Muisti ja etenkin lähimuisti huononee kuukausia rankan juomisen lopettamisen jälkeen. Minimiaika on n. kolme kuukautta.
Noiden kuukausien jälkeen muisti kyllä alkaa toipua miehen mukana. Ihmisellä on niin paljon aivosoluja, ettei niitä ihan helpolla loppuun juoda. Ja vaikkei uusia aivosoluja enää synnykään, muodostavat nykytutkimuksen mukaan jäljelle jääneet uusia yhdistelmäkytköksiä, joten ällös huoli.
Sitä paitsi, voi olla lohduttavaa, ettei kaikkia örinätekojaan muistaisi koskaan.
Tehokas tapa aktivoida aivoja on lukea kirjoja ja täyttää esim. ristisanatehtäviä. Myös ulkoilu ja pitkät kävelylenkit auttavat pään ‘tukkoisuutta’.
Tunnen mm. erään juristin, joka joi itsensä siihen kuntoon, ettei muistanut enää mitään oikeuskäytännöistä (puhumattakaan pykälistä ja niiden sijainnista etc…). Parin vuoden raittiuden jälkeen hän loisti jälleen oikeussaleissa ja tekee hyvää työtä tänäkin päivänä.
Me alkoholistit olemme siitä kummaa sakkia, että tuhoamme taloutta, ihmissuhteita ja terveyttämme kymmeniä vuosia sen minkä ehdimme. Sitten jos sattuu raitistumaan, kaiken pitäisi korjautua parissa viikossa 