Hei vaan kaikille!
Laitoin otsikoksi sen mitä olen hokenut jo monta vuotta. Kah, huomiset ovat tulleet ja menneet. Ja pahenevassa jamassa mennään. Olen käynyt satunnaisesti lueskelemassa täällä, nyt sitten uskalsin tulla kirjoittamaan. Hankalalle tuntuu avautua vieraille ihmisille, tutuista puhumattakaan. En oikein tiedä edes mistä alkaisin.
Mutta alku se on tämäkin.
Pätäkkätä
Miks vast huomenna, kun tänäänkin voi kaataa viinakset vaik viemäriin.
No se oli vain otsikko…tänään on eka päivä ilman alkoa pitkään aikaan…
Kerro nyt vähän muutakin kuin nimimerkki Pätäkkätä. Pätäkkähän tarkoittaa, että on hynää paljon. Ootko sä rikas vai sikarikas. Oletko ryypännyt kuinka kauan, onko perhettä, työtä, terveyttä ja mikä on kengän numero?
Me muut voidaan sitten aloittaa riitely parhaasta raitistumistavasta. Uutta verta tarvitaan kentälle.
Hei, jos olet kalamiehiä, oletko ehkä käyttänyt uistellessa Pätäkkä-tyyppistä uistinta?
Alku on aina hankalaa, useita vuosia join minäkin yrittäen olla kohtuukäyttäjä. Ei vaan lopulta onnistunut. Sitten tuli se hetki, että halusin lopettaa. Kun tiesin jotain AA:sta, uskaltauduin hädissäni heidän palaveriinsa. Avasin suuni ja sanoin että olen alkoholisti. Siitä asti olen saanut olla raittiina. Silloin tapaamistani naisista ja miehistä jotkut ovat tulleet paremmin tutuiksi, jotkut häipyneet kuka minnekin. Raitistuneiden alkoholistien vertaistukiryhmät ovat auttaneet minua pysymään mukana ja elämä on muuttunut parempaan suuntaan.
Mitään pääsyvaatimuksia ei ole, riittää kun haluaa mukaan. Suomessa on yli 600 ryhmää, googlesta löytyy osoitteet.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
En ole rikas, sikarikas enkä myöskään kalamies, nimimerkki pätäkkätä tulee menneisyydestä ( en ollut silloinkaan rikas ). Perhe on vielä kasassa, töissäkin tulee jotenkuten käytyä jne…ja kengänkoko kasvaa painon myötä. Päivittäinen juominen viimeiset kymmenisen vuotta alkaa riittää, mutta helppoa ei homma tule olemaan.
Yllätin itseni nauramasta “näinä vaikeina hetkinä”, ja tuntui hyvältä 
Ymmärrän kyllä, et nimimerkki ei ollu oikein osuva mitä meikäläiseen tulee.
t. sikarikas
Mulla oli joskus mania vaan ei oo nyt enää kun pieni eläke. Korkki on kiinni pysyvästi toivon niin. Eihän se alku helppoo ole, mut on siitä moni selvinnyt hengissä.
Toivossa on hyvä elellä. Saattaa olla ettei huomenna enää naurata, saatika viikon päästä. Mulla ei onneks oo viikonloput pahoja, joka päivä ollu yhtä viikonloppua. Nii että näillä mennään 
samasta lähdin. minulla vaan meni enemmän kuin yksi vuosikymmen jokapäiväisessä pöhnässä.
Tai, joo, jos ihan tarkkaan otetaan, niin tuli siinä joskus, kun oikein pätevä syy tai este oli, oltua joku päivä ilman.
Mutta, pääsääntöisesti koko ajan. Kun se tuntui ihan luonnolliselta.
Ja olihan siinä alkuun itselle päähänajettavaa ajatusta, siinä että selvänäolo olisi sitten yhtä luonnollista.
Ei minusta ollut pariin ensimmäiseen viikkoon siitä kenellekään puhumaan. Kaatunuthan se olisi, minun kohdallani, jos olisin sitä selittämään joutunut. Mutta, ihmiset selviytyvät eri tavalla. Minä tulin vasta parin viikon päänselvittelyn jälkeen tänne plinkkiin, hyvä että otit asian kiinni jo nopeammin.
Voi olla, että alku on sinullakin vaikeaa, mutta mahdotonta ei ole sekään että menisi vähemmällä vaivalla -eivät ole nämä tottumukset ja tavat yhtä tiukasti meissä kaikissa.
"Oikeille poluille " opastajia ja kaikentietäviä käsikirjanneuvojia tulee riittämään, mutta minusta olisi nyt hyvin tärkeää valaa itseesi luottamusta siihen että selvitä voi. Alkoholismista voi irtaantua, ja elämä voi muuttua sellaiseksi ettei tuota asiaa sitten enää tarvitsekaan murehtia.
Ei se oikeastaan minullekaan niin mahdottoman vaikeaa ollut, se siinä alkuun oli, että tosiaan aloin uskomaan itseeni ja selviytymiseen -sitten se alkoikin menemään jo “omalla painollaan”.
Tsemppiä, voimia ja voimaantumista sinulle, ja kirjoittelehan, miten menee.
Tämä pitää täysin paikkansa. Ja minusta on hyvä muistaa, että niiden pahojen paikkojen lisäksi kannattaa olla ainakin hieman varuillaan myös hyvien hetkien suhteen. Nekin voivat johtaa retkahdukseen ja yllättää pahan kerran. Pahat hetket kun ovat huomattavasti ilmeisempiä retkahduspaikkoja. En toki tarkoita, että pitäisi koko ajan olla erityisen varuillaan, vaan että riskien välttäminen alkaa niiden tiedostamisesta.
Tsemppiä ja voimia!
Hoi mies mehtien reunalta!
Puhut ajatuksiani sanoiksi.
Ainoa päämäärä on olla huominen ilman viinaa. Ei tässä sen kummempaa.
Kiitokset kaikille tuesta!
Mites meni päivä ilman viunaa?
