Heippa.
Tässä kyselen ihmisiltä, jotka olette katkaisseet välinne vanhempaan juomisen vuoksi. Mieheni isä kuoli juuri, ja hän ei osallistu hautajaisiin sisaruksensa kanssa, koska sisar ei halua. Muutenkin sisko on todella vastahankainen joka asiassa. Alkaakohan miestäni kaduttaa myöhemmin, jos jättää osallistumatta? Katuu nyt jo sitä, että on ollut isäänsä yhteydessä viimeksi yli 10v sitten. Isä on kuitenkin aina isä… 
Minä olen tehnyt päätökseni aikoinaan etten tapaa alkoholisti isääni. Syy se, koska sain tarpeekseni ja en voi katsella sitä juomista enää ja näin aikuisena voin itse valita tämän asian. En tule asiaa katumaan, kun isästäni aika jättää. Toki hautajaisiin menen, koska haluan kuitenkin jättää jäähyväiset. Mutta ymmärrän miestäsi, ettei halua mennä edes hautajaisiin. Ei sitä ymmärrystä itsestään jaksa loputtomiin kaivaa…Toki rakastan isääni paljon, mutta hän on elämäntiensä valinnut.
Ikävä kyllä kukaan ei valitse itselleen alkoholistin osaa. Ei kukaan valitse diabetesta, eikä syöpää, eikä mielisairautta. Alkoholismi on sairaus jota et voi itsellesi valita. Eikä siitä paraneminen aina edes onnistu jos on juonut jo liian paljon.
Ex-mieheni ei kykene lopettamaan, vaikka on kuoleman porteilla jo usein ollut. Joka kerta vain sanoo kuin pieni lapsi että eihän se haittaa jos vain vähäsen otan ja kun ottaa vähäsen niin siitä alkaa kuukausien putki.
En ole hänelle vihainen, enkä enää onneksi katkerakaan. kävin Al-anon ryhmässä monta vuotta ja käsittelin asiat. Oikeastaan paranin vasta kun tajusin antaa anteeksi. Valtavaaran ym. kirjat olivat avuksi, sekä Korkeimman voiman kautta armosta ja rakkaudesta.
Ei tarvi olla enää vihainen ja katkera. Mutten yritä enää raitistaa häntä enkä ketään muutakaan. Annan heidän elää niinkuin elävät. Jos joskus haluaa jutella olen jutellut. Mutten kykene asumaan hänen kanssaan. Enkä olemaan pitkää aikaa, siihen minusta ei ole. Vaikka se olikin kova suru kun jouduin eroamaan.
samoin en kykene erään psyykkisesti sairaankaan kanssa olemaan kuin hetken kerrallaan, vaikka haluaisin niin ei siitä mitään tule kun hän on niin sairas. Jotenkin vain pelkään häntä.
Voimia teille ja älkää kokonaan katkaisko väliä vanhempiin. Sisällä jossain on se oikea rakastava isä tai äiti, viinanhuurujen alla.
Piiju, se mitä sinä voit asian eteen tehdä, on jutella miehesi kanssa, että tärkeintä on, haluaako hän ITSE lähteä jättämään jäähyväiset isälleen vai ei. Ymmärrän sinänsä miehesi lojaaliuden sisartaan kohtaan, mutta se on taas siskon oma, vain häntä itseään koskeva päätös, että ei osallistu hautajaisiin.
JOS miehesi haluaa sinne osallistua, niin on tärkeää, ettei hän vain siskoaan miellyttääkseen jätä hautajaisia väliin. Siinä voi nimittäin käydä niin, että vuosien saatossa katkeroituu sisarelleen tuosta asiasta.
Jos miehelläsi ja tämän siskolla on hyvät välit keskenään, niin uskoisin siskon kuitenkin ymmärtävän, että miehesi tekee omat ratkaisunsa.
No sepä se, kun uutisen kuultuani kysyin että olisiko hän halunnut olla tekemisissä isänsä kanssa vielä, hän tuumasi että olisihan se ollut mukava vielä nähdä. Meilläkin kun näitä lapsiakin on, en voi olla ajattelematta että kyseessä kuitenkin on heidän biologinen pappansa…Mies oli ensin sitä mieltä että olisi jees osallistua hautajaisiin, mutta siskon kanssa juteltuaan että ‘kun ei siskokaan aio.’ Pitää koittaa vielä jutella asiasta. Itse pitäisin tärkeänä osallistua, isä kuitenkin on aina isä.
Muistathan kuitenkin, Piiju, että päätös osallistumisesta on yksinomaan miehesi asia. Jos teidän yhteiset lapset ovat isoisäänsä päässeet tutustumaan, niin sitten ymmärrän, että olisi ehkä kiva jättää papalle/vaarille/taatalle, mikä hän sitten lapsille on ollutkaan, jäähyväiset. Muuten tosiaan arvostaisin miehen ratkaisua.
Kuolleelle on turha kostaa sillä, ettei mene hautajaisiin. Hautajaisethan ovat omaisille tapa käsitellä surua.
Anna miehesi päättää. Älä annan siskon vaikuttaa asiaan tai älä painosta itse.
Jos menee, tuskin katuu. Jos ei mene, tuskin elämä siihenkään kaatuu.