Hei. Olen lukenut muita ketjuja samasta aiheesta, mutta meillä tähän liittyy niin paljon muutakin taustaa yms, että halusin nyt vata ihan uuden keskustelun. En tiedä mitä odotan tästä, mutta kai haluaisin kuulla vähän muiden, ulkopuolisten, mielipiteitä asiaan ja vertaistukea…
Olemme siis molemmat entisiä narkomaaneja, itsellä käyttöä takana n. 5 vuotta ja miehellä tuplasti Se. Käytimme siis ihan kaikkea amfetamiinista bentsoihin ja psykedeeleihin, mutta pääpäihde oli pupre. Sitten tulin raskaaksi ja raitistuimme. Tosin avuksi tarvitsimme pitkän lähes vuoden mittaisen laitoskuntoutuksen sekä korvaushoidon. Nyt olemme olleet kotona vajaa vuoden ja raittiutta takana kohta 2 vuotta. Lapsi on nyt 1,5 vuotias, ja joka päivä olen suunnattoman kiitollinen hänestä ja raittiudestani.
Korvaushoidoss olemme kuitenkin molemmat edelleen ja uskonkin sen olleen meidän pelastus. Toki siitäkin on tavoite jssn vaiheessa päästä irti. Kaikki on siis mennyt muuten loistavasti, mutta keväällä mies retkahti lääkkeisiin. Se oli minulle entisenä käyttäjänä kova paikka, sillä itsellänikin edelleen välillä raskasta. Käyttö tulee uniin yms. Rakastan kuitenkin lastani Nii, paljon etten ikinä vaarantaisi kaikkea retkahtamalla taas käyttämään. Otin miehen retkahduksen todella raskaasti, varsinkin kun ei meinannut aluss edes myöntää tapahtunutta. Lopulta kuitenkin tunnusti. Noin kk sen jälkeen lapsemme oli ensimmäistä kerta iaovanhemmilla yökylässä ja puheeksi tuli pilven poltto. Sanoin miehelle, että ei kai Se nyt ihan maailmanloppu olisi jos joskus polttaisi. Tarkoitin sillä siis tyyliin kerran kuussa tai harvemmin. Tuota lausetta olenkin jälkeenpäin saanut katua monesti. Mies haki pilveä heti seuraavana päivänä ja poltti 3 iltaa putkeen. Siitä asti polttaminen on ollut vikkottaist kahtena-4 iltana heti seulojen jälkeen ja usein vielä kahdet savut illan aika .sitten istuu moppuviikon hulluna saunassa ja juo älyttömästi vettä. meillä siks molemmilla viikottaiset seulat.ihmettelen suuresti miten tätä on voinutj jatkua jo yli puoli vuotta, ilman kiinnijäämistä. Minua tämä asia vaivaa suuresti, mies on välillä polttanut myös päivisin ja jopa työharjoittelupaikallaan. Yleensä kuitenkin illalla kun lapsi on nukkumassa. Minusta tämä on liikaa, varsinkin kun ottaa huomioon miehen pahan päihderiippuvuustaustan. Nytkin tuntuu että polttaa niin usein kun mahdollista, ettei kuitenkaan näy swuloissa. On luvannut monta kertaa pitää kahden viikon tauon siinä onnistumatta. Salailee ja vähättelee myös käyttöään ja sen haittoja. Ongelma olen minä ja asenteeni eikä hänen pilvenpolttonsa. Minusta taas pilvenpolttoa suurempi ongelma on hänen suhtautumisensa asiaan, hän ei pidä sitä minään, vertaa tupakanpolttoon ja puhuu kuin pilvenpoltto olisi hänelle uskonto. Kaikenlisäksi sitä pitää aina olla jossain jemmassa vaikkei polttaisikaan, ja sitten, kun sitä on niin ne täytyy kuulemma polttaa pois häiritsemästä.
itselleni myös pilven haju tai näkeminen tuo mieleen todella ikäviä muistoja siitä kun itse polttelin ja käytin kaikkea muutakin, ja Se kaikki mitä siihen elämään liittyy tulvii mieleeni. Ahdistun. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä, en uskalla klinikallakaan puhua, koska koen olevani itse osasyyllinen tähän tilanteeseen koska olen antanut tämän jatkua näin pitkään. Onhan tuo tottakai pienempi pahe kuin vahvemmat huumeet, mutta en tiedä pystyykö addikti koskaan kohtuukäyttöön? Edes sen pilven kanssa. Lisäksi pelkään mitä lastensuojelu tästä sanoisi jos saisi tietää, voidaanko minulta viedä lapsi kun en ole kertonut tästä? Jos kannabis olisi laillista en kokisi tätä läheskään näin isona ongelmana, mutta mieheni ei tunnu edes mikeltävän koko kannabista laittomaksi.
En välttämättä edes vaatisi että hänen täytyy kokonaan lopettaa, mutta olen huolissani siitä kuinka usein hän polttaa ja siitä että koen itse tekeväni väärin lastani ja itseänikin kohtaan kun annan tämän jatkua. Olen itkenyt, huutanut, uhkaillut, koittanut ymmärtää, mikään ei auta. Mies kieltää koko ongelman olemassaolon. “jos polttaisin joka päivä niin olisi ongelma. Nyt ei ole” mutta kuka haluaa jatkuvasti aiheuttaa puolisolleen pahan mielen ja loukata tätä ja tapella samasta asiasta, jos mitään ongelmaa ei ole. Luulisi että pystyisi sitten edes näyttämisen halusta vähentämään ede kerta viikkon. Lisäksi olen harmissani kuinka paljon riitelemme tästä asiasta. Väistämättä tällainen vaikuttaa jollain lailla lapseenkin, vaikkei mies hänen läsnäollessaan poltakkaan.
että tällainen avautuminen. Pakko olo jonnekkon purkaa. En ole kenellekkään tästä asiasta puhunut. Sori useat kirjoitusvirheet, kiitos kännykän.