Taas kerran se on koettu.
Olen jälleen huora, pillunjakaja, vitun ruma, paska ämmä jne jne.
Ei helvetti, nyt sai kyllä olla viimeinen kerta.
Mua ei kertakaikkiaan kohdella tuolla tavalla!Mun ei tarvitse suostua kuuntelemaan humalaisen karmivaa kielenkäyttöä ja sietämään todella paskamaista käytöstä!
Sanon tämän tässä "ääneen " itselleni että uskoisin sen myös. Olen paljon paremman arvoinen!
Kumppani otti jälleen liikaa alkoholia. Juhlatilaisuus missä kaikki meni vielä jotenkuten ok.Mutta kotimatkalla sain kuulla olevani tuota kaikkea edellämainittua.
Olin jo aiemmin tehnyt selväksi että minun luonani ei juoda, sinne ei tulla kännissä(emme asu yhdessä).
Kaduttaa että nyt tein poikkeuksen-yhteisten ystävien juhla mistä käytännön syistä oltiin sovittu palaavamme yhdessä minun kotiini. Virheen tein-olisi pitänyt tajuta että alkoholismi vaan pahenee koko ajan, riippumatta kumppanin selvistä kausista. Tämän piti olla nyt “uusi” elämä hänelle-selvinpäin kun niin hehkuttanut että on muutoksen kokenut ja haluaa tehdä kanssaihmisille vain hyvää. Paskan marjat. Kun viinapiru vie niin sama vanha paskatykki ampuu taas ja joka kerta suuremmilla panoksilla.
Bussilla kotiin päästyämme(lumihankien kautta, uhoamisineen ja “painu helvettiin” kehoituksineen) sama paska jatkui. Itse kumppani ehdotti että lähdetään juhlista kun alkoi olla niin humalassa, mutta varmaan jo bussipysäkillä tajusi, että hemmetti vielä jäi ilmaista viinaa juomatta ja alkoi armoton hangoittelu ja haukkuminen.
Kotiin päästyämme jatkui ja kylmänviileästi pistin ukon taksiin ja sanoin että tuollaista käytöstä en siedä, menkööt kotoaan käsin juopottelemaan.Olikin sitten aika epäuskoisen hämmästynyt kun taksi pihaan kaartoi. Ja perästä tuli puhelua että tosi paska ämmä kun hänet sillälailla matkoihinsa laittoi, olisi pitänyt pakottaa hänet olemaan täällä vaikka itse siinä uhosi että lähtee juomaan bileisiin takaisin ja tällaisen paskan akan kanssa ei tänne jää. Eli tämäkin oli nyt minun syyni että “hänet on jätetty heitteille”.
En enää jaksa tuota. Nyt on mitta täysi. On kokeiltu kaikenmaailman hoitoa, terapiaa, vertaistukea ym.
Ei auta. Ei ole kai sitä pohjaa tullut vastaan. Olen kaiketi tahtomattani kuitenkin mahdollistanut juomista.
Eihän ole kenenkään kuunneltava HUORITTELUA!Ei ole. Bussipysäkillä, vanhan naisen läsnäollessa. Pidin suuni kiinni, en provosoitunut mutta kotona päätin että nyt riitti henkinen väkivalta. Sitä tuo on todellakin.
Sanon vain itselleni nyt lujasti että EI ENÄÄ!EI TARVITSE KUUNNELLA!
Auttakoon korkeammat voimat tässä, minulla ei ole sitä valtaa että kumppanini päähän järkeä ajaisin. Mutta itsehän se sentään on päätettävä miten antaa itseään kohdeltavan. MINUN on TAJUTTAVA ja SISÄISTETTÄVÄ tämä. Auttakoon Luojani että tämä ajatus pysyy kirkkaana päässäni- EI ENÄÄ!!!
Täällä on monta naista, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa. Et ole yksin, vaikka siltä tuntuisi. En usko, että sinun käytöksesi on millään lailla oikeuttanut tuohon nimittelyyn. Humala ei myöskään oikeuta tuohon, koska ei kukaan ole sitä viinaa väkisin miehen kurkkuun kaatanut.
Minäkin olin tehnyt selväksi ettei minun asunnolla juoda, tämä on minun kotini ja minulla on oikeus olla siellä rauhassa (kerran mies tuli kapakasta aamuyöllä avaimellaan ovesta sisälle, sai juuri tuollaisen huorittelukohtauksen ja sylki päälle, vähällä oli etten soittanut poliiseja mutta sain sitten kuitenkin pihalle). Tämähän johti sitten vain siihen, että mies halusi olla yksin omassa asunnossaan, että saa juoda rauhassa ilman minun valitusta. Ilmeisesti tällaiset säännöt ja rajat on alkoholistin kanssa täysin turhia, hän ei aiokaan pitää niitä ja monesti ei-juovakin lopulta lipsuu asettamissaan rajoissa. Ikävä tunne yrittää kasvattaa aikuista miestä kuin lasta - JA TÄYSIN TURHAA!
Vaikka olisit toiminnallasi mahdollistanut juomista, olet varmasti toiminut parhaan kykysi mukaan niissä tilanteissa, sillä tiedolla, mitä sinulla on silloin ollut. Tänne voit kirjoittaa, minä ainakin luen varmasti kun itsellä pyörii samanlaiset ajatukset päässä
Aloittajan kuvaus on kuin yksi kymmenistä päiväkirjamerkinnöistäni aihepiiristä juhlista palaaminen. Niin siihen vielä kasvoille sylkemiset ja vääristyneet ilmeet ja oksennuseleet (kun olin niin kuvottava). Kuitenkin minunkin eksäni osasi pelata, seuraavana iltapäivänä herättyään hän oli taas normaalimpi niin että lopulta itselle tuliöolo, että minä ylireagoin. Eli iloisena mentiin ne sadat kerrat sunnuntaikävelylle ja mä tarjosin ruuat ravintolassa ja sitä rataa vuotemme kuluivat.
Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko tarinamme ollut erilainen jos olisin silloin jo kirjoittanut päiväkirjojen sijaan tänne ja saanut kaikupohjaa. Olisinko poistunut kuviosta jotenkin arvokkaammin.
Mä en osannut nähdä että kyse oli ihan tyypillisestä päihdeongelmasta, koska eksäni tietenkin sanoi, ettei hän ole alkoholisoitunut, vaan pystyisi lopettamaan ja haluaisikin jos hänellä olisi nainen joka asuisi hänen kanssaan ja omistautuisi hänelle. Muhun upposi tuo kaikki ja ajattelin että vika varmaan on sitten minussa.
Nyt mä haluaisin hänen kanssa viikoksi autiollle saarelle että hän katsoisi mua silmmiin ja myöntäisi että ongelma oli ja on hänessä. Lue: jollakin tasolla edelleen luulen viettäneeni vuoteni täyspäisen ihmisen kanssa. Jossakin mielessä edelleen toivon, että olisin nähnyt vain pitkän painajaisen. On niin vaikea uskoa että elämäni suurin rakkaus on vain yksi tyypillinen tarina päihdeongelmasta ja läheisriippuvuudesta.
Äskeisen kirjoitukseni jälkeen jokin jäi vaivaamaan… Kuvaus oli niin tyypillinen ja siitä huolimatta tuskailen ja toivon pystyväni palaamaan asiaan. Kävin viikon tauon jälkeen facebookissa, tiesin että rai osstun siitä lisää. Eksäni siellä kertoo kotoisasta saunaillastaan…ja hänen puolta nuorempi tyttöystävänsä vierellä ”tykkää". Minkä helvetin takia seurailisin tollasta. En jaksa enää, varmaan samaistuin myös aloittajan tunteisiin.
Olen nyt nähnyt että hän pääsee jaloilleen, siihen omaan “rauhalliset koti-illat” -unelmaansa. Tietysti se on välivaihe, sitä on haettu niin monen naisen (20-50v) kanssa ja toistaiseksi on tyssännyt jokaisen kohdalla. Mutta mun kohdalta juna on ajanut ohi. Hän ei tarvitse mua jaksaakssen elää ja mithän ne muut klisheet olivatkaan millä hän sai mut pysymään käytettävissä. Nyt riittää. Kun kysyin velkaa takaisin, hän sanoi ylimielisesti antavansa munaa, se oli tällä viikolla. Ihan kuin aloittajan kohdalla huorittelu niin saa tämäkin riittää.
Jos joku tietää saako tonnin velan oikeusteitse niin neuvokaa. Tiedän, ei ole iso raha mutta kun tiedän miten moni hänen kohdallaan on luopunut velkomisesta niin vituttaa sekin. Aina pomppaa uusi ihminen kuvioon, ja eksäni haistattaa paskat edellisillä.
p.s katsoin eilen mun lapseni, hänen isänsä ja mumminsa kanssa kotivideoita lapsen vauva-ajalta. Kodistamme ennen eroa ja alkkis-eksääni. En todella kaipaa eniten maailmassa saunailtoja eksäni kanssa, mutta ne ovat tuorempina jämähtäneet mieleeni. Kun lapsi oli pieni, huolehdin hänestä ja kodistani. Luotin kaikkiin ympärilläni ja minun oli hyvä olla. Alkkis-eksäni kanssa en ehtinyt ajatella muita kuin häntä ja hänen epävakaata mieltään. (saunailloistamme muistan miten iloitsin koska hän oli tyytyväinen- itze olin kyllä väsynyt kun huolehdin lastani nukkumaan ja palvelin eksääni kantamalla hänelle ruokaa television viereen)
Mä olen aloittanut projektin, että lavastan nykyisen kotini muistuttamaan sitä mikä oli vauva-videoissa. Yritän näin konkreettisesti saada itseni siihen ruutuun ja jatkaa pelilautaa siitä eteenpäin. Eli häivytän elämästäni kuuden vuoden jakson. Se en ollut minä, jota huoriteltiin ja jolle yököteltiin. En minä ole huono!
Tsemppiä kaikille!!!
Ajattelin kysyä parveke, miksi pidät mitään yhteyttä eksääsi, ilmeisesti ainoastaan tuon velan takia? Onko sulla mitään todisteita siitä, että olet lainannut rahaa?
Entäs jos tuo tonni olisi hinta vapaudestasi loppuelämäksi, ehdit tienata sen vielä monta kertaa kun taas hän ehtii juoda sen vielä useamman kerran
En pidä yhteyttä eksääni, hän pitää silloin tällöin minuun. Ja varmaan siksi, että rakastan häntä. Mutta alkoholia en rakasta, en toisia naisia… Eli omena, joka on mätä näyttää yhdeltä reunalta hyvältä ja siitä suunnasta katson häntä.
se velka on ihan eri kategorian asia. Hän lypsi kymmeniä tuhansia eri ihmisiltä kun olimme yhdessä… ja sen verran yritän pitää itseni arvokkaana, että yhdeksi heistä en rupea. On mulla tiliotteessa näkyvillä siirrot hänelle ja joku humalassa kirjoitettu lupaus.
että hän katsoisi mua silmmiin ja myöntäisi että ongelma oli ja on hänessä. Lue: jollakin tasolla edelleen luulen viettäneeni vuoteni täyspäisen ihmisen kanssa. Jossakin mielessä edelleen toivon, että olisin nähnyt vain pitkän painajaisen. On niin vaikea uskoa että elämäni suurin rakkaus on vain yksi tyypillinen tarina päihdeongelmasta ja läheisriippuvuudesta.