Hukassa

Hei vaan kaikille.
Varovasti haparoiden täällä mietin, että olisiko syytä laittaa korkki kiinni… Ainakin hetkeksi. Onhan tässä jo muutama vuosi tullutkin ryypättyä. 21 tarkalleen ottaen. Toki pitkään se pysyi iienosti “hallinnassa”, mutta viime vuodet on ollu melko raskaita, ja pelkään, ettei tämä tästä parempaan muutu, jos jatkan samaa rataa.

Vähän pelottaa silti. Onko mun tilanne nyt oikeasti niin paha, etten voi ollenkaan juoda? Mitä mä sitten teen lasten nukahdettua jos en juo? Miten mä sitten uskallan koskaan kenellekään vieraalle mitään puhua jos en ole kännissä? Mitä mun läheiset ajattelee jos kerron olevani alkoholisti?

Koska sitä mä tosiaankin olen. Alkoholisti. Omaa äitiäni katsoin koko lapsuuden ajan, ja ajattelin että “tuommoista musta ei ainakaan tule”. Vielä kun katsoin, kuinka hänen arkkuaan kannettiin pois, ajattelin, että samoja virheitä en kyllä koskaan tule tekemään. Lasten nähden en kyllä ole ollut räkäkännissä koskaan, mutta onhan se hiprakkakin jo paha. Muuten seuraan kyllä pelottavan tarkasti äitini jalanjälkiä.

Tiedän, että avaimet muutokseen on omissa käsissäni, mutta en tiedä uskallanko ja osaanko niitä käyttää.

Ihme ajatuksenvirtaa tämäkin teksti… Selvästi kaipaan vielä vähän mietiskelyä oman pään sisällä, jotta saan ajatukset raiteilleen.

Mutta tänään en ainakaan mitään juo.

Syytä tai ei, mutta ei siinä mitään menetä jos laittaa korkin kiinni.

Sen saa ihan helposti taas auki jos alkaa siltä tuntumaan ettei selvänä olo olekaan se oma juttu jota haluaa jatkaa.

Voi olla että alkuun tekee mieli ihan vaan sen takia kun on tottunut ottamaan pieniä ja olo tuntuu oudolta.
Ei siinäkään mitään menetä jos jonkun viikon kiusaa itseään, haauilee hiukan oman mukavuusalueensa ulkopuolella että alkaa saamaan tuntumaa selvänäoloon.

Sitten kun siitä alkuhässäkästä on päässyt yli eikä ole tarvitse juoda ihan sen takia että se on totuttu automaatti, voi miettiä miten jatkaa.

Mitään ei voi hävitä, kokeile pois.

Hienoa Omppu, että tulit tänne. Siitä se lähtee. Tunnen tuskaasi hyvn, itsekin juomatta toista viikkoa ja päätös on, että tänään en juo.
Oman äidin hautajaisia vietettiin 10 vuotta sitten, viinaan ja pillereihin kuoli hänkin. Itsekin ajattelin, että olen toisenlainen, mutta kuinkas kävikään…samankaltaisia piirteitä on. Siksi onkin hyvä ottaa pikku aikalisä. Älä heti lähde kertomaan muille, että olet akoholisti, sano vain, että just nyt ei maistu. Siitä se lähtee pikkuhiljaa, tsemppiä torstaihin :slight_smile:

Kaksikymmnetä vuotta minäkin käytin alkoholia. Sitten tuli stoppi ja tuhoutumisen pelko voitti avun hakemisen pelon. Kuitenkin silloin avasin oven raittiuteen ja uuteen elämään.
Olet turvallisessa asemassa, kun tiedät olevasi alkoholisti. Alkoholismi on krooninen sairaus, se ei ole sinun syysi, silti sinulla on vastuu hoitaa tervehtymistäsi.

Päivä kerrallaan

Kiitos lomapuisto! Rakastan sinua yli kaiken!

Moikkis kaikille ja Ompulle tervetuliaistoivotus Plinkkiin. Tuo leikkaamani kannattaa pistää mieleen ja sisäistää hyvin. Ei enää epätietoisuutta omasta tilanteesta eikä siis mitään syytä riskeerata liikoja. Vastuuseen itsestä kuuluu vahvasti tietoisuus siitä mitä todennäköisesti tapahtuu jos jatkaa juomista. Ei ole tarkoitus saarnata eikä paasata, vaan kysyä, miksi kukaan meistä olisi poikkeus säännöstä? No, noitakin ehkä on, mutta henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan.

Voi että. On tää ihan uskomaton paikka. Kiitos teille kaikille vastaajille ja tsemppaajille!
En ois osannu arvatakaan, että näin kannustavan ja lämpimän vastaanoton saisin! Tuli todella hyvä ja iloinen olo teidän teksteistä. Ja kaikki tää vain vahvistaa mun päätöstä. Päätöstä, jonka luultavasti olin aiemmin tänään jo tehnyt, mutta en vain halunnut sitä ääneen sanoa. Mut siis kyllä mun on nyt lopetettava tää viinan kanssa leikkiminen.

Vielä en oo menettäny mitään peruuttamatonta alkoholin takia. Vielä on hyvä mahdollisuus vaihtaa suuntaa. Mutta vaikka paljon on elämässäni hyviä asioita, on alkoholi ehtinyt aiheuttaa kaikenlaista surua ja harmia, enkä rehellisesti sanottuna halua sitä elämääni enää.

Havahduin viime viikolla siihen, että alkoholinkäyttö alkaa näkyä minussa. Siis ihan konkreettisesti näkyä peilikuvassa. Painoa on huomaamatta tullut viime vuosina noin 30 kiloa, joka on pitkälti vain tän ryyppäämisen ja siitä johtuvan liikkumattomuuden syytä. Kasvot on pöhöttyneet ja koko olemus niin väsynyt ja ryhditön. Ja mä oon vasta 36!!

Lasten nähden en oo kännissä, mutta vaikuttaahan tää heihinkin, kun en jaksa aamuisin tehdä mitään. Ja iltaisin oon levoton, kun odotan vain heidän nukkumaanmenoaikaa, jotta pääsen viinin ja oluen kimppuun.
Koulusta ja töistä on todella runsaasti sairaspoissaoloja, kun joinain iltoina jään vain juomaan yksinäni keittiön pöydän ääreen, vaikka pitäisi nukkua.
Mikään ei etene. En saa mitään aikaiseksi, kun alkoholi vie aina voiton kaikesta muusta.

Nyt kun tätä omaa viestiäni silmäilen, niin väistämättä tulee olo, että koko elämä on jollain tavalla pyörinyt jo pitkään alkoholin ympärillä. Ja koko ajan mun sisällä vahvistuu tunne, että oon nyt tullut oikeaan paikkaan.

Teidän kaikkien tekstit ja viestit sai mut todella ajattelemaan asioita. Hyviä ajatuksia oli niin monta, että en tähän halua mitään yksittäistä nostaa, mutta toivottavasti tiedätte, että oon jokaisen viestin lukenut tän päivän kuluessa rauhassa ja ajatuksella, ja arvostan niitä ja teitä kaikkia ihan suunnattomasti. Jotenkin luulen, että vaikeiden hetkien koittaessa tulen palaamaan teidän sanoihin vielä monet kerrat.

Siihen haluan erikseen kuitenkin vastata, kun andante puhui paasaamisesta ja saarnaamisesta: itse en kummastakaan loukkaannu. Itse olen asiani möhlinyt ja itseni tähän jamaan saattanut, ja olen kyllä itsekin itseäni ruoskinut tästä. Jos joku haluaa kovemminkin sanoin kommentoida, niin antaa tulla vain :slight_smile:
Ehkä nimenomaan en kaipaa sellaista hyssyttelyä ja päänsilitystä juuri nyt; se ei ole ennekään johtanut mihinkään.

Tänään olen siis ollut selvinpäin, mutta sen tiesinkin jo aamulla. Olin viime yönä niin kovassa humalassa, ettei tänään maistu muu kuin vesi. Huomenna se koetinkivi on. Olen koko illan yksin kotona, ja se on loistava esimerkki juuri sellaisesta tilanteesta, jotka olen aiemmin aina handlannut juomalla yksin itseni tolkuttomaan känniin. (näyttääpä mahdottoman typerältä näin kirjoitettuna!!)

Juon siis useimmiten kotona, mietoja ja yksin. Ja ennen kaikkea salaa. Näen uskomattoman paljon vaivaa salatakseni tämän kaiken esimerkiksi mieheltäni tai lasteni isältä. Usein kerron juoneeni muutaman, ja meneväni nukkumaan, vaikka todellisuudessa iltani jatkuu aamuun asti. Tai ainakin niin kauan kuin juotavaa riittää.

Mutta enää ei. Kaikki sellainen on mennyttä. Pelkään vain todella paljon huomista. Voisi ehkä toimia, jos keksisin jonkun korvaavan aktiviteetin siihen tilalle. Jonkun sellaisen, etten voi juoda. Tai ettei juominen olisi koko ajan mielessä. Aivosolut sauhuamaan siis…

Tässä päihdelinkissä vois olla vaikka ihan alun pahimmille päiville jotain täyteaktiviteettia…auttoi/auttaa ainakin mulla…

Fiksun asenteen omaavalta ihmiseltä kuulostat Omppu Hyvä!
Nöyryyttä ja asennetta tässä touhussa tarvitaan ja niitä kumpaakin tuntuu sinulla olevan!

Tervetuloa minunkin puolestani tänne muiden kaltaistesi porukkaan!

Ihan vaan muutamaa yksityiskohtaa muuttamalla aivan samanlaisia pätkiä olisin voinut tänne kirjoitella. Ja siis olenkin, enempi tai vähempi samoilla sanoilla.

Tervetuloa, onnea ja menestystä! Viina ei tosiaan kaikille sovi leikkikaveriks.

Omppu hyvä!
Jospa huomenna yksin ollessasi avaat tietoneen ja tämän Me vähentäjät. Käytä sama aika kuin pullon ääressä olet käyttänyt lukeaksesi täältä muutamien viime vuosien kirjoituksia. Välillä kahvitauko ja suihku, ja sitten taas lukemaan. Ja tietty, kirjoittamaankin. Ja että paikat eivät puutuisi, pieni käsien ja jalkojen ojentelutauko myös tasatunneilla.

Tänään et ole yksin

Hei Omppu, yksinäinen perjantai ilta voi todella olla hankala. Kuten itse sanoit, siihen voisi keksiä jotain aktiviteettia. Miten olisi esim elokuva? Siis teatterissa ja sellainen joka loppuu sen verran myöhään, että olet päässyt pahimman yli. Tai sitten jos käyt jossain salilla niin pitkä treeni, sauna päälle ja vaikka alkoholittomaan kahvilaan syömään iltapäivä.

Monesti voi helpottaa, kun pääsee sen tietyn kellon ajan yli jolloin juominen normaalisti alkaa. Eli siihen kun keksii sen tekemisen niin voisi pärjätä lopunkin illasta.

Kiitos kaikille tsempeistä ja vinkeistä taas!
Hyvin mulla on tää ilta tässä sitten kuitenkin mennyt. Viivyttelin pitkään työpaikalla, ja kotiin tultua söin heti pitkään ja hyvin, ja sitten keitin kahvit ja kävin suihkussa. Nyt onkin niin mukavan seesteinen, rento (ja selvä!) olo, ettei mitenkään viitsisi pilata tätä kaikkea alkoholilla. Ilahduttaa myös jo etukäteen ajatus huomisesta selvästä ja virkeästä aamusta. :slight_smile:

Lueskelin tulleita joulukortteja, ja muistin taas, että onhan mulla elämässä välittäviä ihmisiä vaikka kuinka. Vielä en ole yhtään lopullisesti menettänyt. Oon kyllä huomannut, että moni ystävä on ottanut etäisyyttä, eikä mua oikein kutsuta enää alkoholillisiin illanviettoihin mukaan, mutta enpä heitä voi siitä syyttää. En ehkä itsekään haluaisi juhliini örveltävää, sönköttävää, kaatuilevaa ja lopulta minne milloinkin sammuvaa vierasta.

Päivällä oli pieni neuvonpito itseni kanssa illan ohjelmasta, mutta sain lopulta taivuteltua itseni siihen, että tänään en ota. Tuntuu, että sen pidemmälle meneviä lupauksia en halua edes tehdä.

Olen nyt näinä kahtena päivänä miettinyt, että mitä mä oikein lopulta haluan. Tuntuu, etten oikeasti halua kokonaan lopettaa juomista, mutten tiedä, onko ylipäätään mahdollista opetella ottamaan vain yksi tai korkeintaan kaksi viinilasia esim juhlissa? Vai onko se alkoholismi väistämättä niin vahvasti juurtuneena omaan itseen, ettei se kerta kaikkiaan ole mahdollista?

Tuntuu, että ainakaan tällä hetkellä ei ole. Oon niin monta kertaa vannonut itselleni, että “juon vaan tän yhden, ja sit meen kyllä nukkumaan”, vaikka tiedän sisimmässäni jo sillä samalla sekunnilla, että aamuun asti tulee menemään.

Haluaisin siis osata ottaa sivistyneesti ja harvoin. Vaikka kerran puolessa vuodessa.
Mutta… en kyllä osaa sanoa, miksi. Miksi en haluaisi olla kokonaan ilman? Luulen, että mistään kovin oleellisesta en kyllä jäisi paitsi. Joku sellainen hassu, pieni tunne vain sanoo, että niin on. En halua enää juoda arkena, en halua yhtäkään krapulaa enää kokea, en halua juoda enää yksin enkä varsinkaan halua juoda salaa.
Mutta en haluaisi kokonaankaan lopettaa.

Mitä te kokeneemmat luulette? Miten on?
Koska jos vaakakupissa on entinen elämä ja kokoraittius, en epäröi hetkeäkään. Entisestä olen tosiaankin nyt saanut jo tarpeekseni, enkä missään nimessä halua mitään siitä enää takaisin.

Seesteistä perjantaita teille kaikille, itse siirryn luultavasti nyt kesken jääneiden joulukorttien kimppuun. Jos ne tänä vuonna vaikka saisi jopa valmiiksi ja lähetettyä ajallaan, nyt kun ei ole mitään muuta häiritsemässä.

Alkoholistille riittävä ja kohtuullinen määrä alkoholia on ajatuksissa ja unissa pakonomaisesti pyörivä määrä…kaikki muu on liikaa!

Tämä on minun mielipiteeni!

Mukava kuulla, että päiväsi on mennyt paremmin jo!

Kiitos metsien mies rehellisestä ja suorasta vastauksesta!
Olen itsekin ajatellut, että noinhan se varmaan menee… En vain käsitä miksi se on niin vaikeaa hyväksyä??

Hyvä kysymys ja isompi/syvempi juttu on kyllä toi asian lopullinen hyväksyminen… enpä tiedä pystyykö sitä ainakaan ihan heti kukaan siinäkään millään “lopullisuus” teemalla hyväksymään…josko edes koskaan…tarvinneekokaan…tai toki saattaisihan se helpottaa…

Itse en ehkäpä liiaksi edes uskalla asiaa tuolta kannalta liikaa miettiäkään… tulee vaan huono mieli… helpompi on vaan mennä korkeintaan päivä kerrallaan, koska kyllä tuohon aineeseen jokaisella alkoholistilla jonkinlainen kiero rakkaus-suhde on kehittynyt vuosien aikana.

Tiukille se välillä kyllä ottaa… mutta joka päivä tuntuu nykyään olevan hieman helpompaa…

Tsemppiä!

Mulla ei itellä ole mitään sen pitempää kokemusta, mutta ainut asia, jonka kauhean kiltti päihdetera on mulle edes vähän jyrkemmin sanonut, on ollut se, että “jos juomisesta on lähtenyt kontrolli, niin hyvin harvoin sitä saa palautettua”. Tohonkin se sentään jätti ton “hyvin harvoin”-takaportin :mrgreen:

Mutta kyl mul kans ottaa koville hyväksyä, että olen epäonnistunut asiassa, jossa “kaikki muut” onnistuu.

Mutta mutta, kun se ei yrittämällä ole parantunut, eikä parane, niin raitteillaan rauhassa, seesteistä viikonloppua sul kans!

Ja ajan kanssa, kuten Metsien mies oli tähän väliin jo ehtinyt todeta.

Ja näin sitä herättiin taas krapulattomaan aamuun. Tähän olotilaan voisi oikeasti tottua. Viime vuosina on krapulat muuttuneet joka kerralla kauheammiksi, olen siis käytännössä ollut täysin toimintakyvytön koko seuraavan päivän, jos on yhtään enempää tullut otettua. Kertooko sitten iän karttumisesta vai elimistön asteittaisesta pettämisestä, en tiedä, mutta ei mulla vielä muutama vuosi sitten ollut mitään vaikeuksia suoriutua seuraavan päivän askareista.

Vähän kyllä tosin väsyttää, mutta tänään se johtuu siitä, etten millään malttanut lopettaa teidän tarinoiden ja viestien lukemista, ja nukkumaanmeno sitä kautta venähti vähän turhan myöhälle. Mutta sekään ei kyllä yhtään harmita, kun tietää, että tällä kertaa väsymykselle on näinkin tervehenkinen syy. :wink:

Sitä olen myös ihmetellyt, kun monessa paikassa oon saanut lukea ja kuulla, kuinka raitistuminen laihduttaa. (tämäkin puoli asiassa itseäni tietysti kiinnostaa, sillä tarvetta painon pudottamiseen todellakin on!) Mutta ainakin itsestä tuntuu, että ruoka maistuu kahta kauheammin selvänä. Tänäänkin söin pitkän kaavan kautta aamiaista leipineen, munakkaineen ja mysleineen. Kieltämättä ihana tunne, kun aamun aloittaa tuoksuvan kahvikupin ja herkullisen ruokalautasen kanssa, mutta mutta… Yleensä krapulassa en voinut syödä mitään koko päivänä, illansuussa vasta. Mietinkin, että onko tässä syytä siis tosiaan entistä kiivaammin kiinnittää huomiota ruokailuihin, vai miten tämä oikein menee? :laughing:

Joo, mutta eipä tuo nyt ole tärkein asia tässä hetkessä. Tärkeintä on tämä hyvä ja seesteinen olo, ja ensimmäinen krapulaton lauantai ihan liian pitkään aikaan.

^sulla on kyllä loistavia kysymyksiä, pohdintoja ja oivalluksia…hyvä Omppu!

Itsellä kävi niin, että lähes päivittäisen kännäämisen lopetettua n.8 kk. Sitten, aloin syömään…toki elvytin myös uimisharrastukseni ja painonnoston ja painoa on tippunut nyt n.20 kg ja vyötärön ympärys n.20cm… kiinnitän viitenä päivänä viikossa enemmän huomiota ruoan laatuunsa terveellisyyteen…syönyikerrat on lisääntyneet 5-6 kertaan päivässä…karkkia ja makeaa tulee kyllä nykyään mussutettua aivan liian paljon…mutta pohdintaasi liittyen… juomisen lopettaminen kyllä vaikuttaa laihtumiseen ainakin osalla ihmisillä.

jotenkin tulee luonnostaan muutenkin nykyään terveellisten elämäntapojen vaaliminen…

Kiva lukea aatoksiasi…jatka tervettä pohdiskeluasi raittiilla linjalla…se kyllä kannattaa…meikäpoika lähtee nyt vesijuokseen uimahalliin ja moikkaamaan muita kanssajuoksijoita (mummoja ja vaareja)…niistä olen saanut jo useamman hyvän uuden kaverin.

Darratonta huomenta! Kyllä nää on kivoja näin pidemmänkin päälle, toki vähän jo tottuu ns. liian hyvään :laughing:

Piti vaan tosta mahdollisesta laihtumisesta kommata, että itsekin olen kyllä odottanu laihtuvani, ja varmaan vähän olenkin, mutten mitenkään merkittävästi/huomattavasti. Vaaka ei kuulu kavereihini, joten en osaa kiloista puhua. Dokaamisen loppuajat elin kännipäivät lähinnä pelkällä juomisella ja niitten jälkeen oksentelin vähintään yhden päivän, joten kokonaiskalorimäärät on varmaan sen takia nyt sitten kuitenkin aika samat.

Mutta, en mä nyt ainakaan enempää ole turvonnut ja ehkä esmes naama näyttää vähän paremmalta, eikä vaatteetkaan kiristä. Yritän jaksaa ajatella, että hiljaa hyvä tulee, enkä ole ainakaan vielä fiksannut syömisiä missään remonttihengessä.

[Jatkoedit: Ihan siis syön perussekaruokaa, mutta helposti turhan isoilla annoksilla, ja sitten liian usein jotain jätskiä jälkkäriks tai keksiä kaffeen kaa jne. Mutta ilosena asiana dokaamattomuus on kyl vähentäny kaikkia krapulapitsoja ym. tai sipsiä&sidukkaa -herkuttelua, eli laadullisesti syön terveellisemmin.]

Huomenta omppu. Raitistuminen ainakin poistaa sitä epätervettä turvotusta jonka viina aiheuttaa. Alkoholissahan on valtavasti kaloreja joita juovana saa mukavasti litkuista. Jopa niinkin paljon, että jossain vaiheessa ei edes tule nälkä. Minusta ruokahalusi on ihan hyvä merkki ja liittyy epäsuorasti yhteen niistä olotiloista joita tulisi välttää. Nälkä nimittäin on yksi neljästä HALT- tilan (Hungry-Angry-Lonely-Tired) osista - jotka edesauttavat juomishaluja ja joita tulisi välttää.
Syö siis valikoiden ja kompensoi mahdolliset lisäkalorit vaikkapa liikunnalla.