5kk takana.Juu oli alussa niin helvetin hauskaa.Oli hyvä olo.Kaikki vaan niin helvetin ihanaa.Kroppa alkoi olla kuin Bradin fightclubissa ja aurinko paistoi joka päivä.Tätä samaa saa lukea täällä melkein jokaisen kohdalla.Nyt tämä koko homma vituttaa ja ihan helvetisti.Ei tulis mieleenkään juoda.Se päätös on tehty.Kyse ei nyt ole siitä että yritän löytää syitä saada juoda taas.Hmm, Mistä aloittaisi, mulla on kuuma kymppi muija , vihaan sitä että en voi olla kuin muut, ja vihaan itseäni että hän joutuu kärsimään tästä.Vihaan tulevaa kevättä,lomaa,kesää,juhlia,häitä, KAIKKEA mitä on tulossa.en mä oikein tiedä miksi edes kirjoitan tätä.ehkä mulla oli jonkinlainen illuusio että tämä helpottuu ajan myötä ja kaikki vaan paranee koko ajan.Vitut.Tässä ei edes olla aloitettu kävellä tätä tietä vielä.En olisi ikinä uskonut että istuisin pe ilta aa kokouksessa.Tänään aamulla päätin ihan yhtäkkiä ja illalla menin.Erittäin hyvä veto.Ei tätä yksin voi voittaa.sen huomasin jo viime vuonna,n 10 v liian myöhään mutta better late than ever.Kotona ei ymmäretä tätä vaikka tukea olen saannut ihan törkeesti,ei ymmärretä mitä olen tehnyt ja mtä olen saannut kokea.enkä vaadikkaan enkä haluasi edes ajatella tätä kotona.oli niin helvetin hyvä olo muitten kanssa siellä aa kokouksessa.Kaikki puhuu että se päätös on se vaikein,vai oliko tärkein.Vaikein se ei ainakaan ollut.kyllä se nyt on tuhat kertaa vaikempaa katsoa omaa tulevaa elämää.Mun elämässä ei ole yhtään alkoholistia paitsi minä.Ja mulle ei riitä että olen selvin päin.Se ei tee musta onnellisen enää.Ei myöskään juominen.tässä ollaan sellaisessa ihmeellisessä välimaailmassa.ei kuulu mihinkään.Ja se morkkis siitä että ei voi olla niin kuin läheiset ovat syö ihan helvetisti.Mitä te konkarit olette tässä vaiheessa tehneet ? ei mitään nauti,ulkoile harrasta jne jne.Juu urheilen mutta ei se auta tähän vitutukseen.aa kokouksissa aion olla niin paljon kuin mahdollista.siellä oli nuoria ja vanhoja, erittäin hyvä olo oli siellä.täytyy kyllä nostaa hattua niille jotka selviävät tästä yksin.Yup, kuherruskuukausi on ohi, nyt ollaan maan pinnalla ja voi helvetti mikä tie on edessä.Tähän levottomuuteen ja vitutukseen auttaa AA. sen huomasin jo ekalla kerralla.Nauttikaa teidän honeymoonista niin kauan kuin voitte, se loppuu jossain vaiheessa.
.
Siis…tunteet tuttuja, ok, mutta kelataanpas vähän: Puhun ny vaan sit itsestäni, mutta homma menny suurinpiirteen näin: Joku ottaa päähän 
haetaan kaljaa joku on kivaa haetaan kaljaa…jne. Lopulta siinä on noidankehä. Sit poistetaan osio “haen kaljaa”. Ei se elämä siitä muuten mihinkään muutu. ylämäkiä ja alamäkiä. Kukaan ei ole sanonut, että elämä ilman viinaa olis helppoo. Se on tasan yhtä “helppoa”/vaikiaa niillä sun ympärillä oleville ei-alkoholisteille. Ero on siinä, että ne ei ole alunperinkään ottanut viinaa konstiksi paeta asioita. Koska sitähän viina on. Pakenemista. Itse oon ainaki juonu pään sekasin, ettei tarvis ajatella. Joten uskallan väittää, että viinanhimo sieltä nostaa päätään, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin. Mulla on ainaki vastaavien ajatusten jälkeen sortuminen tapahtunu.
Viinanhimo jättää ihmiselle vain ne tunteet, joilla se voi ruokkia itseään ja hävittää kaiken muun. Sun pitää vaan mennä päivä kerralla, ilo raittiudesta löytyy kyllä, vaikka se ei nyt siltä tuntuskaan. Tsemiä!
Tuhnus
hyviä pointteja.kiitos.Ja tämä itsekkyys on myös asia mikä lisää tätä vitutusta.Täytyy olla aika helvetin itsekäs tässä projektissa.Ja usein se harmittaa.Minä minä minä.Mulla ei ole nyt voimia ajatella muita kuin itseäni,perhettä ja töitä.Pelkään että se menee tässä järjestyksessä.Osaan olla aika mukava itsekäs asshole.
Monet on puhunut siitä että täytyy löytää uusi tarkoitus elämässä.Uusi tie onnellisuuteen.sitä varmaan täällä nyt etsitään.
[quote="tuhnus"Siis…tunteet tuttuja, ok, mutta kelataanpas vähän: Puhun ny vaan sit itsestäni, mutta homma menny suurinpiirteen näin: Joku ottaa päähän 
haetaan kaljaa joku on kivaa haetaan kaljaa…jne. Lopulta siinä on noidankehä. Sit poistetaan osio “haen kaljaa”. Ei se elämä siitä muuten mihinkään muutu. ylämäkiä ja alamäkiä. Kukaan ei ole sanonut, että elämä ilman viinaa olis helppoo. Se on tasan yhtä “helppoa”/vaikiaa niillä sun ympärillä oleville ei-alkoholisteille. Ero on siinä, että ne ei ole alunperinkään ottanut viinaa konstiksi paeta asioita. Koska sitähän viina on. Pakenemista. Itse oon ainaki juonu pään sekasin, ettei tarvis ajatella. Joten uskallan väittää, että viinanhimo sieltä nostaa päätään, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin. Mulla on ainaki vastaavien ajatusten jälkeen sortuminen tapahtunu.
Viinanhimo jättää ihmiselle vain ne tunteet, joilla se voi ruokkia itseään ja hävittää kaiken muun. Sun pitää vaan mennä päivä kerralla, ilo raittiudesta löytyy kyllä, vaikka se ei nyt siltä tuntuskaan. Tsemiä!
Tuhnus[/quote]
kiitos.““Ei se elämä siitä muuten mihinkään muutu””
tätä on niin helvetin vaikeeta niellä!Tottakai löytyy ajan mittaan lisää ja lisää hyviä puolia tässä.Niitä täytyy saada sellainen kasa että voittaa ylivoimaisesti sen että täytyy katsoa kun muut juo koko loppuelämä.
Usko tai älä, viina ei lopulta ole kuin häviävän pieni osa elämää. me alkoholistit pakataan tehdä siitä vaan turhan iso asia… 
Tämä kolahti suoraan omalle kohdalle. Itselläni n.3 kuukautta takana ja tilanne se, että viinaa en halua juoda, mutta elämässäkään en näe oikein mitään “hienoa”. Niinpä tunteet ovat jopa niin voimakkaita että kun niihin on ennen dokannut niin nyt tulee mieleen jopa itsemurha pahimmillaan, koska mitään ratkaisumalleja ei ole löytynyt asioiden käsittelemiseksi. AA:sta itsekin isoimman avun oon saanut ja yritän opetella elämään päivän kerrallaan mutta on se perkeleen vaikeaa.
Onhan niitä päiviä kun joku asia nyppii, mutta siihen voi vaikuttaa itse kuinka pitkään niiden antaa nyppiä. Ajatuksiinsa ja olotiloihinsa voi vaikuttaa. Joskus auttaa ihan vanha kunnon +/- analyysi - mikä kaikki elämässä on hyvin ja mikä huonosti. Yllättävän monesti sitä päästää vain ne negatiiviset asiat päähänsä.
Omaan keskeneräisyyteeni suhtaudun kuin lapsen kasvattamiseen, teen sitä kärsivällisesti. Minullahan on loppuelämä aikaa 
Moi Jontte,
Se, ettemme juo alkoholia, ei tee meistä automaattisesti autuaita ja onnellisia ihmisiä. Kaikkia ihmisiä voi v***ttaa, niin absolutisteja, kohtuukäyttäjiä, juovia alkoholisteja kuin kuiviakin alkoholisteja. Tämä tuntuu olevan monelle lopettajalle yllätys: Kuvitellaan, että elämä muuttuu pelkäksi ihanuudeksi sillä hetkellä kun ei enää juoda. Mutta näinhän asia ei ole.
Haet turhaan syytä pahaan oloosi juomattomuudestasi. Jos muistelet haikeana, että sinua v-tti vähemmän kun joit, olet joko unohtanut pahat olot jotka juominen aiheutti tai sitten todella petailet seuraavaa juomakauttasi.
Sain kirjoituksestasi vaikutelman ettei sinua huvita mikään, kaikki on p****stä, loppuelämä tuntuu raskaalta ajatukselta… suosittelen lämpimästi, että varaat ajan psykologilta ja käyt vähän juttelemassa noista oloistasi. Elämästä voi, saa ja kuuluukin nauttia. Kirjoituksesi perustella kuulostat masentuneelta, ja siihen on saatavilla monenlaista apua.
mun mielestä on iso ero olla vihainen tai masentunut.pääsin töitten kautta "salaa " (ja ilmaiseksi) työnimellä esimiesvalmennusta yhden naisen luo istumaan noin 5 kertaa.Oli ihan kivaa jutella, ei ollut ollenkaan vaikeeta kertoa ihan kaikesta ja miten huono olo ollut.mutta oltiin me niin eri planeetalta että suurin apu taisi olla että sain lisää risoliideja.kai tässä voi tunnustaa että on ollut jonkinlaista masennusta mutta ei tässä vaiheessa enää.
Vaikeeta selittää, olen onnellinen ja vihainen vuorotellen.Se on inhottavaa myöntää että yksin ei tätä voita.
Miehenä mä haluan olla se vahvin,myös psyykkisesti.Koko ajan.Kun tulee heikkoja hetkiä niin haluan pystyä kokoamaan itseäni saman tien.Sellainen minä olen ja sellainen tulen olemaan.
Mun mielestä se on vaan hyvä olla vihainen.Tämä ei ole kiltti sairaus.Tekis mieli rikkoa
jotain kerran viikossa muistutukseksi siitä miten paljon vihaan tätä.
Viikonloput ovat nykyään rankkaa arkea , arki on nykyään lomaa.Itse asiassa ei huono homma.
Vittu näitä uusi ihana elämä threaddejä en edes avaa täällä.alan voida pahoin.
Ja en mä sitä päivä kerralla juttua vatvo joka päivä.siinä tulisi hulluksi.
Mulle tulee mieleen mun 10-vuotias poika. Sillä oli kanssa (t. on edelleen) koulussa ongelmia, joista se alkuun yritti selvitä yksin. Lopputulos oli tekemättömiä läksyjä yms. Puututtiin heti tilanteeseen, kun saatiin tietää asiasta ja nyt sillä on oikeanlaista apua ja lääkitys.
Tarina on eri ja ongelma eri, mutta periaate sama: pitää pärjätä yksin ja heti. Sanon sulle vaan sivusta: jos sä nyt yrität pärjätä yksin, ennemmin tai myöhemmin koko homma räjähtää sulla käsille. Todennäkösesti sorrut ottamaan tai jotain vastaavaa. Vaikka se tuntuisi kuinka inhottavalta, yritä päästä puhumaan jollekulle. Jos tavoittees on olla ottamatta, niin liikut nyt henkisesti tosi riskirajoilla. Jos ilman viinaa meinaa olla, on pään oltava kunnos tai on oltava valmis ottaa apua vastaan.
Toinen AA kokous ohi.Hyvät fiilikset.Olen ihmetellyt miksi AA:ssa ei käy enemmän porukkaa ja tulin siihen tulokseen että jos sinne menee väärällä asenteella niin se ei todellakaan ole oikea paikka.Vaikeeta selittää , siihen täytyy imo olla sellainen pieni ylpeys olla siellä, ei sellainen anteeksi että olen olemassa tyyli.Paskaa on vielä valtava määrä sisällä ja en oikein tiedä milloin aion avautua.Käy jo nyt sääliksi tyyppiä jolle soitan sitten jos ja kun alkaa ahdistaa kunnolla.Tuli sellainenkin idea yhdeltä tyypiltä mikä oli ihan huippu.Tulee reissattua sillon tällöin ja mitäköhän se on ollut , juomista … lentokentällä,koneessa,hotellissa …Matka ilman juomista kuulostaa tosi tylsältä.Mutta jos menis johonkin kokoukseen ulkomailla niin se olis ihan huippua! tulis törkeen hyvä fiiliis lähtee matkustamaan kun olisi jotain mitä odottaa.Ja ruotsi,englanti ja saksa sujuu niin…Ok, fuck it, olen alkoholisti.sanoin sen tänään.
Sun tukihenkilösi tietää, ettei tukihenkilöys ole aina helppoa, mutta vertaistuki onkin siitä kätsä, että toinenkinon selvinnyt omasta helvetistään.
Sit jokainen addiktikin on yhdenvertainen ihminen muiden kanssa, se vaan tuntuu unohtuvan kuivilta niin helposti, tosin olenkin tälläinen helkkarin kukkahattutäti :mrgreen:
Voisko sun vaimosi suostua käymään läheisten ryhmässä edes kerran? Itse sain ahaa -elämyksen mennä sinne, miks tätä yksin kantaisin kun apuakin saa.