hippiyhteisön lasten Inter Nos lahko

Poikamme kannabisongelmien myötä - päätyi psykoosissa suljetulle, aukeni ihan absurdi maailma asian ympärillä. Poika oli alkanut seurustella tytön kanssa, jonka koko suku näyttää käyttävän kaikkea mahdollista. Samainen tyttö oli tuon kannabiksen syömiseen yllyttämisen lisäksi sujuttanut LSD tä pojan tietämättä sekä sitten “lääkinnyt” poikaa kaikilla lääkkeillä, mitä kämpiltä löytyi.

Poika kotiutui meille osastolta ja tyttö tuli kysymättä, eikä lähtenyt lukuisista kehoituksista huolimatta. Poistui ainoastaan silloin, kun poikamme asiasta sanoi. Tilanteessa, jossa totesin, että voidaan keskustella, kunhan keskustellaan perheen kesken, ilman ulkopuolisia. Sain hänet lopulta puoli väkisin vietyä, samalla kun vein pojan hammaslääkäriin. Samalla tosin katosi kallis koru, lääkkeitä ja kirja sekä paita. Tein selväksi, ettei ole syytä enää meille tulla, mutta eikös tuo vielä tullut kaverinsa kanssa hakemaan poikaa matkaansa, kun odottelimme ambulanssia pihalla. Alkoi vielä kuvata kännykällään ja uhkailla. Pojan psykoosi kun nousi ajoittain aina uudelleen muutaman viikon ajan.

No siinä sivussa selvisi, että tytön äiti ja täti tiesivät aineiden käytöstä, mutta eipä tuntunut heitä kiinnostavan. Kävi ilmi, että tytön äidillä ja kahdella siskollaan on saman miehen kanssa lapsia ja ovat olleet jonkinlainen hippikommuuni aikanaan. Eli serkukset ovat keskenään sisarpuolia. Tytöllä on myös mm. Ruotsissa kertomansa mukaan 40 serkkua.
Isänsä on ns. kuollut täällä ja aloittanut uuden elämän toisessa maassa. Uudella nimellä.
Näillä serkuksilla on oma lahkonsa, Inter Nos, jonka ovat tatuoineet käsiinsä myöskin. Lahkolla on oma uskontonsa ja kannabis kuuluu siihen oleellisena osana.

Emme saaneet poikaamme irtautumaan tytöstä - tai välillä hänellä oli järkihetkiä ja näki tilanteen, mutta tyttö hämmentää taustalla koko ajan ja pommittaa erilaisin vaatimuksin ja aivopesee poikaa. Kyse on kyllä aikuisista ihmisistä, mutta vaikka suuri osa kaveriporukasta itse jättikin poikamme psykoosin jälkeen, niin tyttö roikkuu ikään kuin olisi ottanut siitä elämäntehtävän itselleen. Meillä ollessaan hymähteli ivallisesti kaikille asioille, mitä puhuttiin, käyttäyityi kuin mikäkin teini-ikään tulossa oleva lapsi. Jouduin tekemään hänestä rikosilmoituksenkin ja se tuntuu olevan kauhea asia, kun itse joutuu teoistaan vastaamaan. Itkee vaan, mitä hänelle ja suvulleen tapahtuu. Sitä samaa, mistä oli huoli pojan ollessa osastolla. Sen sijaan se ei näytä huolettavan, että välittää alaikäisille koko ajan kaikkia aineita ja pilaa toisten elämän.

Oletteko te muut törmänneet näihin vastaaviin lahkoihin?