Se jatkuva kinastelu on onneksi loppunut tällä palstalla. Toivottavasti lopullisesti. Ja tänne on tullut paljon uusia kirjoittajia ja vasta alkohoholin käytön lopettaneita. Hienoa! Nyt on paljon mukavampi ja miellyttävämpi lueskella näitä juttuja ja vaikka itsekin kirjoitella. Toivottelenkin niin vanhoille kuin uudemmillekin lopettajille raitista ja mukavaa viikonloppua!
Terveisin Vipeltäjä, alkoholisti
“Toivottavasti lopullisesti”.
Asian voi nähdä toisinkin
Veneen keikuttamisesta syytetään usein niitä jotka kyseenalaistavat dogmeja.
Täällä voi vallita rauha ja “vanhat herrat” jotka jaksavat vuosikausia samassa juoksuhaudan kulmassa istua samoine eteenpäinmenemättömine ajatuksineen vahtimassa ettei kukaan vääräoppinen pääse pyhää sanaa epäilemään.
Itsenäistä ajattelua ilman valmiiksi pureskeltua ja yhdessä hymisteltävää ohjekirjaa kaipaavat pysyvät sitten poissa. Ehkä heille joku muu joskus ylläpitää sivuja. Ehkä jollain on varaa ja työvoimaa, en tiedä. Tarvetta olisi.
Monta on täällä käyneitä, kovin vähän jääneitä. EIvät oikein sovi joukkoon muut kuin yhden ylistetyn uskonsuunnan edustajat, muita oikaistaan kohta ja selvin sanoin, äläpäs ajattele itse!
Pahimpia dogmatismin kukkia oli ennen marxilaisuus kansantaloustieteensä kanssa. Ja kun sitä dogmaattiseksi sanottiin niin varmuuden vuoksi laittoivat vappumarssin banderolliin tekstin “Marxilaisuus ei ole dogmi vaan toimintaohje”.
Huvittavammin ei olisi asiaa kiertää mitään sanomatta ja totuutta lähelle päästämättä.
Toisinajattelun suvaitseminen kertoisi jotain omien ajatusten vahvuudesta, samoin kuin sekin että ihminen itse uskaltaisi ottaa ajoittain etäisyyttä reilustikin ideologiaa ylläpitäviin ryhmäkokouksiin ja ajattelun urauttajiin.
Sellaista valmista ohjelmista vapaata oman ajattelun edistämistä on kaivattu mutta se tuomitaan kovin helposti riitelyksi.
Onko “rauhaarakastavilla” antaa vinkkejä minne niiden muitakin ajattelutapoja etsivien kannattaisi mennä keskustelemaan että voisivat jättää tämän sivuston puhdasoppisille valmiiksi annettujen askelmerkkien mukaan kävelijöille? Valmiiden opinkappaleiden hokeminen ja ajatusten etsiminen eivät tosiaan taida mahtua sovinnssa samassa pöydässä olemaan, aina joku vetää herneen nenään.
Minunkin taitaa olla aika poistua. Anteeksi aiheuttamani häiriö.
Reilureiska ei nyt ymmärtänyt, mitä tuolla kinastelulla tarkoitin. Tarkoitin nimittäin sitä, että tällä palstalla on nimitelty, solvattu, haukuttu ym. Käytetty sanoja, jotka eivät kuulu sivistyneeseen kielenkäyttöön. Asioista voi olla eri mieltä. Niin kuin politiikassakin on monenlaisia mielipiteitä. Se ei ole kinastelua. Alkoholismista toipumisessa on useita tapoja ja kaikki ovat yhtä oikeita tai yhtä vääriä. Yksi tapa toipua sopii yhdelle ja toinen toiselle. Ja täällä voi kertoa oman kokemuksensa. Tällaisia keskusteluja vartenhan mielestäni tämä foorumi nimenomaan on.
Täällä on edelleennin monella tavalla toipuneita juttelemassa. Omin avuin ja avun kanssa. Ei kyseenalaistamisen kuulu olla kohtuukäytön puolustelua. Sitähän täällä oli liikkeellä. TuossA vieressä on tuo toinen osasto niille puheille. Minulla raittius on toistaiseksi pakkoraittiutta, joten ei jaksa yhtään lukea omahyväisiä tekstejä, kinastelua ja muuta turhaa. Palstaa on nyt mukavampi seurata ja lukea.
Eräs huomio palstalta. Smokkisikarin tekstien luonne on kyllä kuukausien varrella muuttunut. huonompaan suuntaan.Pohdintasi oli aiemmin vilpittömiä. Nyt näen niissä omahyväisyyttä. Liikaa kietoutumista omiin erinomaisiin ajatuksiin. Zen sitä ja tätä. Uskalla mies jo elää!
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että juomisen lopettamisen jälkeen raittius etenee vaiheittain.
Minulla (ja monella joita tunnen) oli alkuun ns. raittiushumalan vaihe. Sitä seurasi mietiskelyn aloittaminen ja omien, menneisyydessä syntyneiden, mutta edelleen ajatusmaailmassa piileskelevien “peikkojen” etsiminen ja karkottaminen. Se olikin omanlaisensa operaatio ja lienee varsin yksilöllinen vaihe.
Tuota vaihetta seurasi “suuren valaistumisen vaihe.” Laitan sitaatteihin, koska ainakin minulla oli valaistumiset kaukana; kirjaviisautta, itsetunnon kohottamista ja esiintymistä hyvinkin asiantuntevasti, kuitenkaan ymmärtämättä, että olin vasta toipumisen alkumetreillä. Tässä lajissa ei jaella pikavoittoja.
Ajan myötä tuli ja edelleen korostuu ymmärrys siitä, etten kykene toisia neuvomaan ja opastamaan raittiuden tiellä muuten, kuin enintään kertomalla omaa kokemustani. Ymmärrys omia kokemuksianikin kohtaan ikäänkuin jalostuu raittiiden päivien karttuessa. Tuo jalostuminen on antanut ehkä hivenen lisää mm. kykyä ja malttia pidättäytyä isommista kiistoista ja oman “erinomaisuuteni” esittelemisestä. Näin sen takia, että nyt ymmärrän itseäni ja käyttäytymistäni sekä esiintymistäni jo paljon paremmin.
Ja mikä parasta, nyt ymmärän ja hyväksyn senkin, että nuo kaikki vaiheet olivat tarpeen, ja sokerina pohjalla; käsitän myös sen, että vaikkapa vuoden kuluttua ilmeisesti ajattelen taas jonkin verran eri tavalla kuin tänään. 
Tuota kutsuisin hengelliseksi kehittymiseksi, joka antaa vakautta raittiudelleni. Toki sillä edellytyksellä, etten ota ryyppyä selvään päähän.
Kiitos Mörinä-Masa neuvostasi.
Osut aika keskelle oman elämäni ydintä. Keskustelin juuri tuosta asiasta keskiviikkona myös raittiusneuvojani kanssa. Elämäni nyt vain sattuu olemaan seesteisessä vaiheessa. Aivan, kuin seisoisin keskellä hiljaista toria, enkä tietäisi mihin suuntaan lähteä. Koko ajan siellä torin keskellä tapahtuu pieniä sattumuksia, jotka tuntuvat kuuluvan juuri sinne. Olen jo vuoden ajan saanut niiltä ihmisiltä, joiden neuvoja kuuntelen, aivan saman ohjeen: “Odota.” Saman ohjeen sain myös keskiviikkona. Elämä tulee kyllä luokseni, kun en yritä juosta sen perään.
Vuosi sitten kaksikin Tarot-korttien lukijaa luki minulle saman ennustuksen. Siinä luvattiin ensin elämää hirmumysrkyssä ja sitten tyvenessä. Se hirmumyrsky osui kohdallien ja tuulikin hiljalleen tyyntyi - aivan kuten oli ennustettu. Ennustus käy vanhaksi vuoden loppuun mennessä, joten pitäisi oikeastaan pyytää uudet kortit - ehkä se auttaisi valitsemaan sitä uutta suuntaa elämää kohti.
Palstan aiheeseen liittyen halusin hieman vetäytyä omalle palstalleni pohdiskelemaan sellaisella tavalla, joka ei sitä kinastelua niin paljon synnyttäisi. Käyn sitä pohdintaa aivan omista syistäni ja omiksi tarpeikseni. En sen takia, että sen kuuluisi ketään miellyttää.
Jos näet tekstissäni omahyväisyyttä, olet varmaan aivan oikeassa. Ehkä se on aivan tarpeellistakin balsamia, niille haavoille, joita olen nyt jo vuoden ajan repinyt itsestäni auki. Jatkuva itsensä riepottaminen ei ole sen terveellisempää, kuin valheellinen itsetyytyväisyykään.
Tämä on kyllä niiiiin totta. Joskus tuntuu väsyttävältä edes avata jotain solmua jonka on avannut kuudesti, mutta koska kasvu on jatkuvaa, solmut vaikka väliin aukeavat, solmuuntuvat uudelleen, hiukan eri tavalla. Viime viikolla taisin jossain jutella ja sanoa - Inhottaa että tiedän mielipiteen, joka nyt on elämän ja kuoleman vakava, olevan merkityksetön viikon tai kuukauden kuluttua. Tiedän hymyileväni leppoisasti itselleni, sille joka olin kun en vielä ymmärtänyt sitä minkä tuolloin tulen ymmärtämään.
Mielipiteet eivät muutu tuuliviirin lailla, vaan kasvun ja ymmärryksen myötä, mutta silti joskus pelottavan nopeasti.
Ehkä se kuvaa tätä raitistumisen jälkeistä aikaa, mihinkään ajatukseen ei voi tarrata kiinni lopullisena totuutena.
Kunpa minä hätäinen kykenisin odottamaan ihan rauhassa aloillani että elämä saavuttaa, enkä kokoajan ryntäisi sinne ja tänne, tietämättä mihin haluan tai mitä tavoittelen. 
“Kannattaa olla kans varovainen mitä haluu, koska jos sä haluut jotain tosi paljon, sä myös saat sen” 
- Andy McCoy
Eiköhän täällä päde sama kuin tosielämässäkin. Sama kinastelu koetaan monella eri tavalla; toiselle se on vain pikku heittoa, toiselle elämän ja kuoleman kysymys. Osallistuu sitä sitten keskusteluihin ja kinasteluihin missä olomuodossa tahansa, niin aina pitäisi muistaa, että me ihmiset olemme erilaisia ja jokaisella on oma näkökulmansa asioihin. Erilaisuuden sietokykyä tarvitaan, mutta rakentavaan kinasteluun ei kuulu toisten nimittely ja haukkuminen. Ollaan asioista eri mieltä ja hyväksytään myös erilaisuus, koska aina en minäkään voi olla oikeassa (vaikka melkein olenkin 
).