Hetki, josta alamäki alkaa?

Mietin tässä sitä, mikä on se hetki, josta todellinen alamäki alkaa kohti rappion tietä?

Mulla ei ole kaikkitietävää vastausta tähän asiaan. Päinvastoin vain omaa spekulaatiota. Kukaan ei valitse alkaa juopoksi, päinvastoin, uskon jokaisella olevan tietty myötähäpeän tunne ollut jo lapsena kun on nähnyt sekavasti käyttäytyvän rantojen miehen.

Yksi teoria on, että mies voi menettää yhden näistä asioista, mutta kahden menettäminen vie kohti nopeaa rappiota. Työpaikka, ajokortti, vaimo. Oma käsitys on, että silloin kun päihteet alkavat olla näkyvä piirre tai häiritsevät töitä, harrastuksia tai ihmissuhteita, on se todellinen ongelma ollut päällä jo pitkään.

Sanoisin omalta kohdalta, että se alamäen hetki oli se, kun aloin juomaan yksin. Seuraukset olivat sitten näkyvissä vasta paljon paljon myöhemmin. Ja se toinen alamäen hetki on ollut siinä, näin raittiuteen pyrkivänä, kun olen luullut että kyllähän minä voin pari olutta juoda.

Mulla pyhä kolminaisuus: itekseen juominen, salaa juominen ja loiventaminen. Yhdessä ja erikseen.

Pohjalla mulla on toki aina ollut jonkinlainen “luontainen” holtittomuus dokaamisessa.

Itellä varmaan alkoi krapulan hoitamisesta alkolla joka johtikin sitten hiljakseen ympärivuotokautiseen kännissä olemiseen, sammumiseen ja krapulan uudelleen hoitamiseen…ja kas oravanpyörä oli valmis…tätä lähes koko ajan ympärivuorokautista känniä kroppa ja pää kesti n.2 vuotta…

Erittäin kattavasti sanottu, Tyräkki!

Hyvä kysymys, taas vaihteeksi.

Ilman työpaikkaa, ajokorttia ja vaimoa lienee vielä mahdollista nukkua yönsä rauhassa ja selvityä päivänvalossakin ilman viihteelle pakenemista. Mutta, jossain kai jokaisella on se raja jolloin päättää että menköön perkele kun ei tästä kuitenkaan mitään tule.

90-luvun alussa, kun lama oli ihan todellinen, pelastettiin vain pankit eli suursijoittajat, suuri luuta lakaisi pienyrittäjät pois pelistä ja työt loppuivat suurilta joukoilta kuin seinään, armoa ei tunnettu. Moni ratkaisi tilanteen kaulakiikulla tai rekan nokkaan tähtäämällä, osa pakeni mömmöihin ja kaljaan. Monelta kun meni paitsi kaikki myös tulevaisuus, takausvastuita ja velkoja jäi melkein syyttömillekin (mitä nyt tuli serkkupojan takauspaperiin nimi laitettua…) ja näköpiirissä ei toivoa enää ollut.

Oliko sekään ehdoton alamäen alku?

Jäi sinne kaljabaarin nurkkapöytään miehiä jos hiukan naisiakin, osa loppuiäkseen, ainoana vaihteluna ajoittaiset terveyskeskuskäynnit ja kuntoutusjaksot, mutta monella sittenkin alamäki hiljalleen vaihtui tasamaaksi ja osa jopa alkoi taas hiljalleen räpistellä ylämäkeenkin.

Katkeruuden ylittäminen, tietysti, ja hiukan hyvää tuuria. Erikseen ne joilla sattui löytymään sukulaisia kaivamaan lompsasta tukea tai kenossa oikeat numerot -ehkä ne kuitenkin olivat poikkeustapauksia.
Omasta päästä se alamäen toppuuttelu , jarrujen kiinni lyöminen, useimmin lähti.

Raja, jolloin hurlumhei otti pääroolin ja arjen harmaus sai kokonaan väistyä, ei ollut kaikilla läheskään sama. Kaikilla ei semmoista rajaa ole tullut eteen koko elämän aikana.

Ehkä sitä ei absoluuttisena ja tarkkana olekaan?

AitoaIloaKohti

Usein alkoholistin tie ulkoisesti näkyvään rappioon on pitkä ja aluksi huomaamaton. Sisäisesti epäily sille tielle joutumisesta voi herätä jo vuosia ennen ulospäin havaittavia tunnusmerkkejä. Saatan siis uskoa, että se alkaa ensimmäisestä ryypystä, mutta alamäen jyrkkenemiseen vaikuttavat kovin monet seikat. Niistä toiset ovat keskinäistä tehoa vahvistavia, jotkut pistävät hanttiin.

Alkoholistina en pidä ulkonaisia rappion merkkejä välttämättöminä juomisen lopettamiseen. Itselleni tuli halu lopettaa juominen, kun tajusin kärsineeni tappion alkoholille. Se oli voimakkaampi kuin minä. Kulissini olivat pystyssä. Silti lähdin hakemaan apua. Oli hyvä päätös avata palaveripaikan ovi. Joku oli keittänyt kahvit. Näin toipuvia kohtalotovereita, tavallisia naisia ja miehiä, ja tuli halu liittyä joukkoon.

Tänään et ole yksin

Tervehdys Aitoailoakohti ja tervetuloa palstalle. Pistän sinulle yhden linkin josta saat hieman tietoa ja osviittaa tilanteeseesi halutessasi. Juha Kemppisellä on myös alkoholismin alku- ja loppuvaiheeseen liittyviä kirjoituksia jotka ovat kanssa tutustumisen arvoisia.

google.de/url?sa=t&rct=j&q= … X4a55hKwSv

Tsemppiä.