Henkiön pako

Olen alkoholisti ja addikti. Entinen sekakäyttäjä. Nyt olen saanut olla Juomatta 1,5 vuotta. Sitä ennen tissuttelin kaikki illat yksikseni.

Kirjoitteluni kuuluisi kaiketi Dosettiin. Siellä ei vaikuttaisi kuitenkaan olevan päiväkirjamaisia viestiketjuja, joten kirjoitan tänne. Olenhan myös alkoholisti ja lopettaja. Lisäksi siis addikti. Reseptilääkkeiden väärinkäyttäjä. AA:sta sain rukoilevat kädet-korun vuosipäivänäni. Olen siitä kovasti ylpeä! Juomatta olen ollut mutten raittiina. AA-jäsenyyden ainoana vaatimuksena on halu olla juomatta. Täytän tämän vaatimuksen ja koen olevani ohjelmassa sen osalta. NA onkin sitten asia erikseen.

Heikkouteni ovat Stinoct-nimiset nukahtamislääkkeet. Niiden kanssa rimpuilen. Ne ovat varmasti oivia nappuloita oikein käytettynä mutta minä väärinkäytän niitä tehokkaasti. Päivällä, aamulla ja kyllä myös yöksi. Määrät ovat valtavia!

Nyt haluaisin päästä niistä eroon kokonaan. Minulle on tapahtumassa niin ihania asioita, jotka haluaisin kohdata selvinpäin. Lääkkeet ovat loppumassa. Mistä saisin voimat olla pyytämättä niitä lisää?

Terve Henkiö,

Kannattais varmaan tehdä tuo vierottautumishomma vähitellen, eikä kertalaakista, mikäli tuota on pitkäänkin harrastanut. Motivaatioo sulta varmaan löytyy kirjoituksestasi päätellen. Mikäli ei ole työ- tai opiskelu- tai muita tärkeitä velvotteita hoidettavana, niin mikä estää kokeilemasta laakista lopettamistakin. Pitää vain varuiksi tallessa niitä mömmöjään, mikäli homma äityy ylivoimaiseksi.

Parasta olis tietysti hakeutua jonkun asiantuntijan juttusille, joka laatis sellaisen vähennysohjelman valvotusti.

Jos sitä tsolpideemiä menee oikeesti todella isoja määriä niin suosittelen vahvasti psykiatrin konsultointia ja lääkkeen alasajamista esim. diatsepaamin voimin.

Kiitos viesteistä ja neuvoista Helisee ja Mastidontti!

Olen tehnyt vieroituksen valitettavan monta kertaa. Aina kylmiltään. Minulla on siihen tarkoitukseen Rivatrilejä ja ne auttavat pahimman yli. Stilnoct viekkarit ovat yllättävän laimea ja lyhyet. Pari päivää on tuskallista ja sitten tuntuu elo jo ihan normaalilta. Varmaankin sitä elimistössä on vielä pitkään.

Takaisin niiden pariin hakeudun heti, kun on taas resepti saatavilla. Mitenhän tästä kierteestä pääsisi eroon?

Henkiö hei,
Oletko katsellut, mitä Kuivashuoneessa ja Dosetissa kirjoitellaan lääkeaineiden väärinkäyttämisestä ja irtipääsemisestä?

Tänään et ole yksin

Hei Lomapuisto! Olen kyllä lukenut noita kumpaakin palstaa. Hyviä kirjoituksia niistä löytyykin. Luen Päihdelinkissä oikeastaan kaikkia palstoja. Kaikki osaltaan auttavat ymmärtämään omaa riippuvuutta ja antavat lohtua, etten ole yksin.

Muokkasi hiukan otsikkoa ja aloitustani tänne lopettajiin sopivammaksi. Vaikka kyseessä ovat lääkkeet, näen että prosessi lopettamiseen on sama kuin alkoholin kohdalla. Siinä missä ennen taistelin viinanhimoa vastaan, taistelen nyt lääkkeenhimoa vastaan.

Lääkkeet alkavat loppumaan. Huomenna tulee olemaan vieroituspäivä numero 1. Motivaatio tälläkerralla on keskinkertainen. On ollut kertoja, jolloin oikein odotan, että lääkkeet loppuvat (kakkihan on tietenkin vedettävä :stuck_out_tongue: ) ja pääsen raittiin elämän alkuun. Joskus taas olen ollut aivan paniikissa ja pakkomielteisesti halunnut lisää. Tälläkertaa olen vähän peloissani enkä oikein jaksaisi tätä rumbaa. Mutta teen sen, koska on pakko mutta myös koska haluan.

Rakastan raitista elämää! Saan paljon enemmän aikaiseksi asioita, olo on kirkkaampi, nautin elämän iloista, selkeydestä. Siihen taas ollaan matkalla. Kun vieroitus on tehty, on hetken aikaa auvoisaa. Kunnes lääkepirulainen alkaa houkutella. AA:sta hyväksi havaitsemallani yhden päivän (/hetken) taktiikalla etenen. Pirulainen on vaan sitkeä tapaus! Tiedätte kyllä…

Katsotaan kuinka pitkälle tälläkerralla pääsen.