Joo.
Lainaaminen on kovin epätarkka ja tosiaan hiukan harhaanjohtavakin sana tuossa yhteydessä. Eihän siinä “lainata” siten että jotain velkaa jäätäisiin tms.
Sorry.
Moro metsänreunaan. Kyllä jossain mielessä velan ottamisestakin voi puhua. Mulla oli muutama aika takaperin vahva tarve antaa jotain saamastani avusta takaisin. Myös tästä syystä ajauduin vapaaehtoishommiin jotka eivät sopineet juuri ollenkaan.
Oletan, että tällainen moraalisen velvollisuuden ansa johti ristiriitatilanteeseen joka 2,5 vuotta sitten aiheutti retkahdukseni.
Really? Olen tainnut kirjoittaa tästä melkein jokaisessa tai joka toisessa viestissäni. 
Tuossa pitää tosin varoa ns. nöyryydellä hurskastelun ansaa. Mikäänhän ei tee ihmistä niin itsetyytyväiseksi kuin tiedostettu nöyryys.
Noh noh! Nytpäs on taas tekstin tulkintaa. Ihan saatoin omaa höpötystäni tarkoittaa. Enkä etenkään tarkoittanut etteikö saisi höpöttää, vaan mietin vain kasvattaako se mitään muuta kuin post countia.
Keskustelu jatkukoon edelleen internetissä, ihan ilman vittuja ja perkeleitä. Kyllä eivät ole henkistä vahvuutta ne.
Henkistä vahvuutta on pakkomielteinen oikeassa oleminen, viimeisen sanan sanominen, pilkun pilkkominen, sanojen vääntely ja toisten mielipiteiden tuomitseminen. Vai olikohan nämä sittenkin siitä listasta, että mikä ei ole henkistä vahvuutta…? Taisi olla! 
Henkistä vahvuutta saattaisi kuvastaa sellainen tilanne, että pystyy kuulemaan toisten ajatuksia ja kertomaan omiaan, menemättä sijoiltaan niiden poiketessa tosistaan.
Niin joo…
Henkisen vahvuuden aste tai määrä ei ihmisestä kerro mitään muuta kuin sen miten vahva hän henkisesti on.
Henkisesti vahva ihminen ei välttämättä ole sen parempi ihmisenä kuin henkisesti heikompi, eikä hänen moraalinsa, maailmankatsomuksensa tai edes järjenjuoksunsa ole verrannollinen siihen vahvuuteen.
Olennaista tietysti on myös se,. miten ihminen käyttää vahvuuksiaan. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Oman olon kannalta on tietysti mukavaa että vahvuuksia on, ja vahva ihminen voi niin halutessaan tehdä paljon hyvää myös muille, mutta voihan ihminen käyttää ne kaikki voimavaransa ihan vaan omaksi hyödykseenkin. Henkisesti vahva ihminen voi olla ahne, pyrkyri, itsekeskeinen, ja paljon muutakin.
Silti, henkistä vahvuutta toki kannattaa kasvattaa. Voimaantuminen on (siis taas minun mielestäni) parempi vaihtoehto kuin voimiensa poisluovuttaminen.
Lainasin kerrassaan mainion kirjan kirjastosta. Ari Turusen “Ettekö te tiedä kuka minä olen - ylimielisyyden historia” (Atena 2010).
Populääriä höttö-sosiologiaa, eli lempilukemistoani vapaa-ajalla. 
Kun valta, suosio tai muuten vaan oma erinomaisuus kihahtavat nuppiin, siitäkin tulee eräänlaista henkistä vahvuutta, joskin melko erehdyttävää sellaista.
Menestys ja valta juovuttavat, ja historia tuntee moniaita kertomuksia suuruudenhulluuteen sairastuneista johtajista, joille on lopulta käynyt köpelösti oman ylimielisyytensä takia.
Ja tokihan me tavalliset tallaajatkin saatamme addiktoitua selkään taputteluun, suosionosoituksiin, nöyryyteemme, viisauteemme tai vain siihen että olemme parempia ihmisiä kuin jokin huonompi ihminen. Huonoksi ihmiseksi voimme valita vaikkapa juovan alkoholistin, yhä piikittävän narkomaanin, vahvuuteen sairastuneen, henkisesti heikomman, kömpelömmän tai tyhmemmän ja rumemman jota kukaan ei taputa selkään.
Oma lukunsa ylimielisyyttä ovat tietysti myös suuret taiteilija- ja julkkisdiivat, joiden tunnuslause saattaa olla juuri “ettekö te tiedä kuka minä olen?”.
Heidän korskeutensa on toki lähinnä huvittavaa ja harmitonta laatua. Samoin kuin sen raitistuneen alkoholistin, joka katsoo tehneensä korkin suljettuaan sellaisen uroteon, jota ympäröivän maailman on ihasteltava, kehuttava ja ainoaksi oikeaksi raitistumistavaksi valittava. 
No mutta!
Eipä voitaisi enempää samaa mieltä olla.
Tosin, pidän kyllä juomisen lopettamista ihan merkittävänä asiana kunkin omalla kohdalla, mutta tosiaan, ei siinä sentään vuosikausiksi riitä hehkuttamista, sekin kannattaa säilöä sinne onnistuneiden juttujen joukkoon ja lakata pyörimästä asian ympärillä…siitäkin kun voi tulla rasite ainakin ympäristön kannalta katsottuna.
Oli muuten kerran paikallisradion katuhaastattelussa kaveri joka nimeä kysyttäessa sanoi tomerasti “Kekkonen!” Toimittaja kai ajatteli olevansa hiukan vitsikäs ja sanoi että nimi on kyllä jotenkin tutun tuntuinen…
Kaverihan innostui, “on se vaan hienoa että vielä joku muistaa että tulin pyöräilyn piirinmestaruuskisoissa neljänneksi vuonna -76…”
Ja ihan samaa menneeseen junttaantumista on sekin jos vielä kymmenen vuotta raitistumisen jälkeen on sen tempun hiilloksesta lämpöä puhallettava. Sain muuten minäkin nelisenkymmentä vuotta sitten oikein pokaalin suunnistuksen piiritasolta… ja ensin lakkasin sitä kiillottamasta ja sittemmin se on jo muutoissa hukkunutkin. Ei vaikuta enää päiväohjelmaan, niin kiva juttu kuin olikin. Aikansa kutakin, ja eteenpäin.
No niin. Taas ollaan ihan samaa mieltä. Yritän kans siivota puheitani. Ei keskustelu todellakaan parane kielenkäytön tasoa pudottamalla.
Noo, eipä se kiroilu tapa, vaikka ei yleensä vahvistakaan. Joten nou hätä.
Olempa joskus aika rumia jutustellut itsekin internetissä. Ei ole tosiaan henkista vahvuutta se, mutta kukapa sitä aina jaksaa vahva ollakaan. 
Jonkun Kekkosen tunnen minäkin muuten.
Niin tuosta vahvuuteen sairastumisesta siis, että sehän on se klassinen kardinaalivirhe joskus auttamistyössäkin. Nykyaikana luulisi että siitä on puhuttu kaikkialla niin paljon ja työelämässäkin tähdennetty, että moista osaisi varoa ne suurimmat uhrautuja-luonteetkin. Mutta eipä kai silti kaikki osaa.
Niiden koulukaverieni henkinen vahvuus tai mikä lie vahvuus kyllä ällistyttää minua, jotka yrittävät klaarata samanaikaisesti sekä amk-opiskelun, työnteon ja joilla on vielä perhe ja pieniä lapsia! 
Johan sen sanoo järki ja itsesuojeluvaisto, ettei moisesta tule kovin pitkään hittojakaan, tai sitten tulee burn outti tai pitää valita minkä droppaa: opiskelun, työn vai perheen.
Yleensä se on tietysti sitten opiskelu joka voimien ehtyessä dropataan, ja muutama hyvä koulukaveri onkin jo kelkasta tipahtanut. Harmi.
Mun flow vaatii rentoutta ja sopivan väljää aikataulua. Siksipä olen päätoiminen opiskelija. Rahhaa ei oo hirveesti, mutta rentoutta muuten elämässä.