Henkinen vahvuus?

Me Lopettajat
1

Olishan tää sopinut sinne mediasta poimittujen joukkoonkin, lainattua tekstiä kun on.
Ajattelin kuitenkin, että vois tuossa olla miettimistä hiukan enemmänkin.

Lueskelin läpi, ja miksei, kyllä nuo ihan sellaisia ovat jotka tunnistan itsessänikin joko olevan tai jonkinlaisena tavoitteena olevan. Asioita jotka voivat olla myös sen keskustellun hyvän elämän palikoita.

[b][*]13 asiaa, joita henkisesti vahvat ihmiset eivät tee

Lifehack-sivusto on listannut 13 sellaista seikkaa, jotka kertovat ihmisen olevan henkisesti vahva.

Tunnistatko itsesi alla olevista kohdista? Olet mitä todennäköisimmin hyvin vahva ihminen.

  1. He eivät tuhlaa aikaa itsesääliin

Henkisesti vahvat ihmiset eivät käytä aikaa siihen, että säälivät itseään. He eivät jää jumiin suremaan olosuhteita, jotka heidän elämässään ovat vallalla, vaan ottavat itse elämänsä haltuun ja vastuun ratkaisuistaan.

  1. He eivät luovuta valtaansa muille

Vahvat ihmiset eivät anna muille kohtuutonta valtaa omiin tunteisiinsa. Jos siis esimerkiksi esimies kritisoi, voi kritiikin ottaa vastaan ja oppia siitä, mutta voi myös päättää, ettei anna sen tehdä itseään surulliseksi tai pilata koko päiväänsä.

  1. He eivät pelkää muutosta.

Vahvat ihmiset eivät pelkää muutosta. Sen sijaan he ottavat sen vastaan avosylin, ja yrittävät aina olla joustavia muutoksien kourissa. He ymmärtävät, että muutos on usein välttämätön.

  1. He eivät tuhlaa energiaansa asioihin, joihin heillä ei ole valtaa

Henkisesti vahvojen ihmisten ei juuri koskaan kuule valittavan turhanpäiväisistä asioista, kuten liikenneruuhkista tai matkalla kadonneista matkalaukuista. Vahvat ihmiset ymmärtävät, että vain niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, kannattaa suunnata paljon energiaa. Usein oma asenne on ainoa asia, jota voi kontrolloida ja silloin niin myös kannattaa tehdä.

  1. He eivät pyri miellyttämään kaikkia

Vahvoilla ihmisillä ei ole tarvetta miellyttää kaikkia. He pyrkivät olemaan mukavia ja reiluja, mutta sanovat myös suoraan mielipiteensä. Mikäli joku loukkaantuu siitä, kestävät vahvat ihmiset sen.

  1. He eivät pelkää ottaa laskelmoituja riskejä

Vahvat ihmiset eivät ryntää suin päin kohti uusia haasteita, vaan ottavat niistä selvää ensin. Jos he kokevat riskin ottamisen arvoiseksi, he ovat valmiita tekemään sen, mitä ovat päättäneet.

  1. He eivät jää märehtimään menneisiin

Vahvat ihmiset elävät nykyhetkessä, eivätkä murehdi turhaan menneitä. Myös virheistä voi oppia, he ajattelevat. He eivät myöskään haaveile jatkuvasti loistavasta tulevaisuudesta vaan keskittyvät siihen, mitä heillä on, tässä ja nyt.

  1. He eivät tee samoja virheitä monta kertaa

Vahvat ihmiset hyväksyvät oman vastuunsa siihen, miten tietyt asiat heidän elämässään ovat menneet. Niinpä he myös oppivat virheistään, eivätkä toista niitä moneen kertaan.

  1. He eivät paheksu tai kadehdi toisten ihmisten menestystä

Vahvat ihmiset ovat onnellisia myös muiden menestyksestä ja kehuvat arvostamiaan ihmisiä. Sen sijaan, että keskittyisivät kateuteen, he saavat energiaa muiden onnistumisista ja pyrkivät itsekin onnistumaan.

  1. He eivät luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen tapahduttua

Vahvat ihmiset eivät luovuta heti vastoinkäymisiä kohdattuaan. Sen sijaan he ottavat vastoinkäymisetkin vastaan oppimiskokemuksena ja arvokkaina opetuksina.

  1. He eivät pelkää olla yksin

Vahvat ihmiset viihtyvät yksin. He eivät tarvitse hälinää tai ääniä pitääkseen päänsä kasassa, vaan osaavat nauttia omista ajatuksistaan rauhassa.

  1. He eivät koe, että maailma on heille jotain velkaa

Vahvat ihmiset eivät ole sitä mieltä, että elämä on heille jotain velkaa. Heidän ei kuule sanovan lauseita, joissa he paheksuvat, ettei heille nyt käynyt hyvä onni jossakin. Sen sijaan he luottavat siihen, että hyviä asioita seuraa heidän omista teoistaan ja meriiteistään.

  1. He eivät odota välittömiä tuloksia

Vahva ihminen luottaa siihen, että hänen oma persoonansa ja taitonsa kehittyvät ajan myötä. He eivät myöskään odota, että isot asiat putoaisivat heidän käsiinsä taivaasta, vaan ovat valmiita tekemään niiden eteen kovasti töitä ja nauttimaan sitten työnsä hedelmistä.

Jos et tunnista itseäsi monesta kohdasta, ei hätää. Maailma ei ole mustavalkoinen ja vahvuutta on yhtä monenlaista kuin on ihmisiäkin.

Lähde: Lifehack[/b]

2

hmmm…on tossa taas kyllä, mielestäni sellaista yliampuvaa yksisilmäisyyttä, kuin jonkun uskon käännytyshehkutuksista lainattua… niinkuin tuo muutosten avosylin vastaanottaminen :laughing: :laughing: :laughing: muutoksia on ihan varmasti monenlaisia. Muutos on sekin kun jalka katkeaa tai naapurin lemmikkikäärme ilmestyy viemäriputkesta ja påäättää jäädä meille asumaan. Ei kaikkea ota vahva ihminen avosylin vastaan. Jos muutos on ihan hanurista, suorastaan vahingollinen, vahva ihminen uskaltaa myös asettua vastustamaan sitä.

Näissä on tietysti aina niitä ympäripyöreitä mitäänsanomattomuuksia, joita sitten toivotaan lukijan tulkitsevan omien ajatustensa mukaan, osa “koottuja itsestäänselvyyksiä” jotka yritetään valjastaa oman jutun palvelukseen…

mutta kyllä noissa paljon perääkin on.

Ei hullumpi lista!

3

Pitää korjata kun vain osa tekstistä ilmestyi.

onhan nuo ihan hyviä tavoitteita ja jotain ominaisuuksia ehkä on itselläkin ollut.

Alkoholin suhteen kuitenkin sama virhe toistui kuitenkin lukmattomia kertoja ja siitä kyllä seurasi, että muutkin vahvuudet katosi.

4

Henkinen vahvuus on mielestäni sitä, että tällaisille listoille ei ole mitään tarvetta.

5

joo, se kyllä todistais tuon kohdan puolesta. Alkoholille vallan antaminen kait on juuri henkisen vahvuuden puutetta?

Henkisesti vahva ihminen pitää siinä asiassa vallan itsellään. eli sen kohdan listassa olen kyllä valmis hyväksymään paikkansapitäväksi.

Silti, ihminen joka ei koskaan tee samaa virhettä kahdesti -lieneekö tästä maailmasta, kuullostaa liian täydelliseltä :laughing:

6

Olen samaa mieltä.
Mutta keskustelun pohjana menettelee… henkisesti vahva ihminen voi mietiskellä kaikenlaisia asioita, myös sitä mikä on henkistä vahvuutta ja mikä ei.

Jos huvittaa.

Välttämättä ei tietysti huvita, eikä aina huvita asioista keskustelukaan.

7

Haa, pitäsköhän tässä nyt ihan henkisesti pullistella henkisiä lihaksia, kun aika monet kohdat tuntuu osuvan ja uppoavan. Jotkut ovat kuin suoraan omasta teesi-valikoimastani. :sunglasses:

Näin on näppylät! Kolmoskohtaan olen joskus ollut vähän turhankin innokas, ja hyppinyt muutoksesta toiseen liiankin innokkaasti.
Kakkoskohta sitten… hmmm, kyllähän jos rakastuu tai rakastaa toista, on luovuttanut hieman valtaa sille ihmiselle. Näiden vahvuuksien listaajalla tuskin kuitenkaan on ollut tarkoitus kieltää rakkautta ja terveitä tunnesiteitä muihin ihmisiin.

Tämä on jo vähän epätodennäkösempi. Kukapa ei joskus hieman valittaisi vaikkapa säästä. Tai maailman tilanteesta. Joistain asioista pitääkin kantaa huolta, vaikka vaikutuskeinot tuntuu pienellä ihmisellä kovin pieniltä. Tulkinnanvaraista tietty tuo “energian tuhlaaminen”.

Oikeesti oppimisen paikka työssä! :bulb: Työssäkään ei tarvitse aina olla se koko työpaikan kivoin ja reiluin ja ihanin josta tykkää niin asiakkaat, työkaverit kuin pomotkin, mikäli se estää olemasta streitti ja jämäkkä.

Oon kyllä joskus ryntäillyt päin kaikenlaista. Enkä kai liian varovainen ole vieläkään.

Samoja virheitä kyllä tulee tehtyä jonkun verran. Ehkä kannattaisi märehtiä menneet huolellisemmin, niin vois oppiakin virheistään. :laughing:

Nämä on kuin minun kirjoittamani! <3 On tärkeää hiffata, että kenenkään menestys ei ole minulta itseltäni pois.
Maailma ei ole mitään velkaa minulle, mutta se voi antaa minulle lahjaksi kaikenlaista jos uskallan ottaa sen vastaan, ja lähteä maailmaan avosylin ja avomielin. Järki päässä kuitenkin vihdoin. :slight_smile:

Pari kohtaa jäi ruotimatta, mutta niitä taitaa olla jo ruodittu muutenkin.

8

ihan hyviä ajatuksia tuossa listassa on, mutta sitten tullaan taas tietysti niihin tulkintoihin.

Joskus kun olen ollut tilaisuudessa kuulemaan miten joku pikkuisen paheksuu sitä että muutama prosentti maailman väestöstä kerää suurimman osan varallisuudesta… ja esittää ettei se ihan oikein mene kun jossain bangladeshissä kolmenkymmenen euron kuukausipalkalla väkerretään lisää voittoja näille sijoittajille, niin eikös kohta kuulu jostain nurkasta että kateutta perkele! Kaikilla täällä on samat mahdollisuudet…

Minä taas väittäisin että noissa asioissa ei ole kysymys kateudesta ollenkaan vaan moraalin laadusta. Se kun on kans ihmisillä niin erilainen.

En oikein osaa olla omalla kohdallani kateellinen.
Joku naapuri asuu leveämmin… ei häiritse.
Työkaveri on edelleen nopeampi juoksija kuin minä, sekin on ok… vastaantulijoista kovin moni on paremman näköinen kuin minä, ja kulkee hienommissa vaatteissakin… eipä kiusaa sekään.

9

Kaikki nuo listan asiat voidaan tulkita monin tavoin. Ihan simppelisti ajatellen ovat varmasti kannattelevia ja kannatettavia taitoja nuo kaikki.

Ihminen on kuitenkin tunteineen, reagointitapoineen ja kulloisenkin vallitsevan tilanteensa kanssa monimutkainen paketti.

Jotakin asiaahan sillä kateudenkin tunteella on tai sillä, että ajatus lähtee askartelemaan menneeseen. Yleensä on niin, että tunteita ei voi estää tulemasta. Jotakin kai niiden estämisestä ja tukahduttamisyrityksistä tiedämme kaikki.

Tunteet tulevat ja ne myös menevät. Parhaiten ne menevät hyväksymällä niiden oleminen ja ottamalla informaatio vastaan. Hiljalleen haastavista, ei niin toivotuista tunteistakin voi huomata hyötyvänsä paljon. Tärkeintä on kuitenkin huomata se, että tunteet eivät määrittele identiteettiä. En ole läpikotaisin kateellinen ihminen, vaan olen kateellisuutta tunteva ihminen. En ole läpikotaisin vihainen ihminen, vaan olen vihaisuutta tunteva ihminen…jne.

Jokaisen ihmisen kannattaa miettiä omalla kohdallaan, että mitkä ovat sellaisia ns. ankkuritunteita eli tunteita ja tunnetiloja, jotka esiintyvät toistuvasti ja värittävät vähän kaikkea. Jos ne ovat haastaviksi ja energiaa syöviksi kokemiamme tunteita, kuten kateellisuus, vihaisuus, epäluottamus, syyllisyys ja häpeä, niin kannattaa ehkä alkaa tietoisesti pohtimaan, että miksi ankkuroidun näihin? Tunteille voi puhua esim.; jaahas, päivää, kiitos informaatiosta ja näkemiin! Voi tehdä mielikuvaharjoituksia; tunteet kuin ohi kiitävät laivat tai ohi lipuvat laivat.

Virheiden toistamisesta muutama sananen. Ihminen tekee ja toistaa asioita ihan muista syistä, kuin että se olisi virhe. Vaikka tietäisi järjellisesti, että tämä viinakauppaan kävely tai röökin sytyttäminen on virhe, niin ihminen tekee sen tuhat kertaa uudestaan, koska se tunnetasolla palvelee, eikä tunnu virheeltä. Vasta kun tekeminen ei enää palvele oikein tunnetasollakaan, eikä tuota muuta tyydytystä kuin riippuvuuden sammuttamisen alkaa haparointi kohti toisin tekemistä. Jos alkaa.

Henkinen vahvuus on itsetuntemusta. Se, että uskaltaa tutustua omiin heikkouksiinsa ja vahvuuksiinsa vaatii pokkaa. Itsetuntemus vaatii usein sitä taaksepäinkin katsomista, mutta mitään vellomista menneisyydessä se ei edellytä.

10

Kiitos Basi.
Asiallista erittelyä, ja esiinnostamasi monimutkaisuus on juuri se pointti, joka saa minutkin aina hiukan epäillen suhtautumaan näihin listoihin ja mietelausekokoelmiin.

Ne toimivat ja ovat totta -jossain olosuhteissa ja jonkun kohdalla, aina kuitenkin jos niiden “summa” on yhteneväinen kohdehenkilön maailmankatsomuksen kanssa.

Mutta, kuitenkin, ihan tosiasioita tietysti joka pykälässä, onko sitten sataprosenttisesti noin, se onkin eri juttu.

Mielenkiintoinen aihe sitten on se, miten henkistä vahvuuttaan voi kasvattaa.

Se nimittäin saattaa olla yksi raitistumisen tukikeinoista, uskon että omalla kohdallani ne liittyivät toisiinsa.

Tunteille puhuminen, se on yksi esiinnostamisen arvoinen asia. Omalla kohdallani olen sen tehnyt asettumalla tavallaan tarkastelemaan tilannetta ja tuntemuksia ulkopuolelta, pyrkien näkemään myllerryksen ohi, hiukan kauempaa, tietäen että hurjimmat tunnemyrskyt ovat kuitenkin vain hetken lapsia, ja niihin voi myös suhtautua kuin pahankurisiin lapsiin… antaapa hetken mekastaa niin väsyvät.

Ei tunteita voi eikä varmasti pidäkään aisoihin laittaa, mutta niiden kokemiseen voi sittenkin ihan selvällä järjellä, itseluottamuksella ja hankituilla työkaluilla vaikuttaa. Tasapainoisemman perusolotilan vahvistaminen on yksi niistä. Enkä muuten epäile, etteikö se minulta llian usein väliin jäävä tukipalikka olisi myös fyysisen kunnon ja terveyden tietoinen ylläpitäminen. Kyllähän ne toisiinsa vaikuttavat.

Joka tapauksessa, olen ihan varma siitä että omaa henkistä vahvuuttaan voi lisätä ja sitä kannattaa voimistaa. Ja luovuttamista, periksi antamista en edelleenkään kenellekään suosittele. Kyllä maailma sotkee alaspäin, ei sitä itse tarvitse tehdä :laughing: :laughing: :laughing:

11

Vahvuuteenhan kuuluu myös taipuisuus ja notkeus. :wink: Mitä se sitten tarkoittaa henkisessä vahvuudessa, sitä voi kukin tykönään miettiä.

Paksu jäykkä puunrunko voi kaatua myrskyssä, jossa taipuisa nuori varpu vain taipuu nöyrästi ja nousee jälleen pystyyn myrskyn jälkeen.

Periksiantamaton, voimantunnossa oleva sonni puskee vaikka kiviaitaa odottaen että aita kyllä antaa periksi. Joku ovelampi olento osaa kenties kiertää portista, tai pyytää kaveria jeesaamaan aidan yli kiipeämisessä. :smiley:

12

Helvetin hyvä lista. Tunnistan itseni silloin kun olen ns. koossa.

13

Moikkis. Keto-ketale ehti ensin! :smiley: Kiinnittämään huomiota erittäin tärkeään seikkaan: joustavuuteen nimittäin. Metsänmies kalastajana varmaan saa kiinni siitä, että heikolla siimalla ei kannata yrittää repiä isoa kalaa väkisin elementistään pois. Yhtä vähän kannattaa pitää jääräpäisesti jostain tällä hetkellä liian isosta asiasta kiinni. Tässäkin “toistaiseksi”-periaate toimii. :wink:

14

^ Heikolle jäälle ei myöskään kannata mennä, vaikka olisi tosi voiman tunnossa. (ajankohtainen, vuodenaikaan sopiva varoitus).

Avantouinti suunnitellusti sen sijaan lienee hyvinkin suositeltava henkisen voiman ja fyysisen hyvinvoinnin virvoittaja. En ole vielä itse kokeillut, mutta kokeiltava kai joskus on.

Ihana tämä foorumi. Ainoa mesta maailmassa jossa saan kuulla itseäni kutsuttavan hellittelynimellä “ketale”. :slight_smile:

15

Nonniin. Nyt on paremmin aikaa heittää kommentti todellakin hyvään ja mielenkiintoiseen ketjuun. Minulla on kohdissa 4 ja 7 parantamisen varaa. Tunnistan kyllä tilanteet joissa minun on oltava enemmän vastaanottajan kuin määrääjän roolissa. Näihin liittyy vieläkin liikaa jonkinlaista ylivarmistamisen tarvetta. Liikaa “mitä-jos”- ajattelua ja kaikkien mahdollisten kamaluuksien torjumisstrategioita. Ehkä perua ammatistani tai riippuvuusfobian tulos?
Seiskassa mainittu menneiden märehtiminen on myös asia josta minun on opeteltava pois. Osa vanhoja taakkoja on jo ruksattu ja selvitetty, osa odottelee joko biologista ratkaisua (osapuolten kuolemaa siis) tai lopullista vielä kovempaa kannanottoa ja aloitetta minun puoleltani. Vähän arvoituksellista settiä, mutta eiköhän tuosta selvääkin saa. Jos ei saa, selvennän mahdollisuuksieni mukaan. :smiley:

16

Varmistelemisen tarve ja turhienkin uhkakuvien murehtiminen, jotka Andante nosti esiin, ne ovat minullakin kohtia joissa henkistä vahvuutta voisi parantaa.

Tässä taas epäilen, että ne ovat minussa (ehkä joskus jossain muissakin) sitä lapsuudessa vallinneen kulttuurin , ajattelutavan, herrojen ja korkeiden voimien pelon tuotetta ja ihan muilta opittua.

Onhan se selvää, joo, että ihmisen eloonjäämistaitoihin kuuluu vaarojen olemassaolon ymmärtäminen, myös varauksellisuus outoihin asioihin, mutta kun se murehtiminen alkaa muuttumaan tavaksi joka ei ole oikeassa suhteessa nykyajan ihmisen elämään, niin se vie niitä henkisiä voimavaroja.

Semmoinen kohtuus tarttuis olla tuossakin asiassa.

Henkinen vahvuus on joka tapauksessa niin tärkeä osa ihmisen elämän laatua, että satsata siihen kannattaa. Yksi (harvoista?) oppimistani asioista on se, että fyysisen voiman puutteet on aika helppo korvata tekniikalla, tunkeilla ja nostureilla, juoksemisen nopeutta (tai siis minun tapauksessani hitautta) voi kompensoida vaikka polkupyörällä, vikkelämmistä vehkeistä puhumattakaan. Ja jos ei itse jaksa jotain, niin siihen on sitten helppo pyytää kavereita rautakankineen… yhteiset voimat ovat ihan yksinkertaisesti yhteenlaskulla selvitettävissä.

Henkisten voimien “lainaaminen” taas ei mene ihan niin. Joskus yhteistyö, ryhmätyöskentely tuottaa mahtavia tuloksia, mutta toisinaan summa on kovin vähän isompi kuin ryhmän tehokkaimman ajattelijan hengentuotteet… ja joskus käy jopa niin että jonkun kohdalla ryhmäpaine rajoittaa, ei löydykään kaikkia voimavaroja kun mukaudutaan ryhmän tasoon ja rajoihin.

Siksi ei ole lainkaan pahaksi hiukan kasvattaa henkisiä voimavarojaan… jos ei huvita, niin voihan ne silti piilossa pitää ja jättää käyttämättä :laughing: :laughing: :laughing: pääasia että sitten tarvitessa on mistä ottaa.

17

Ihmisten maailmassa eläminen tosiaan on vähän sellasta, että joutuu ottamaan muutkin huomioon vaikka miten henkisen voimansa tunnossa pullistuisi. Muista ihmisistä piittamaton henkinen voimahan on silkkaa itsekeskeisyyttä ja egoismia, jolloin se voikin muuttua henkiseksi heikkoudeksi; sosiaaliseksi kömpelyydeksi tai jopa tunnevammaisuudeksi.

Itse voisin pitää henkisenä voimana myös kykyä toimia ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa rakentavasti; ryhmätyökykyä. Kykyä kuunnella sekä puhua.

“Maailma rakentuu puhumalla, keskustelemalla ja sopimalla. Kannattaa siis opetella puhumaan, keskustelemaan ja sopimaan” -Pekka Sauri; Yölinjalla.

Well, nyt pakko tunnustaa että olen koulussa alkanut yhä enemmän inhota ryhmätöitä ja ryhmätehtäviä, ja teen mieluiten yksin kaiken mikä mahdollista. Henkisiä voimia tai ei, mutta minä kuten varmaan useimmat muutkin, tunnen itseni luovemmaksi luodesani yksin.

Hieman kyllä huvittaa pohtia, miten paljon tämä henkisestä voimasta höpöttäminen kasvattaa sitä henkistä voimaa, vai kasvattaako ollenkaan. Asia voi olla vähän niikuin yrittäisi treenata maratonille kirjoittamalla juoksemisesta. :smiley:

Niimpä minäkin olen arvellut, että lapsuuden traumoilla on paljon vaikutusta nykyisiin ajattelumalleihin.
“Jos et syö kiltisti puuroasi, paha porvari tulee ja vie sinut”. Tai “jos et syö kiltisti puuroasi, paha AA ja korkeampi voima tulevat ja vievät sinut”. :smiley:
Ehheh. :neutral_face:

18

Entä vahvuuteen sairastuminen? Itse näen suurimman vahvuuden olevan juuri sitä oman heikkoutensa näkemistä, kokemista ja hyväksymistä. Vahvuuteen sairastuneen ihmisen on yleensä todella vaikea nähdä itseään kokonaisuutena, välillä vaillinaisena, rikkinäisenä, keskeneräisenä ja toisia tarvitsevana. Tämän vuoksi hän ei myöskään kykene näkemään toisia ihmisiä tasavertaisina tai kykene myötätuntoon. …tuosta listasta tuli mieleen lähinnä vahvuuteen sairastunut ihminen, joka osaa hyvin näytellä. Nimimerkillä tämänkin kokenut :smiley:

19

Joo, tulihan se sieltä; vähän niinkuin että mee nyt heti vittuun mun internetistä…

En ole vielä tähän ikään mennessä katunut hetkeäkään sitä että olen yrittänyt huolehtia henkisestä jaksamisestani, ja ihan tahallani sitä mahdollisuuksien mukaan vahvistanut.

Minusta asia on puhumisen arvoinen. Olen edelleen halukas vahvistamaan itseäni, ja toisaalta sitten torjumaan niitä heikentäviä tekijöitä …periksiantaminen ja luovuttaminen kun monessa asiassa näinkin laiskaa miestä houkuttelee.

Tämä elämä kun on sittenkin enimmäkseen arkipäivää, jossa on omin voimin pärjättävä, niin henkisin kuin fyysisinkin voimin. En tosiaan jaksa ymmärtää sitä, että niistä pitäisi tahallisesti ja tarkoituksella luopua, nöyrtyä ja torjua sekin mikä itsessä varmasti on, olipa se sitten paljon tai vähän.

Nyt tarttis muuten jotain taas tälle omalle laiskuudelleni tehdä. Se pesufatin kokoinen vene on jäätymässä rantakaislikkoon kiinni, kyllä se tarttis sieltä ylös vetää. Eikä se taida sieltä nousta sillä että uskottelen itselleni etten minä tällekään mitään voi, heittäydynpä polvilleni ja rukoilen jos sen joku Voima kävis ylös nyppäämässä ja väärinpuolin kääntämässä. Toisaalta kyllä itsepetos hioukan houkuttelee, enhän minä voi asiasta ihan varma jos vaikka toimiskin.

ps. sitruunapippuri esitti hyvän kysymyksen, vahvuuteen sairastumisesta…
olen silti sitä mieltä, että juuri henkisesti vahva ihminen osaa ja uskaltaa ottaa myös toiset ihmiset huomioon, tehdä tarvittaessa yhteistyötä ja tuntea myötätuntoa.

Ne itsekeskeiset, pikemmin aina ottavaksi osapuoleksi itsensä asettavat, kaikessa omaa saamistaan tähyilevät, kaikenkaikkiaan aina omasta mielestään saamapuolella olevat voivat hyvinkin olla lujatahtoisia ja ammattitaitoisia, päteviä ja sitkeitä siinä omien etujensa ajamisessa mutta vahvuuteen kuuluu myös se, että voi hermostumatta sanoa että nyt on kyllä nnoilla muilla suurempi tarve kuin minulla, antaas nyt niiten sit mennä ensin.

20

Elämääni kuuluu oleellisena osana erilaisten neuvontatahojen käyttö. Tärkeimmät olenkin usein maininnut- Caritaksen päihdeneuvonnan ja Diakonian sosiaalineuvonnan.
Mutta onko tämä lainaamista? Oikeastaann oman potentiaalin lisäämistä. Enhän maksa mitään suoraan takaisin. Eikä kukaan ole velkomassakaan. Kuten ei ryhmissäkään. Mukautuminen ja sopeutuminen on jokaisen oma asia.