Raitistumiseen liittyy univaikeuksia. Sekä nukahtamisvaikeuksia, että vuosien väsymyksen tuomaa ylösnousemisen vaikeutta. Nuorenmpana miehenä nukahtamisvaikeukisa oli minullakin. Monenlaiset työhuolet alkoivat kummitella, kun menin nukkumaan. Aivan sattumoisin löysin kirjastosta jonkun Jesuiittapapin kirjoittaman kirjan mietiskely- ja rukousharjoituksista. Kokeilin kirjassa ehdotettuja juttuja ja totesin ne toimiviksi. Aikaa on sen verran kulunut, etten kirjoittajan ja kirjan nimeä enään muista.
Perusidea on siinä, että levottomat ajatukset saa mielestä pois, kun täyttää mielen muilla ajatuksilla. Kantavana ajatuksena lienee ajatusten saaminen kiinni tähän hetkeen. Pois eilisestä ja pois huomisesta. Apuna voidaan käyttää mitä tahansa kohdetta, jonka aktiiviseen tarkkailuun huomio keskitetään. Itselläni on toiminut varsin hyvin harjoitus, jossa kuuntelen sinfoniaorkesterin musiikkia levyltä. Keskityn vain ja ainoastaan kuuntelemaan yhtä soittimista. Jonkin aikaa (5min-10min) kuluu, enkä enää kuule muuta, kuin tuon yhden soittimen äänen. Siinä vaiheessa alan kuunnella yhtäaikaa toistakin soitinta. Silloin tällöin onnistun todellakin tavoittamaan tämän ohikiitävän hetken. Välähdyksen omaisesti siirryn tilaan, jossa kuulen koko orkesterin soiton aivan uudella tavalla. Tuota tilaa en osaa sen kummemin kuvata. Käytän siitä vain nimeä “tässä ja nyt”.
Nukahtamisessa ei tavoitella varsinaisesti mitään “transkendenttista tilaa”. Ajatusten annetaan pysähtyä, eikä uneen vaipumista pyritä erityisemmin vastustamaan. Mietiskelyharjoituksessa etsitään lähinnä rentoutumista, sykkeen vajoamista, verenpaineen laskemista ja levottomien ajatusten kaikkoamista. Tekniikka on siinä suhteessa takuuvarma, että mieli saa levätä, vaikkei uni tulisikaan silmään. Nukahtamisvaikeuteen liittyvä ahdistus käy siis tarpeettomaksi.
Nukahtaminen
Aloitetaan makaamalla selällään rennossa asennossa, kädet pallean päällä. Pyritään rauhoittamaan hengitystä ja saamaan hengitys kulkemaan nenän kautta. Vähitellen keskitytään etsimään täydellisyyttä tietoisessa hengittämisessä. Tarkkaillaan, että pallea on vahvasti apuna hengityksessä. Hengitysrytmiä voi hieman pidentää. Joskus teen tätä kellon kanssa siten, että vähitellen sisään ja uloshenigtys kestää yhteensä minuutin verran. Ilman kulkua voi tarkkailla sieraimissa. Voi pyrkiä aistimaan, miten käytetty hengitysilma poistuu keuhkoista ja uusi ilma tulee sisään. Tähän voi lisätä pienen mielikuvan: “ikävät ajautukset ulos, miellyttävät ajatukset sisään”. Sieraimilla voi koettaa aistia, miltä nuo “ikävät ajatukset” tuoksuvat ja miltä “miellyttävät ajatukset” tuoksuvat.
Kun hengitys alkaa rauhoittua, voi alkaa keskittymään sydämen lyönteihin. Navan yläpuolella olevan aortan sykkeen oppii nopeasti havaitsemaan. Hengitystä voi alkaa tahdistamaan sydämen lyöntien kanssa. Joka sydämenlyönnillä vedetään hieman lisää henkeä tai lasketaan hieman ilmaa ulos. Kun hengitys ja sydämen syke tahdistuvat, tällä on ilmeisesti jokin vaikutus myös aivojen aaltoihin. Sen perusteellisemmin asiaan paneutaumatta, muistelen, että aivokäyristä voidaan mittareilla seurata alpha-, beta-, gamma- ja delta-aaltoja. Aivoaaltojen synkronoituminen tuntuu jotenkin liittyvän rauhoittuneeseen oloon.
Hieman edistyneessä harjoitteessa voidaan jatkaa etsimällä sydämen sykettä eri puolilta kehoa. Oman keskittymisen voi fokusoida vähitellen aortan sykkeestä oikean jalan reisivaltimoon ja siitä hiljalleen kohti varpaita. Keskittyminen voi palata vasenta jalkaa pitkin takaisen pallean seudulle hitaassa ja rauhallisessa tahdissa. Tällaista kiert’ävää sydämen sykkeen tarkkailua voi jatkaa ympäri kehoa, kunnes tulee tietoiseksi omasta verenkierrosta.
Vähitellen keskittymisen voi antaa herpaantua, jos mieli vain pysyy rauhallisena. Jos levottomat ajatukset ottavat vallan, harjoitusta jatketaan. Tästä eteenpäin en oikein osaa antaa neuvoja, koska olen yleensä nukahtanut viimeistään tässä kohdassa.
Mielellään kuuntelen muiden kokemuksia, ja omia rentoutumiskeinoja nukahtamiseen liittyen. 