^ Enhän minä voikaan tietää varmasti. Uskonasioitahan nämä ovatkin 
. Minä uskon, että kyse on oman psyykeni tuotoksista, eikä minkään tuonpuoleisen maailman ilmentymisistä.
Objektia ei voi olla ilman subjektia. Kun subjektiivisesti kokee olevansa rajaton, ei erillinen, niin se totta, sillä kokemus on totta, eikä niinkään se, mitä johtopäätöksiä siitä tehdään.
^Edelliseen viestiin sen verran, että oma tiedostamaton osa psyykettään hänen mukaansa ei kuulu “tuonpuoleiseen”. Ihan miten itse määrittelee. Eivätkä nämä niinkään ole uskon asioita, vaan muistin asioita. Jokainen tietää, sitten kun itse kokee. Mutta se, että olisi valtava joukko sanoja, joille ei ole mitään totuuspohjaa, on mielestäni hyvin kapeakatseista.
En ole ollut ikuisesti. Oli olemassaolon mahdollisuus. Luominen oli vapaata, ennen puitteita, joiden sisään putosimme. Kun jokin tulee materiaaliseksi, niin se on päätepiste. Tämän alemmas ei pääse. Seuraavaksi aine, tieteemme termein luhistuu mustassa aukossa ja energia vapautuu alkutekijöiksi. Vain muodoista vapaa voi todistaa tätä.
Jollei ole muodoista vapaa, vaan on kokemisen halua, suuntautuu energia sitä kohti. Ja jatkat seuraavassa syklissä siitä mihin jäit.
Niin, toi on sun subjektiivinen kokemuksesi asiasta. Kuten täntyyppisissä diskursseissa aina, puolin ja toisin jokaisella on oma “totuutensa”, joten on ehkä turhaa jatkaa kun nähdään ilmeisen eri vinkkeleistä asiat.
Tarkoititkohan sitten sellaista objektiivisesti havaittavaa korkeampaa voimaa, jonka joka ikinen kokisi objektiivisesti… Sitten ei erillisyyttä enää olekkaan, vaan me olemme Se.
Minä olen sitä mieltä että ME olemme HÄN…
Tämä seuraava uutinen oli itselleni hienoinen yllätys:
Richard Dawkins Renounces Atheism After Smoking DMT
wundergroundmusic.com/richard-da … oking-dmt/
fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Dawkins
“Kirjassaan Dawkins asetti itsensä kategoriaan 6, mutta nojautui kohti kategoriaa 7. Hän kertoi olevansa agnostinen vain sen verran kuin hän on agnostinen puutarhakeijuista.[4] Vuonna 2012 Dawkins tarkensi sijoittuvansa asteikolla kohtaan 6,9.”
Aikamoinen mielenmuutos herralla tapahtunut.
Oiskohan satiiria toi?
Mutta helkkarin hyvää sellaista :mrgreen:
Miksi objektia ei voisi olla ilman subjektia? Siis jos tarkoitan objektilla maailmaa ilman havaitsijaa, tarkoitatko, että sitä ei voi olla? EI VOI? Miksi ei voi? Onko se jotenkin paradoksaalista vai? Ja tarkoitatko siis, että kun ei ole subjektia kokemassa yksiötäni sen objektiivisuus lakkaa? Miten se tulee taas objektiiviseksi palatessani kotiin?
Millä tavalla kokemus on sinusta todempaa kuin siitä tehtävät johtopäätökset? Eikö ihminen kokemuksessaan ikään kuin vastaanota objektiivisen maailman lähettämiä ärsykkeitä? Että tuo maailma ON OLEMASSA meistä riippumatta? Emme vain voi kokea sitä sellaisenaan.
Kun sanot, että “nämä eivät ole uskon asioita, vaan muistin asioita”, tarkoitatko, että jos unohdan jotain, se lakkaa olemasta?
Ja miksi ei voi olla valtavaa joukkoa sanoja ilman “totuuspohjaa”? Ja mitä on totuuspohja? Mikä on sanojen totuuspohjan olemisen tapa? Mitä oli silloin, kun ei ollut ketään puhumassa? Syntyykö uusia sanoja ja niiden myötä uusia totuuspohjia? Entä miten ratkaisemme erimielisyydet niiden merkityksistä?
Tulin piipahtaa plinkis ja tätä olikin jatkettu.
Sanat ovat geometriaa kirjaimina, äänteitä, jotka luovat aivoissa mielikuvia, syntyneet luomisen alussa.
Mikään todellinen ei lakkaa olemasta, vaikka unohtaisin, vain kykyni vastaanottaa, kokea.
On mahdollista kokea lähes suoraan, tiedostaen ajatusten luovan todellisuuden, hetki hetkeltä.
Todellisuus on jatkuvassa muutoksessa, elossa.
Vain kokemus on olemassa, oli olemassaolo sitten havaitsija, sekä havainnon kohde, tai jotain muuta.
Fyysinen maailma on olemassa vain silloin, kun todellisuus on, nykyisin alitajuisesti fyysiseksi asti katsottuna. Psykoaktiiviset substanssit toimivat usein henkisinä työvälineinä, koska ne toimivat myös ei-fyysisillä tasoilla, kuten ihmiseksi tullut sielukin.
Uskonnot ovat perintöä historiallisista henkisistä, yhteisöllisistä prosesseista, joissa on yleensä mukana joitakin entiteettejä Jumalan ja ihmisen väliltä. Nuo entiteetit voivat olla joskus kyseisten yhteisöjen joukkosieluja, niiden synnyttämiä.
^ Okei, parempi jättää tämä keskustelu väliin. En vain aina oikein jaksa uskoa kaltaisiasi ihmisiä, jotka runoilevat tuolla lailla - että uskovatko he aikuisten oikeasti omia juttujaan.
Tarkoittaako Pasuuna nyt tätä “objektia ei voi olla ilman subjektia” tämän maailman minimiperiaate-tekniikalla (luonnon kulku) katsottuna? Jos ihmistä ei ole, kukaan ei havannoi, tai mikäli maailmassa olisi vain yksi kukka, eikä lainkaan elinkelpoista maata; kukka ei lisäänny??
Mihin tiede perustuu tietyiltä osin, mikäli jäässä tai ympäristössä säilyneet, ihmisten rakentamat/jäänteet yms eivät muutu objektiksi? Mikäli laji ei olisi jäänyt eloon, Stonehedge, pyramidit, Mayat, neanderilaisten joukkohauta yms yms olisivat kuitenkin maapallolla… Tosin sitä ei yksikään ihminen tutkisi, mutta maailman periaatteen mukaan joku muu laji nousee ykköseksi, jos edellinen kuolee sukupuuttoon…
Ymmärrän tuon kaupallisuuden vastustamisen. Jos ei olisi Instaa, Facea, Twiittiä jne, ei tarvittaisi älykännyjä. Ilman “älylaitteita” ihmiset kuvaisivat vähemmän, usein selfietä, joten pukinkonttiin vain lisäosa selfien ottamiseen… 
Lyhyen aikavälin näkökantani itselle turhista tavaroista…
Todellisuutemme pohjana on kirjaimellisesti, täydelliset geometriset puitteet, kokonaisvaltainen elämänkukkakaava-taideteos. Kanssaluojina puitteiden sisällä voimme valita toistavamme alkuperäistä kaavaa kykyjemme mukaan kaikessa, jotta jonain päivänä yhdymme siihen, näemme sen, vapaudumme tai voimme poiketa siitä omien tarkoitusperiemme mukaan, näennäisesti. Sielu on lopullisesti tyytyväinen vasta täydellisessä vapaudessa.
Ihminen ei ole ainoa havainnoitsija, eivät edes eläimet.
Taiteessa on tärkeintä tämänhetkisyys, todellisuus.
Sitten on vielä se, mikä havainnoi itseä havaitsijana.