Mitkä hengelliset koulukunnat/oppirakennelmat viehättävät teitä? Esimerkkejä voisivat olla kristinusko, buddhalaisuus, okkultismi, skientologia, satanismi… Muistakaa kuitenkin pitää keskustelu sellaisena, ettei päihdelinkin sääntöjen vastaisesti aleta julistamaan oman arvomaailman paremmuutta toisiin nähden tai yritetä käännyttää muita.
Itse tunnen vetoa lähinnä Zen-buddhalaisuuteen. Buddhalaisuuden nimissä ei ole käyty “pyhiä sotia”, niin kuin kristinuskon tai islamin nimissä, ja pidän sitä tästä syystä miellyttävänä.
Zen(buddhalaisuus) ja diskordianismi. Lopulta aika lähellä toisiaan… Ns. perusbuddhalaisuuden nimissä on aikoinaan listitty jengiä siinä missä minkä tahansa muunkin uskonnon nimissä, joskaan ei ehkä samassa mittakaavassa. Zen on IMO enemmänkin ideologia kuin uskonto, eikä ainakaan itselleni edusta mitään hengellistä - kuten ei zazen-meditaatiokaan.
" Ns. perusbuddhalaisuuden nimissä on aikoinaan listitty jengiä siinä missä minkä tahansa muunkin uskonnon nimissä"
^- näin on. mä diggailen ite jonkinverran budhalaisuudesta, en osaa lokeroida sen
tarkemmin, mutta myös sellanen jonkinmoinen henkimaailma kiinnostaa…
vaikea oikeastaan selittää täs kohtaan sen tarkemmin, mut nuo on ihan kiinnostavia
aiheita… kuulun kyllä kirkkoon vielä toistaiseksi, eipä sieläkään ole tullu käytyä
kun yhren kerran sitten riparin jälkeen. mielestäni tuo peruskouluissa opetettava
uskonto on nimenomaan sellaista tuputusta, josta en pidä lainkaan. amoun!
Onhan se nurinkurista, kuinka buddhalaiset usein tuovat esille kuinka verinen kristinuskon historia on. Tosiasiassa heidän oma historiansa on täynnä sotaa, ja buddhalaisuuden nimissä on tapettu ainakin Kiinassa, Japanissa, Tiibetissä, Intiassa, Koreassa, Sri Lankassa ja Thaimaassa.
Buddhalaisuuden ongelma on se, että ihminen itse määrittelee mikä on hyvää ja mikä huonoa. Jokainen varmasti ymmärtää mihin tuo johtaa.
Vesiselvänä koen olevani nihilistinen ateisti (psykiatrisessa mielessä jopa vakavasti mielisairas) ja lääkekannabiksen kanssa maailmankatsomukseni rinnalle tulee ripaus spiritualistisuutta joka johtaa minut pimeydestä valoon ja hyvinvointiin :mrgreen:
Puollan myös zen-meditaatiota, mutta mitään syvenpää ideologista puolta tähän ei liity.
Tuskin sen suurempiin ongelmiin kuin se, että joku toinen (yksilö/ryhmä) määrittelee yksilön puolesta mikä on hyvää ja huonoa. Se on sitten eri homma se, että minkälaiset moraaliperiaatteet otetaan esimerkiksi kokonaisen yhteiskunnan perustaksi ja millä tavoin vaikkapa lait muodostetaan, ja miten niiden noudattamiseen/noudattamatta jättämiseen suhtaudutaan suhteessa yksilökohtaisiin hengellisiin fiiliksiin. Mutta se nyt ei tainnut tähän keskusteluun liittyäkään se. Vai minkälaista ongelmallisuutta tässä nyt ajoit takaa?
Öö, no kenen tai minkä noita käsitteitä pitäisi määrittää? Jonkun ajatuksiahan ne lopulta on anyway ideologiatkin tai teoriat Voisitko vähän selventää, mitä ajoit tällä takaa?
En siis mitenkään puolustele buddhalaisuuden nimissä tehtyjä juttuja, mutta ns. uskontona se on itselleni kaikista loogisimmin lähestyttävä. Muissa uskonnoissa määritellään valmiiksi se, mikä on hyvää ja pahaa, ja siitäkin voinee jokainen tehdä omat päätelmänsä mihin ko. toiminta johtaa.
Olen ateisti/antiteisti. Maailma on ihan tarpeeksi kaunis ja monimutkainen ilman, että täytyy alkaa keksimällä keksimään juttuja. Mut saahan sitä uskotella itselleen, kunhan ei ylitä tiettyjä rajoja sen hommansa kanssa. Peace.
Aika naiivia luulla, ettei kaikkeus olisi kokenut itseään ihmisenä. Mystinen on kiehtonut. Sinne on Saatana johtanut, tuo fyysisen olomuodon, mielellään ihmisen ottava. Ihmisellä on sydän. Siellä olet yhtenäinen.
se on varmaa joo että on tuolla jossain kohtaa älyllistäkin elämää,
luulisin koska ihminen ei suoranaisesti voi edes määritellä ‘äärettömyyttä’.
mielipiteitähän on toki yhtä paljon täs asias kun on tähtiä tuolla ilmakehän
toisella puolen… sori lievä offari… saatana.
Tätä komppailen pitkälti. Itse tosin sijoitan itseni ateisti-agnostikko -akselille, sillä enhän mä voi tietää, vaikka tuolla jossakin jokin jumala/korkeampi voima olisikin, vaikken näekään minkäänlaista syytä moiseen uskoa. Erilaisista hengellisistä filosofioista löytyy kuitenkin moniakin hyviä ajatuksia, joista ihan ateistikin voi elämäänsä ammentaa. No joo, monet moraali-/etiikkajutut menevät niin päällekäin eri maailmankatsomusten kannattajien kesken, että on vaikeaa sanoa, että ajatusmalli/sääntö X olisi jotenkin erityisesti johonkin tiettyyn uskonnolliseen tai maailmankatsomukselliseen suuntaukseen sidottu.
En usko Jumalaan, mutta uskon että on jotain muuta kun tämä elämä missä nyt olemme. Mulla on muutamia selittämättömiä kokemuksia, mutta en viitsi niitä tässä selitellä kun ne on niin henkilökohtaisia, enkä itsekään osaa selittää mitä ne ovat. Eivätkä ole mitään huumekokemuksia.
Uskon, että tämä elämä, missä nyt olemme on Jumala, huumeissa tai ei. Ymmärrän mitä Jumalalla tarkoitetaan. Jumala on vitun kuollu. Ja sairaan nopea. Tai ainakin yksi Hänen kolmesta persoonastaan.
^^ No joo, on mullakin joitakin, itse asiassa aika moniakin, ns. selittämättömiä kokemuksia, esim. kuolleiden kohtaamisia, mutta mä pistän homman kyllä puhtaasti psyyken piikkiin. En tarkoita välttämättä edes mitään psykoottisia tai muutoinkaan MT-vaivoihin liittyviä juttuja, vaan ihan tervepäisenkin ihmisen psyyke voi ikävissään tehdä tuota, että esim. juttelee kuolleiden kanssa hyvin konkreettisen tuntuisesti. Ei siinä tokikaan mitään vikaa ole, jos saa lohtua siitä, että uskoo joidenkin henkimaailman hommien liittyvän asiaan. Niin olen itsekin joskus ajatellut, juuri itseäni lohduttaakseni, vaikka pohjimmiltani olen tiennytkin sen kaiken olevan vain mun pääni tuotosta.
Myönnän pitäväni ihmisiä tyhminä, mutten sentään niin tyhminä, että uskoisin satojen miljoonien tai miljardien ihmisten keskittävän suunnattoman määrän energiaa sellaiseen, mitä ei ole. Jos fyysinen kuolema olisi loppu, niin kyllä olisi meitä täällä murheellisten maassa yksi vähemmän. Fyysinen maailma on pohja.
^En ymmärtänyt kahdesta viimeisestä lauseestasi mitään Mitä ensimmäiseen lauseeseesi tulee, niin onhan sitä mitään olemassa heille, tai näin ainakin kuvittelisin, joten ymmärrän sinänsä uskovaisia ihmisiä - suvussanikin on yksi. Se, onko sellaista, vaikkapa nyt jotain korkeampaa voimaa olemassa sitten ihan objektiivisesti katsottuna olemassa onkin ihan toinen juttu…
Itse en hyväksy täyttä materialismia… Ihmisen on elämässään välttämätöntä olettaa, että on olemassa oikeita ja vääriä valintoja. Jos maailma toimisi vain kylmästi luonnonlakien ennalta määräämällä tavalla, ei “oikeaa” ja “väärää” olisi olemassa kuin aivokemiallisena harhana ihmisten pään sisällä.
Mutta mistä voit tietää tämän varmaksi? Esimerkiksi mulla ei ole kaikkien (vaikka olisivat olleet kuinka rakkaita) kuolleiden kohdalla mitään ns. “yliluonnollisia” kokemuksia. Joidenkin, jotka ovat olleet hieman etäisempiä on kuitenkin ollut.
Toisaalta itsekin ajattelen, että kenties oma pääni on kehittänyt tämän. Mutta kun mulle on jälkeenpäin kerrottu juuri miten esim. tämä ihminen oli nukkunut vuosi sitten siinä huoneessa ja istunut siinä tuolissa lukemassa, jossa hänet yöllä näin. Siis sen jälkeen, kun aamulla kerroin tapahtuneen.
Näitä asioita ei voi tietää. Tavallaan olen ajatellut sen niin, että oli se sitten oman pääni tuotosta, tai toisen ihmisen tapa jättää hyvästit, niin minä olen sen kokenut lohduttavana ja se riittää mulle. Eli en siis liikaa stressaa tällä oli asia kummin tahansa.
Mitä ensimmäiseen lauseeseesi tulee, niin onhan sitä mitään olemassa