Kerron aluksi vähän historiaani. Olen 45vuotias alkoholisti nainen. Lopetin juomisen kokonaan 9 vuotta sitten. Ennen sitä oli 10vuoden ajan pahenevaa juomista sekä itsensä vahingoittamista. Olen kärsinyt masennuksesta lapsuudesta lähtien koulukiusaamisen takia eikä juominen siihen apua tuonut, päinvastoin pahensi vain. Eka känni 13vuotiaana toi sen turvan mitä kotona en saanut. Oikeastaan tunsin eläväni vain humalassa ja aina juominen piti viedä lähes sammumiseen asti.
Pahimpina juomisen vuosina kaikki vapaat meni juoden ja työviikoillakin sillä vuorotyö mahdollisti juomisen. Ja määrät oli suuria. Sammumista ja siitä alkoi taas juoda kunnes smmui taas. Voin todella huonosti ja pahaa oloa korjasin viinalla. Varmasti tuttua monelle?
Lopetin juomisen seinään. Sinnittelin yksin silloin. Apua sain täältä lukemilla. Luin joka päivä juttuja täältä ja sain vertaistukea. Siitä olen kiitollinen mutta en uskaltanut kirjoittaa tänne silloin. Pikkuhiljaa päivä päivältä ja viikko viikolta selvisin. Tein pitkiä kävelylenkkejä ja aloitin liikunnan mitä harrastan vieläkin. Kuitenkin masennus oli edelleen päällä. Usein halu juoda on ollut päällä mutta taistellut aina sitä vastaan onnistuneesti.
Aloitin viimeinkin terapian vuosi sitten ja olen saanut elämäniloni takaisin. Parisuhteessa on kaikki ok ja elämä on alkanut viimeinkin olla hyvin.
Mutta miten kävikään. Olin puolisoni kanssa viettämässä iltaa paikassa missä oli paljon juovia pitämässä hauskaa.
Selitin itselle että minäkin pystyn ottamaan vain pari, pitääkseni hauskaa ja lähteä aikaisin nukkumaan. En siis ollut juonut puolisoni kanssa ikinä ja hänkin ottaa harvoin ja vain pari, eikä siis ole halunnutkaan ottaa enempää minun vuokseni koskaan.
Selitin että koska en tarvitse alkoholia pahaan olooni enää niin pystyisin ottamaan hauskanpitoon. Olemalla niinkuin muutkin. Kaikki nämä vuodet raittiina olen miettinyt voisinko ottaa yhden ja se jäisi siihen mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä masennuksen takia. Nyt kun ei masennus enää vaivannut halusin kerrankin elää niinkuin muutkin ihmiset. Olla kohtuukäyttäjä joka pystyy kohtuudessa ottaa pari tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.
Näin jälkikäteen en tajua omaa päätöstäni ottaa sen ekan annoksen. Kaikki varmasti tietää ettei se jäänyt siihen. Lopulta olimme baarissa pilkkuun asti. Pidimme kyllä hauskaa mutta se että jää pariin ei onnistunut ja eikä se tule ikinä onnistumaankaan. Juomiseni jatkoi samaa kaavaa mihin se jäi. Kaksin käsin kaikkea mahdollista juomaa?. Kärsin todella pahan krapulan joka kesti ikuisuuden.
Tämä oli opetus mitä tarvitsin. Enää en tarvitse miettiä juomisen suhteen mitään. Tämä kokeilu vakuutti minut että viina ei sovi minulle tulevaisuudessa eikä ole koskaan sopinut.
Olen miettinyt paljon sitä miten helposti sortuminen sittenkin tapahtuu että 9 vuotta taistelua oman elämän ja raittiina pysymisen takia ei meinaa enää mitään.
Tiedän että en tule enää koskaan juomaan eikä mun tarvitse enää miettiä sitä pystyykö ottaa vain pari sillä siihen en pysty.
Ja tulevaisuudessa pyrin välttämään tilaisuuksia missä juodaan paljon.
Tiedän että meitä on monta samassa tilanteessa ja toivon kaikille voimia taistelussa alkoholismin kanssa.
Nyt on takki tyhjä olo. Pettynyt itseeni lähinnä. Tiedän ettei itseni piiskaus auta mitään. Nyt on katsottava tulevaisuuteen raittiina. Se on paras tapa olla ja elää.
Kuitenkin en saa miettiä että olen juomisen kanssa sujut ja että hallitsen sitä. Juomalla sitä ei hallitse vain juomattomuus hallitsee.
Tsemppiä kaikille!!
Tervehdys hymykuoppa!
Sinulla on pitkä raittius takana ja tuskin kyse oli mistään viinan himosta tai pakkomielteestä juoda. Tekstisi perusteella sain kuvan, että se oli joku mielen tuoma halu kokeilla ja tuloksen tiedät 
Älä syytä itseäsi ja ole armollinen. Pitkä raittiutesi ei ole mennyt mitenkään hukkaan ja sen kokeilun jälkeen jatkat niin kuin menneetkin vuodet.
Kuten sanoit, se oli itsellesi opetus ja nyt tiedät, että missä vaara piilee pitkänkin raittiuden jälkeen.
Tsemppiä ja mieli positiivisena kohti huomista
Sinäpä sen sanoit Lumikulkuri!
Nyt tiedän missä se vaara piilee pitkänkin raittiuden jälkeen. Se hetki kun luulet olevasi selvillä vesillä ja on tyyntä, silloin se iskee.
On ollut ties mitä vastoinkäymistä raittiuden aikana ja kaikista olen selvinnyt selvinpäin. Opetellut ottamaan tunteet vastaan ilman viinaa.
Sitten kun kaikki on hyvin ja on saanu elämän hymyilemään ja hymyilly takaisinkin sitä kuvitteli että No varmaan on se viinanhallintakin muuttunu. Nyt tiedän ettei se muutu ikinä. Kaikki muu voi muuttua muttei viinan hallinta. Ehkä pieni pelko tästä jää ja ehkä se on myös hyvä että jää. Pelko siis siihen ettei ikinä ole selvillä vesillä ja aina voi alkaa ajatella juomista hyvänä vaihtoehtona.
Mutta aina voin alkaa muistella sitä tunnetta kun alkuun laskin päiviä raittiudesta ja miten hyvälle tuntui herätä aamuun ettei ollut juonut. Se oli ihan parasta mitä elämässä olen kokenut. Tai siitä alkoi elämäni uudestaan.
Moi hymykuoppa,
kiitos että jaoit tuon kokemuksen. Hyvä muistutus siitä, ettei kohtuukäyttäjäksi vaan voi oppia vaikka miten kauan aikaa menisi. Tosi rohkaisevaa myös lukea, miten hyviä kokemuksia sulla on noin pitkän raittiuden ajalta. Toivottavasti itsekin jonain päivänä voin todeta olleeni vuosikausia raittiina.
Päivän tärkein tehtävä. Tee päätös etten juo tänään ja pidä se.
Juuri näin.
Hei! Tunnen kyllä joitakin, joilta kohtuus onnistuu vuosien ongelmakäytön jälkeen. Kai se on elämänhistoriasta ja luonteesta kiinni. Tai sattumaa?
Itsetuntemusta se myös vaatii. Itseltäkin se on onnistunut, mutta kuitenkin ollut valitettavasti se portti avata kunnolla hanat. Olen lopettanut siis kokonaan välttääkseni tulevaisuuden mokailut.
Ajattelen, että se on vastuullista aikuisuutta. Joissain vaiheessa on aika päästää irti siitä mikä kahlitsee ja löytää se, mistä on luopunut. Tällä hetkellä se pelottaa, mutta on helpompi elää, kun on tiettyjä periaatteita ja turvalliset rajat suojelemassa arjen tasapainoa.
Tsemppiä muillekin lopettaneille!
Luulen myös että geeneilläkin on vaikutus siihen miten hallitsee juomisen tai miten alkoholi vaikuttaa juojaan. Ja sattumaa se kuka sen juoppogeenin saa kun perimässä sitä on runsaasti. Mutta itse sen jokaisen juoman nostaa huulille ei ukki eikä oma isä.
Onkai siitä tehty tutkimuksiakin miten samasta sisarus joukosta osa pystyy kohtuukäyttöön ja osa ei.
4 päivää takana raittius vol2sta ? mielialat vaihdelleet ylös ja alas. Pettymyksestä taistelutahtoon. Mutta olen selvinnyt pahemmistakin paikoista minun on pidettävä pää selvänä vain ja mentävä eteenpäin. Eilen lenkillä päässä vilisi känniörvellykset elämän ajalta että oikein pahaa teki. Tietenkin nämä on nyt pinnalla ja ajatuksissa. Tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi voin vain vaikuttaa tulevaan ja tähän hetkeen.
On hyvä että ne örvellykset pysyvät mielessä, auttaa kummasti pitämään päätöksestään kiinni. Raitistelun alku on vuoristorataa, mutta pidä pintasi. Äkkiä ne nousut ja laskut loivenevat, ja voit olla ylpeä saavutuksestasi.
Ylpeä voit olla jo nyt, mutta hälytysvalmiudessa koko ajan. Repsahtamiseen ei tässä vaiheessa tarvita kuin pieni herpaantuminen ilman mitään päätöstä juoda tai lopettaa taistelu.
Täällä on peukut pystyssä, jaksa jaksa. 
Kiitos tsempeistä ? taisteluvalmiudessa ollaan herkeämättä!
Viikko on kulunut repsahduksestani. Hyvin aaltoilevaa tunnetiloja ja hermostuneisuutta, ärtyisyyttä jopa riidanhaluista toimintaa. Havannoin tunnetilan. Analysoin niitä jopa pisteytän että ne ovat nyt ja kohta ne on toista tai poissa. Terapiassa opetellut palaamaan tähän hetkeen pienillä ja helpolla harjoituksilla kun tunnetila on viemässä syvyyksiin.
Viina oli se lääke mitä käytin ennen hankaliin tilanteisiin, paniikkihäiriöiden torjuntaan, yksinäisyyteen, masennukseen, itseni tuhoamiseen.
Tänään on uudet keinot. Tänään olen tehnyt päätöksen etten juo ja pidän siitä kiinni.